Comic Atlas Finnland

[Curtvile]

Ja kun musiikkivertauksia täällä on esitetty, huomauttaisin että esim. M.A.Nummisen ja Eläkeläisten suosioon Saksassa vaikuttanee suuresti se, että molemmat ovat ammentaneet runsaasti Saksasta perityistä populaarimusiikin muodoista, mm. humpasta.
Kuinka hyvin Comic Atlasin tekijät tuntevat Digedagit, Fixi und Foxin tai Nikke Knattertonin?

Tajuan näkökulmasi mutta säilyttääkseni sen musiikkivertauksen jonka itse toin mukaan: miksi sitten Amorphis, Children of Bodom, HIM tai Apocalyptica pärjäävät Saksassa ja muualla?

Selitys: tekevät omaa juttuaan ja jos et tykkää entä sitten? Se on sinun ongelmasi.
Mittatilaustöiden ja mielistelyn paikka on minusta ihan toisaalla.

Tässä maassa on ihan tarpeeksi niitä joille Mikko Alatalot, Lauri Tähkät, Matit ja Tepot sekä Jenni Vartiaiset ovat tunteiden tulkkeja ja se on kiva heille se.

Eikä ole tarviskaan. Jari Lehtisen aiempi kommentti on mielestäni asian ytimessä


Oma ratkaisumallini ei tosiaan ole asettaa yksinomaan sitä metallin vastinetta sarjakuvalliseksi vientituotteeksi. Minä kun en ole rajoittunut hippi, kaikki kukat saa kukkia, kunhan minun ei ole jokaista muodon vuoksi haistettava, mutta kuollut erämaakin on kaunis siinä missä aava merikin.
Kaikkea tarvitaan vaikkei itse tarvitsisikaan. Kaikkea.

Pointtini ydin musiikkivertauksessa on tämä
ja nyt miettikää montako maailmalla suosittua suomalaista metallibändiä on verrattuna noihin lukuihin.
Suhteuttakaa sama sarjakuvapuoleen, enkä nyt tarkoita "mutta tällä on ihan oikeasti julkaisu maan rajojen ulkopuolella" napeilla pelaamista.

Meillä on Muumit. Ja se ei ole huono saavutus.

Ja niin paljon kuin se tökkiikin, ne vihaiset linnut taitaa olla seuraava.

Toivoisin puhuvani vain kaupallisesta menestyksestä, mutta tarkoitan ihan sitä mikä läpäisee ns. kollektiivisen tajunnan millään tasoa, meillä ja muualla.

[hdc]

(mennään vähän sivuun mutta analoginen yhteys sarjakuviin säilyy)
No, Numminen ja Eläkeläiset tekevät myös omaa juttuaan mutta hyödyksi on kun se sattuu osumaan sopivasti toiseen kulttuuriin (ja varsinkin kun Saksassa tuo humppaperinne on ollut aika jämähtänyttä).

Metalliyhtyeillä auttaa se, että perinteiset populaarimusiikin viejämaat Iso-Britannia ja USA eivät ole populaarimmalla puolella tuottaneet juurikaan kiinnostavia artisteja viimeiseen 20 vuoteen (extreme-puolella on tietysti kaikenlaista ja sitten tietty nämä vanhat sotaratsut kuten Iron Maiden).
Samalla kuitenkin metalli on pysynyt puolimainstreamina monessa maassa (mm. pohjoismaat, Saksa) ja muuallakin huomionarvoisena alakulttuurina, joten on mahtunut.
Mainitsen myös positiivisena seikkana sen että metallifanit suhtautuvat musiikkiin kiitettävän kosmopoliittisesti, uusia artisteja ollaan valmiita kuuntelemaan maantieteestä välittämättä.

Kokeelliset marginaalipiirit on tietty myös kansainvälisiä mutta toisaalta marginaali on marginaalia. Onhan se tietysti kunniakasta että parikymmentä kaveria jossain muussa maassa innostuu mutta ei silti kannata venäyttää piirtokättä kun taputtaa itseään selkään.

(noin muuten, vaikken itse Fok_Itistä juurikaan välitä niin voisin kuvitella sillä olevan hyvää potentiaalia suurempaan kulttuurilliseen impaktiin, vaikkei ehkä uusi Asterix tai edes Muumi olisikaan)

[Reima Mäkinen]

Saksasta noin sarjakuvamaana mulla on aika nihkeä kuva. Ketjussa mainittujen pikkulasten juttujen lisäksi jotain Stormia ja Perry Rhodania siellä on kai väsätty sekä keksitty Jerry Cotton. Mitä muutamalla reissulla katselin kioskitarjontaa, niin sarjakuvalehdet muuttuivat lelujen kylkiäisikisi jo paljon ennen kuin meillä (Egmont). Disneyn lehdet myivät heikosti ellei niitä ole jo lopetettu? Carlsen/Egmont lokalisoi vuosituhannen vaihteessa mangaa joka myi kohtuullisesti, mutta sekin buumi kuihtui jopa nopeammin kuin täällä.

Sitten on se vaihtoehtoskene Strapazineineen ja Mogamoboineen. Eikä sekään nyt hirveästi suomalaisesta taidehiippailusta eroa, suuntaan tai toiseen, paitsi että levikit on isompia kuin meikäläiset (paljon pienempiähän ei voi olla). Mutta kaikkiaan sellainen kuva että saksa-svietsi-itävalta, ei ole mikään sarjakuvamaa siinä kuin Suomi, Ruotsi, belgia-ranska-alue, Italia, tai edes Britit ja Espanja. Siis jos katsotaan myyntejä ja levikkejä suhteessa väkimäärään. Saatan olla väärässäkin. Korjatkaa ken tietää paremmin.

Noille messuille mennäänkin koko meikäläisen kirja-alan siivellä (eikös Suomi ole teemamaa tai jotain) ja siellä on varmaaan sitten tyrkyllä matskua kaikelle euroopalle enkuksi, ranskaksi ja saksaksi. Ans kattoo. Raporttia varmaan kuullaan. Aikaisempina vuosinakin siellä Frankfurtissa on suomalaisia pyörinyt, mutta nyt on sitten tukena vähän isompi koneisto ja isommat käyntikortit. 

[hdc]

Saksaksi käännetään kirjallisuutta paljon (ainakin joku vuosi sitten oli kieli jolle käännettiin eniten maailmassa) ja muutama vuosi sitten kun siellä asuin niin albumeina löytyi kivasti myös sarjakuvia niin Ranskasta, Jenkeistä kuin Japanistakin.

Mutta joo, oma tuotanto tuntuu olevan aika laihaa, en usko että muussa maailmassa kovin paljon reagoitaisiin jos kaikki sarjakuvantekeminen Saksassa loppuisi...enkä kyllä tiedä kuinka kovia levikkejä noilla käännössarjakuvilla on, aika paljon niitä kuitenkin sai hakea erikoisliikkeistä, tavallisten kirjakauppojen tai kioskien sarjakuvahyllyt eivät kovin suurta vaikutusta tehneet.