Eikö se Lost Girls -arvio ollut koko lailla pätevä? Toisaalta siitä on hetki kun luin sen, ja minun pitää tarkastaa nimenikin lompakosta. Mitä Römpötin Vartijat-arvioon tulee, oli se minusta ansioitunut. Pyhiä lehmiäkin pitää teurastaa.
No ettei mene off-topiciksi, niin lyhykäisesti kommentoin: Römpötin Moore-arvioissa on koomista se, että päästyään sanomasta, että "Vartijoiden suurin saavutus on, että se osoittaa lopullisesti kuinka toivotonta on ottaa vakavasti alkujaan lapsille mitoitetut fantasiat ja yrittää siirtää ne todelliseen maailmaan, jossa on sellaisia aikuisia asioita kuin seksi, politiikka ja mutkikkaat ihmissuhteet." ja seuraavalla sivulla Lost Girls -arviossaan jossa juurikin on tehty aivan sama, ei siinä sitten olekaan mitään ongelmaa. No aika ympäripyöreästihän se Römpötti jälkimmäisestä pistelee, vaikka heti ensilauseessa toteaa sen Mooren uudeksi päätyöksi. No tietysti minä olen tästä aivan eri mieltä, koska seuraavalla sivulla totean Promethean Mooren uudeksi päätyöksi, ja väittäisin että argumenttini ovat paljon pätevämmät.
Lost Girlsilla (josta en toki voi mitään lopullista ladata, kun olen lukenut siitä ihan vaan pätkän -mutta Mooren haastatteluista miehen motiiveista saanut kuvaa) Moore uskoakseni koittaa samaa kuin Watchmenissa, eli osoittaa ettei genre tee jostakin huonoa. Römpötti ei ollenkaan suomi Moorea siitä, että hän on valinnut yhden korneimmista ja sanotaanko kankeimmista genreistä...
Ja lisättäköön vielä, että siteeraamani lause on mielestäni todella typerä (kuten siitä seuraava loppukin(ihan hyviäkin pointteja sisältäneessä tekstissä)), jos sen ottaa yleispätevänä toteamuksena - siinä sivuutetaan aika iso osa fiktiivisistä mestariteoksista. Ja siinä Römpötti asettuu niiden tyyppien karsinaan, jossa kaikki mikä ei voisi tapahtua "oikeasti" on lapsellista.
Toki pyhiä lehmiä sopii kyseenalaistaa, mutta ehkä se pitäisi tehdä oikeista lähtökohdista käsin - ei Heikinheimon arvio jostain Pink Floydin levystä varmaan kerro mitään olennaista oikein kenellekään.
