Suomessa käytetään mittavasti terveydenhuollon resursseja erilaisten riippuvuuksien hoitoon. Julkisuudessa puhutaan toistuvasti mm. huume-, lääke-, netti-, seksi- ja peliriippuvuudesta. Niiden jalkoihin on jäänyt kokonaan erityisesti 60- ja 70-luvulla syntyneitä, ”Asterix-sukupolvea”, sitkeästi vaivaava sarjakuvariippuvuus. Sopivien mittarien puutteessa tämä oireyhtymä on täysin alidiagnosoitu, tarkoittaen että kun ongelman olemassaoloa ei tiedosteta, sitä ei osata etsiä saati tunnistaa.
Karvainen hoitaja (Tehy-lehden sarjakuvapiirtäjä) on rakentanut muiden riippuvuuksien analysointiin tarkoitettujen testilomakkeiden pohjalta alla näkyvän sarjakuvien ongelmakulutusta mittaavan itsetestauslomakkeen. Tätä ei ole virallisesti hyväksytty missään diagnostiseksi välineeksi, mutta sitä voi käyttää itsetutkiskelun välineenä. Jos saat viisi kyllä-vastausta tai enemmän, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään onko oma sarjakuvakuluttaminen hanskassa.
1. Koetko euforian kaltaista hyvänolontunnetta ostaessasi sarjakuvia?
2. Tunnetko ostotapahtuman jälkeen häpeää, katumusta tai pelkoa?
3. Onko käyttänyt rahaa ja aikaa sarjakuvahankintoihisi siinä määrin, että sillä on ollut negatiivisia vaikutuksia ihmissuhteisiisi?
4. Joudutko salailemaan tai piilottelemaan sarjakuvahankintojasi läheisiltäsi?
5. Oletko yrittänyt rajoittaa sarjakuvien ostamista, mutta epäonnistunut?
6. Oletko joutunut turvautumaan lainarahaan selvitäksesi sarjakuvahankinnoistasi?
7. Onko sarjakuvien ostamiseen ja sen suunnitteluun käyttämäsi aika haitannut opiskeluasi tai työtäsi?
8. Oletko viime aikoina joutunut taloudellisiin ongelmiin sarjakuvahankintojesi vuoksi?
9. Oletko huomannut, että käytät liikaa rahaa sarjakuvaharrastukseesi, vaikket sitä haluaisi?
10. Tuntuuko sinusta joskus siltä, että joku ulkopuolinen voima pakottaa sinut hankkimaan sarjakuvia?
11. Alatko heti edellisen sarjakuvahankintasi jälkeen suunnitella seuraavaa?
12. Käytätkö toistuvasti huomattavasti aikaa suunnitellen seuraavia sarjakuvahankintojasi, esim. internetin kauppapaikoissa surffaillen?
Taulukkoa saa kritisoida tai ehdottaa siihen täydennyksiä. Onko viiden pisteen raja liian tiukka vai liian ymmärtävä? Rinnalle olisi hyvä pyytää myös mahdollisen elämänkumppanin mielipide, jos uskaltaa.
Kuluttaminen on kuitenkin vain jäävuoren huippu – sen näkyvä osa. Kartoittamatta ovat mm. varhaisen sarjakuvaharrastuksen negatiiviset vaikutukset koulutukseen ja ammatinvalintaan sekä sarjakuvapiirtämisen sosiaalisesti eristävä vaikutus (joka ehkä näin Facebook/blogi-vuorovaikutusaikana ei olekaan mikään ongelma, toisin kuin ennen vanhaan). Sarjakuvariippuvuuden ydin on jossain syvemmällä, ja sen ymmärtäminen on menestyksekkään hoidon edellytys. Miten sarjakuvariippuvuus syntyy? Mikä sarjakuvassa on se koukuttava ainesosa? Mihin perustuu se kaipuu, joka saa hakeutumaan sarjakuvahyllylle vaikka avioeron uhalla? Mikä saa aikuisen ihmisen kääntämään selkänsä lastensa tarpeille voidakseen tyydyttää oman sarjakuvan nälkänsä? Jakakaa omia havaintojanne siitä miten sarjakuvariippuvuus syntyy ja ilmenee. Mitä tapahtuu kun sarjakuvaharrastaja vetää överit?
Käytännön työhön tarvitaan vinkkejä siitä, miten hoitohenkilökunta voisi tunnistaa sarjakuvariippuvuudesta kärsivän potilaan. Tulee mieleen ainakin tällainen tilanne:

Ja sokerina pohjalle onnellinen loppu. Miten sarjakuvariippuvuudesta on selvitty? Hyviä neuvoja sarjakuvakierteestä ulos pyristeleville.
