Omassa kokoelmassa on vastaavanlainen "vedenjakaja" kuin Loposella: Hämähäkkimies 7/82. Aikaisemmin oli tullut jonkun verran Akuja ja Willereitä keräiltyä, mutta siinä kohdassa lähti mopo käsistä. Vastaavia tunnearvolehtiä on useita ja niillä on kaikilla omat tarinansa, joillain aika pitkiäkin tarinoita.
Toinen minkä perusteella itse arvotan lehtiä on harvinaisuus. Rahallisilla arvoilla ei ole väliä, koska oma kirjasto ei mene myyntiin ja toisaalta hinta ja harvinaisuus ei kulje käsi kädessä. Esim. numeroituja uusintapainoksia (x/10, x/100 tms) en itse pidä minään, vaikka sellaisiakin on tullut aikoinaan hankittua. Niitä voi verrata Suomen Rahapajan painamiin "keräily"rahoihin, joiden harvinaisuus nostetaan keinotekoisesti rajoitetuilla painoksilla ja jotka ovat pelkkää keräilijöiden rahastusta. Noh, mielipidekysymys; jotkuthan toisaalta voi haluta kerätä nimenomaan ja ainoastaan niitä ja se on ok. Minusta ajan myötä kertynyt harvinaisuus ja katoaminen markkinoilta on kuitenkin paljon kiehtovampaa. Yksi esimerkki omasta mielestä äärimmäisen harvinaisesta lehdestä on aiemmin tässä kuussa 75 vuotta täyttänyt Matti Mainio ja Jussi Juonio vuodelta 1939. Siitä on kai ilmestynyt uusintapainoskin vuonna 1941, mutta uusintapainosta en ole itsekään nähnyt.