Huomioin vanhaan piratismia käsitelleen artikkelin paria vuotta myöhemmin eräänlaisena follow-up-huomiona, että piratismi oli teollistumassa (kasvamassa, automatisoitumassa). Ei vanhoja piraattisivuja enää olekaan, mutta käytännössä piratismi todellakin teollistui – ei omilla sivuillaan, vaan ihan kaupallisilla alustoilla.
Olen syrjäsilmällä seurannut archive.org-sivun touhuja, jonka käytännöistä osaa pidän kestämättömänä, mutta ymmärrän jonkinlaisena ideologisena puuhana. Eli vaikka kylkeen ovat kiinnittyneet aivan piraatit ja osa omistakaan linjauksista ei ole yritysten mieleen, sivun ydintarkoitus ei ole edistää piratismia vaan vapaata tietoa.
Hassu, vaikka tuskin oikeudenomistajien mielestä mikään kovin hassu, temppu on julkaista tekijänoikeuksien suojaamia sarjakuvia niin, että sivu kertoo sen julkaistun creative commons -lisenssillä. Aika kova veto, sanoisin. Siinähän sitten käyt setvimään tapahtunutta ja perustelemaan, että kyllä ne oikeudet sinulla ovat.
Sen sijaan argentiinalaisiin sarjakuviin liittyen sukelsin syvemmälle ihan Google Playn sarjakuvatarjontaan ja satunnaisista huomioista johtuen sitten lukaisin sen verran, että ihan palvelua kuvaavalla Wikipedia-sivulla kerrotaan palvelussa rehottavan kirjapiratismin. Tämä ei olekaan enää mitään viatonta piratismia, josta kukaan ei hyödy taloudellisesti, vaan ihan kylmästi rahavirtoja jotka kulkevat Googlen ja piraattien taskuihin sillä perusteella, että kasvun ideologian varjolla annetaan porteista kulkea myös ihan laitonta materiaalia. Uskomatonta touhua, kerta kaikkiaan.
Kun jopa suuryritysten palveluissa on piraattisisältöä, niin miten sitten kuluttajan odotetaan edes välittävän koko asiasta. Sieltä ostetaan, mistä helpoimmalla saadaan ostettua.