Jos nyt muistelisin Non Stoppia:
Minusta lähes kaikki lehden sarjat olivat/ovat upeita! Ja Franquin kaikkein paras! Eli ei mulla ollut mitään sellaista tunnetta, että on VAIN YKSI hyvä sarja ja loput shittiä. Ottakaa huomioon, että näinkin voi siis olla. Nonarin etuna oli tietysri se, että toimitus pystyi valitsemaan ranskalais-belgialaisen sarjakuvan kultakauden teoksista ne kaikkein parhaat. Nyt tilanne on hieman toinen. Mutta materiaalia on kyllä riittävästi hyvän lehden kasaamiseen, mielestäni.
Jysäyksestä:
Luulen, että itse olisin jaksanut kiinnostua hyvistä, kovinkin erilaisista sarjakuvista. Ja jos lehti olisi kannettu kotiini säännöllisesti, olisin tutustunut sellaisiinkin sarjakuviin, joita en esim. ennakkoluulojeni takia olisi ostanut esim. albumeina kaupasta. Nyt jos tässä uudesssa versiossa tarinat ovat kokonaisia eli lyhyitä, niin se on mielestäni selvä heikkous.