Kuten HTH tossa jo sanoikin, niin 50/50 jako on meillä ollut käytössä tuossa Karim projektissa. Toistaiseksi on toiminut omasta puolestani ihan hyvin, kun ei ole tarjota mitään vakituista palkkaa. Kuvittajan panos itse teoksessa on toki ehkä suurempi, mutta käsikirjoittajalle lankeavat yleensä omakustanteessa nuo kustannusmaksut ja markkinoinnit.
Ja kuten Reima sanoi, niin usein on myös kysymys siitä miten käsikirjoitus kolahtaa kuvittajalle. Jälki on parempaa, kun kuvittaja kiinnostuu aidosti projektista. Omasta mielestäni olisi myös hyvä olla suunnitelma valmiina siitä, että miten saadaan sitten lopputulos julkaistuksi. Kuvittajankin on mukavampi siinä sitten tehdä töitä.
Apurahoja kannattaa myös koittaa havitella, mutta pelkästään niiden varaan ei tule heittäytyä. Jos millään eivät rahat riitä, niin kannattaa vaan sinnikkäästi koittaa saada kustantajien huomiota. Omakustanteessa riskit ovat suuremmat, mutta samoin mahdolliset hyödyt. Mainoksia lehteen kannattaa aina kysellä. Ovat pelkkää plussaa tekijöille.