Ei ole yleensä ollut tapana sen enempää lähteä mukaan näihin foorumin väittelyihin, mutta koska omakin nimi tuolla kävi esillä niin kaipa voisi jotain tähän sanoa.
Eli itse tuohon teoksen sisältöön en ota kantaa, kun en ole lukenut tai sen enempää silmäillyt. Itse kun aloin tuota Karimia väsäilemään noin vuosi sitten, niin eihän mulla ollut mitään käsitystä suomalaisesta sarjakuvasta. Muutenkin kun ei ole noita aku ankkoja enempää tullut luettua sarjiksia, niin voin puhua melkeinpä tavallisen tallaajan näkökulmasta.
Silloin tällöin (eikä vain harvoin) tavallisilla tallaajilla tuppaa menemään yli hilseen suomalainen sarjakuvatarjonta. Korjatkaa vaan jos olen väärässä, mutta tuo on henkilökohtainen mielipiteeni. Toki joukosta löytyy helmiä.
Kaverienkin kanssa on välillä tullut juteltua siitä kuinka yllättyneitä nämä olivat, kun yhtäkkiä päätinkin alkaa väsäämään sarjakuvaa. Vastaan on muutenkin tullut monia outoja katseita sekä hymähdyksiä. Kuitenkin kun ihmiset menevät katsomaan sarjakuviin perustuvia leffoja, niin nämä ovat erittäin mielissään. Potentiaalia siis löytyy jopa täältä kylmästä pohjolasta.
Eri asia onkin sitten se, että miten tuo potentiaali saataisiin realisoitua. Pienet ovat nuo sarjakuvapiirit suomessa, eikä näihin opuksiin tai yms pääsevien nimissä ole hirveästi vaihtelua. Myös apurahat menevät vuodesta toiseen samoihin osoitteisiin. Entä jos päätettäisiinkin radikaalisti kokeilla jotain täysin uutta? Joskus täytyy ottaa riskejä saavuttaakseen asioita. Varman päälle pelaamisella säilytetään tietenkin status quo, mutta onko se tämänhetkinen tilanne sitten niin imarteleva?
Tosiaan ihan omia mielipiteitäni ovat enkä väitä olevani 100% oikeassa. Tuossa kuitenkin hieman mietittävää sarjakuvaväelle.
ps. Pahoittelut mikäli hieman lipsahti pois aihealueesta.
