Miksi keräilet sarjakuvia?

[Ili88]

Viisi vuotta vanhempi isoveljeni alkoi laittaa Aku Ankat taleen 70-luvun alussa. Sitten ostettiin Asterixit, Tintit ja Lucky Luket. Silloin luettiin kaikki sarjakuva mitä makkinoilla oli. Divarit ja lainailu kavereilta mm. lähteinä. Silti jo silloin oli sarjakuvaa mikä säästetään ja sarjakuvaa mikä lutaan ja laitetaan eteenpäin.
Eniten keräilyäni on ohjaillut Ruutu ja Zoom. Niissä esiintyneet sajat saavat edelleen ostamaan kaikki niistä ilmestyvät albumit.
Jalavan ja Liken alkuaikoina ostin kaiken niiden julkaiseman. Sitten iski tilan ja ajan puute. Kaikkea ei yksinkertaisesti enää ehtinytkään lukea.
Willerit, Parkerit ja Länentiet on tullut hommattua ja luettua.
Aku Ankan taskukirjat lopetin numeroon 400. Parisataa viimeistä ovat lukemattomina hyllyssä...
Kaikenlaista muutakin kotimaista löytyy.
Ulkomaista sarjakuvaa löytyy kokoelmasta ehkä kolmannes. Tarzania, Modesty Blaisea, Prince Valiantia, Phantomia, Rip Kirbyä yms yms.
Eli otsikon kysymykseen vastaus: Isoveljen innoittamasta intohimosta kummuten olen yli 40 v. sarjakuvia kasannut. Koko ajan suurempaa harkintaa hankinnoissa käyttäen, mutta näihin päiviin asti kokoelmaa kartuttaen. Varsinkin nyt ainoa syy uusia hankkia on se, että haluan sarjakuvia edelleen lukea. Tuskin ikä riittää uusintalukea edes nykykokoelmastani enää koskaan kaikkea minkä haluaisin. Silti Haikaralaivueet, Punaparat, Alixit yms. on edelleen PAKKO hommata.

[CryingBlueRain]

Minä en keräile sarjakuvia. Ostelen niitä harvakseltaan, yleensä pikaisesta mielijohteesta ilman mitään kokoelmastrategiaa. Sadat kirjat ja äänilevyt vievät tarpeeksi tilaa ja muutenkin tykkään siitä, että asunnossa on väljyyttä ja sisustusmahdollsuuksia. Jos rahaa olisi enemmän ja kämppä huomattavasti tilavampi, voisin harkita maltillista sarjakuvakeräilyä. Lievää kiinnostusta olisi kerätä esim. laadukkaita western-sarjiksia.

[Tina DeMona]

Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.
vastauksia...

Muutenkin melko kummallinen kommentti - etenkin sarjakuvasivustolla.

Mutta kukin nähköön maailman tavallaan.

[haplo]

Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.

Stereotypioiden paheksuntaan toivoisi muunlaisia kommentteja kuin stereotypioihin kallistuvia... 

Vanhemmalla pojalla ei ole vielä kahta vuotta ikää, mutta kirjat kiinnostavat vahvasti. Niin omat lastenkirjat kuin ne isän ja äidin hyllynkin, mukana myös sarjakuvahylly. Tykkää esimerkiksi ottaa kirjoja ja laittaa niitä takaisin hyllyyn. Omistaan katselee kuvia mutta ei juuri jaksa vielä tarinoita seurata.

Toivottavasti kiinnostus säilyy, mutta päättäköön tietysti itse millä tavalla harrastaa jos harrastaa. Virikkeitä tiettyyn suuntaan kyllä löytyy.

[sämpy]

EI tänne nyt liikaa tule keskustelua viikossa että lähtisin toisten kirjoittelua moittimaan. Niistä voin toki kirjoittaa vastineen aika tiukkaankin sävyyn, pieni vääntö piristää.

Itsellä oli muuten sentään 15 vuotta aika tiukka linja etten haali lisää sarjiksia ja arvostan niitä jotka pystyy pitämään homman aisoissa. Nykyään ei vaan ole oikein mitään pätevää syytä olla keräämättä, paitsi ehkä palokuormaa ajatellen.
Tuosta sisustuksen avaruudesta, niin jos kaikella tavaralla pitää olla jokin funktio eikä sarjiskasan visuaalinen viehätys kelpaa sellaiseksi, niin mikä sen tyhjän tilan funktio sitten on ellei visuaalinen? Eli voisiko järkiajattelulla vaikka vaihtaa pienempään asuntoon ja säästää rahaa, jos tilaa kerran on haaskattavaksi asti..
No minä nyt olen tällainen ääripään mörrimöykky joka tukkii kaikki ikkunatkin viherkasveilla ettei tule liikaa valoa kämppään..
Sarjishuoneessa on sitten ihan oikea pimennysverho pysyvästi suljettuna.

Niistä ovien lehtitelineistä on muuten tulossa evo2:nen eli kaksi lehteä rinnakkain samaan oveen ja materiaali läpinäkyvää pleksiä. Mutta edelleen tuollaiset nauhat ettei umpikoteloa, siihen ei riittäisi materiaali.

Alakerran kaapit onkin sitten täynnä Marvelia. Noille olen miettinyt sellaisia vaakatangoissa roikkuvia muoveja joihin laittaisi vaikka 2-puoleisella teipillä molemmin puolin Mylar-taskuja. Tangot olisi sitten saranoitu seinälle eli pyykinkuivatustankojen kaltaisia. Jos yhdelle sivulle saisi 3x5 taskua niin yhteen lakanaan mahtuisi 2 vuoden lehdet + ekstrat. Ja noita voisi sitten plärätä kuten julistetelineitä aikoinaan tavarataloissa. Kun lehdet on molemmin puolin ja taskut teipattu yläosasta vastatusten, pitäisi lehtien pysyä periaatteessa suorassa?

Toinen suunnitelma oli sellainen ulos vedettävä korkea 2-puoleinen kaappi millaisia on joskus keittiöissä, mutta en saanut sille jäämään tilaa tänne alakertaan.

Yhdestä lopettavasta divarista koitin ostaa sitä vanhaa lasitiskiä vetolaatikoineen, mutta ei tainnut tulla kauppoja kun ei ole soittoa tullut. No sinne ei olisi paljoa mahtunut mutta hieno olisi ollut.

Niin ja onko kukaan kokeillut kuinka palavaa tuollainen mylar on? Ymmärsin yhdestä telkun lentoturmatutkintajaksosta, että koneen ylätilan rakenteissa olisi käytetty foliopintaista mylaria eli nykyajan vappupallomateriaalia ja olisi roihahtanut oikein kunnolla.

Vähän rönsyillen mutta eteenpäin...

[Jarkko Sikiö]

Emäntä suhtautuu keräilyyn hieman samoin kuin itse suhtaudun hänen runokirjoihinsa. Lahjaksi toki olen saanut sarjakuvaa, tosin lähinnä sellaista korkeakulttuurilta näyttävää pienkustannetta.

Lapset tuskin välittävät isän harrastuksista sen enempää kuin lapset nyt ylipäänsä vanhempiensa harrastuksista.

Keräilyharrastuksessa itsessään on mukana myös haluttomuutta kerran hankitusta luopumiseen. Kun olen jotain lapsena vienyt divariin, niin hurja morkkis siitä on myöhemmin seurannut - ei siis kannata.

[CryingBlueRain]

Eli voisiko järkiajattelulla vaikka vaihtaa pienempään asuntoon ja säästää rahaa, jos tilaa kerran on haaskattavaksi asti..

Ei.

[tolppis]

Asiaan liittyen: mun "emäntäni" joka n. 2 viikkoa sitten sanoi roudatessaan mun jotain sarjis/kirjalodjuani kämpiltäni sen kämppään että "nyt ei sitten 10 vuoteen muuteta"...ja NYT joku aika sitten se alkoi haikailla isomman asunnon perään vaikkei olla edes vielä YRITETTY mahtuisivatko ne lodjut mm. varastoon ja vaatekaappiin. Go figure. Mutta tosiaan: on tässä tullut nyt joku raja vastaan tuossa tavaran keräämisessä, tuli meinaan viskottua ihan paperinkeräykseenkin tonnitolkulla tavaraa, en tosin sarjiksia vaan kirjoja, joista ajattelin että mahdoton päästä eroon muulla tavalla.

Sarjiksien suhteen olen kyllä tosi nirso luopumisessa niistä, jotenkin vaan ne tuntuu enemmän olevan yhä sydäntäni lähellä ja nimenomaan keräilykohteena luontevampaa kamaa jopa kirjoihin nähden. Ja vieväthän ne toki vähemmän tilaakin...

(siis jos jättää ne tsiljoonat kovakantiset ooppukset ostamati)

[Tina DeMona]

Itselleni tulee ainakin kaikista noista "avarista tiloista" ym. valkoisista seinistä ilman julisteita tai muuta somistetta mieleen vain ja ainoastaan pehmustetut huoneet. Muutenkin kaikkia ihmeen pikku kukkaripellyksiä ja muita "sisustuselementtejä" siedän korkeintaan hampaita irvistellen.

Että sikäli minulle nuo sisustusfiilikset ei ole ristiriidassa sarjakuvien keräilyyn nähden.

[Darth Mika]

Itselleni tulee ainakin kaikista noista "avarista tiloista" ym. valkoisista seinistä ilman julisteita tai muuta somistetta mieleen vain ja ainoastaan pehmustetut huoneet. Muutenkin kaikkia ihmeen pikku kukkaripellyksiä ja muita "sisustuselementtejä" siedän korkeintaan hampaita irvistellen.

Että sikäli minulle nuo sisustusfiilikset ei ole ristiriidassa sarjakuvien keräilyyn nähden.

Voikun tällaisen ajatusmaailman omaavia naisia asuis munkin kulmakunnilla. Vihaan asuntoja , joissa on pelkistetyt huonekalut, seinät valkoisina ja tyhjllään tai sit ikkunoita täynnä. Koko kodin yleisilme hotellista tai sairaalasta. Hyiiiii!
Kyllä tavaraa pitää olla ja paljon...krääsää seinille vaan!
Olen myös elektroniikka-hullu. Kaikenmaailman tehomylly-tietokoneet, karseen kokoiset taulu-TV:t, videotykit pitäisi olla jokaisen kodein peruskalustoa.

[sarja]

 Ensimmäiset  sarjakuvat  toi  minulle setäni. Siinä oli Pecos Billiä, Rin Tin Tiniä, Liuska Texejä, Viivakkoa, Villiä länttä, Texasia, TV- n tähtisarjoja. Tuon nivaskan kävin useasti läpi. Koulussa en pitänyt Nalle Puhista, vaan  Tex Willeristä. Siitä opettaja saarnasi, mutta pidin pääni.
Näistä keräily alkoi.
Korkeajännityssarjan kerääminen  alkoi myöhemmin erään keräilijän luona käytyäni. Hänellä oli valtavat määrät 50- luvun Korkeajännityksiä  ja  lopulta aloin itsekin keräämään 50- luvun Korkeajännityksiä.

[sämpy]

Tätäkin aihetta voisi laajentaa niin, että mitä sarjakuvia ostat uutena ja kannattaako se?
Itselle tulee Roope-Setä, aku ja ekstra, kaupasta sitten kaikki taskarin tapaiset ja X-men/Spider-Man.
Suurimman osan noista saisi divaristakin, mutta jos toivoo edes jonkinlaista arvoa tulevaisuudessa niin pitänee olla aivan virheettömiä. Toisaalta Divarin yksilö maksaisi puolet uudesta joten jälleenmyntihinta lienee tulevaisuudessakin verrannollinen hankintahintaan?

Vaan mahtaako perus taskarista ikinä saada ovh-hintaa myydessä vaikka olisi täysin virheetön? 20-30 vuoden päästä? Joskus tulee pengottua monta kymmentä yksilöä kaupassa että löytyy virheetön ja sitten se pitää saada vielä ehjänä kassaneidin käsien läpi.

Jotka taas nappaa lehdistä keskeltä tiukalla peukalo-etusormiotteella ja tekee taitoksen keskelle lehteä

Virheetön X-men saattaa joskus ollakin hiukan hankintahintaa kalliimpi, jos painos on tosiaan jotain 1000-2000kpl? Jos tulee kirpparilla halpoja liki virheettömiä vastaan niin tulee otettua jemmaan. Mahtaisiko kannattaa ostaa divaristakin?

Muumimukin valmistus kun loppuu, niin hinnat pomppaa heti, vaan ei toimi sarjakuville.

[tertsi]

Olen ostanut sarjakuvat uutena, koska olen halunnut olla mukana ensimmäisessä aallossa ja koska olen halunnut kannattaa sarjakuvakustantajia.

Nyt, uudessa työttömän elämässäni tapani ovat muuttuneet radikaalisti.

[sämpy]

Juu kiva olisi kannattaa ja kokeilin Marvel-lehtien tilausta, mutta tulivat niin järkyttävässä kunnossa postilaatikkoon ettei niillä ollut mitään muuta kuin lukuarvo, liian kova hinta kannatuksesta. Harmi ettei irtomyynnistä taida jäädä kustantajalle mitään.
Taskarit ja vastaava Disney on varmaan laskettu niin että irtomyynnistäkin jää rahaa.

[Hannibal]

Tuleehan sitä tilatuksi tai ostetuksi kaikki Disney sarjakuvajulkaisut aina uutena. Taskarin kanssa näin on tullut tehtyä 1970-luvun puolivälistä lähtien. Samoin joitain muitakin sarjoja. LOK:iin en sentään ole vielä liittynyt...