Sarjakuvariippuvuuden diagnosointi ja hoito

[Mattipekka Ratia]

Suomessa käytetään mittavasti terveydenhuollon resursseja erilaisten riippuvuuksien hoitoon. Julkisuudessa puhutaan toistuvasti mm. huume-, lääke-, netti-, seksi- ja peliriippuvuudesta. Niiden jalkoihin on jäänyt kokonaan erityisesti 60- ja 70-luvulla syntyneitä, ”Asterix-sukupolvea”, sitkeästi vaivaava sarjakuvariippuvuus. Sopivien mittarien puutteessa tämä oireyhtymä on täysin alidiagnosoitu, tarkoittaen että kun ongelman olemassaoloa ei tiedosteta, sitä ei osata etsiä saati tunnistaa.

Karvainen hoitaja (Tehy-lehden sarjakuvapiirtäjä) on rakentanut muiden riippuvuuksien analysointiin tarkoitettujen testilomakkeiden pohjalta alla näkyvän sarjakuvien ongelmakulutusta mittaavan itsetestauslomakkeen. Tätä ei ole virallisesti hyväksytty missään diagnostiseksi välineeksi, mutta sitä voi käyttää itsetutkiskelun välineenä. Jos saat viisi kyllä-vastausta tai enemmän, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään onko oma sarjakuvakuluttaminen hanskassa.

1. Koetko euforian kaltaista hyvänolontunnetta ostaessasi sarjakuvia?
2. Tunnetko ostotapahtuman jälkeen häpeää, katumusta tai pelkoa?
3. Onko käyttänyt rahaa ja aikaa sarjakuvahankintoihisi siinä määrin, että sillä on ollut negatiivisia vaikutuksia ihmissuhteisiisi?
4. Joudutko salailemaan tai piilottelemaan sarjakuvahankintojasi läheisiltäsi?
5. Oletko yrittänyt rajoittaa sarjakuvien ostamista, mutta epäonnistunut?
6. Oletko joutunut turvautumaan lainarahaan selvitäksesi sarjakuvahankinnoistasi?
7. Onko sarjakuvien ostamiseen ja sen suunnitteluun käyttämäsi aika haitannut opiskeluasi tai työtäsi?
8. Oletko viime aikoina joutunut taloudellisiin ongelmiin sarjakuvahankintojesi vuoksi?
9. Oletko huomannut, että käytät liikaa rahaa sarjakuvaharrastukseesi, vaikket sitä haluaisi?
10. Tuntuuko sinusta joskus siltä, että joku ulkopuolinen voima pakottaa sinut hankkimaan sarjakuvia?
11. Alatko heti edellisen sarjakuvahankintasi jälkeen suunnitella seuraavaa?
12. Käytätkö toistuvasti huomattavasti aikaa suunnitellen seuraavia sarjakuvahankintojasi, esim. internetin kauppapaikoissa surffaillen?

Taulukkoa saa kritisoida tai ehdottaa siihen täydennyksiä. Onko viiden pisteen raja liian tiukka vai liian ymmärtävä? Rinnalle olisi hyvä pyytää myös mahdollisen elämänkumppanin mielipide, jos uskaltaa.

 Kuluttaminen on kuitenkin vain jäävuoren huippu – sen näkyvä osa. Kartoittamatta ovat mm. varhaisen sarjakuvaharrastuksen negatiiviset vaikutukset koulutukseen ja ammatinvalintaan sekä sarjakuvapiirtämisen sosiaalisesti eristävä vaikutus (joka ehkä näin Facebook/blogi-vuorovaikutusaikana ei olekaan mikään ongelma, toisin kuin ennen vanhaan). Sarjakuvariippuvuuden ydin on jossain syvemmällä, ja sen ymmärtäminen on menestyksekkään hoidon edellytys. Miten sarjakuvariippuvuus syntyy? Mikä sarjakuvassa on se koukuttava ainesosa? Mihin perustuu se kaipuu, joka saa hakeutumaan sarjakuvahyllylle vaikka avioeron uhalla? Mikä saa aikuisen ihmisen kääntämään selkänsä lastensa tarpeille voidakseen tyydyttää oman sarjakuvan nälkänsä? Jakakaa omia havaintojanne siitä miten sarjakuvariippuvuus syntyy ja ilmenee. Mitä tapahtuu kun sarjakuvaharrastaja vetää överit?

Käytännön työhön tarvitaan vinkkejä siitä, miten hoitohenkilökunta voisi tunnistaa sarjakuvariippuvuudesta kärsivän potilaan. Tulee mieleen ainakin tällainen tilanne:

Ja sokerina pohjalle onnellinen loppu. Miten sarjakuvariippuvuudesta on selvitty? Hyviä neuvoja sarjakuvakierteestä ulos pyristeleville.

[haplo]

Sarjakuvafoorumillahan tässä ollaan, mutta sarjakuvien podiumille nostamisen sijaan ehdottaisin pohtimaan ongelmaa laajemmin keräilyharrastuksen kautta yleensä. Ellei keräilyä sitten ole jo esitetyn ongelman kautta käsitelty, jolloin käytäntöjä voikin jo etsiä alan parista itsestään.

[Mattipekka Ratia]

Ellei keräilyä sitten ole jo esitetyn ongelman kautta käsitelty, jolloin käytäntöjä voikin jo etsiä alan parista itsestään.

Onhan sitä. Espanjalainen riippuvuuksiin erikoistunut professori Francisca López Torrecillas puhuu keräilyharrastuksen hyvistä ja huonoista puolista tasapainoisesti.  Hän pitää järkevissä mitoissa pysyvää keräilyharrastusta ihmisen henkistä hyvinvointia tukevana. Artikkeli nostaa kuitenkin esiin myös keräilemisen riskialttiin puolen, eli sen että se saattaa laukaista pakko-oireisen häiriön siihen taipuvaisissa ihmisissä. Professori esittää, että monet keräilyä harrastavat ihmiset ovat luonteeltaan kontrollia kaipaavia, perfektionismiin taipuvaisia, huolellisuutta ja järjestelmällisyyttä noudattavia ihmisiä. Korotetaan tämä toiseen potenssiin ja saadaan pakko-oireisen häiriön kuva, joka keräilyharrastukseen yhdistyneenä voi saada ikäviä seuraamuksia niin asuinneliöiden supistumisen kuin luottotietojen menettämisen muodossa. Ostosriippuvuus eli oniomania on yksi variaatio tästä, ja sen tunnistamiseen käytettyjä kyselylomakkeita oli käytetty aloitusviestin testikaavakkeen pohjana.

Tämä oli kuitenkin vain johdanto keskustelulle, ikään kuin yksi, mutta vain yksi, linja jolta pohjalta asiaa voi lähestyä. Muita sarjakuviin koukuttumisen ilmiöitä on esim. rakastuminen johonkin sarjakuvahahmoon tai herääminen todellisuuteen keski-iässä jossain sarjakuvaan linkittyvässä ammatissa ilman koulutusta. Ja mitä pitäisi ajatella niistä, jotka rakentavat itselleen vaurasta tulevaisuutta sijoittamalla rahansa supersankarisarjakuvien erikoispainoksiin, a-, b-, c- ja d-kansiversioihin yms. ilman että he lukevat yhdenkään version sisältöä? Eihän Nokiaan sijoittaminenkaan ole vuosiin ollut taloudellisesti järkevää, mutta silti tuntuu, että viimeksi mainittu ryhmä elää omassa rinnakkaissupersankariulottuvuudessaan, kuten tietysti myös ne, jotka partioivat katuja supersankariasuissa oikeutta puolustaen Kick-Ass-tyyliin.

Mutta jostainhan nämä kaikki ovat saaneet alkunsa, jostain positiivisesta tunteesta, kuten on laita kaikissa addiktioissa. Mikä on se sarjakuvalle ominainen koukuttava tekijä joka tekee pystyynkuolleistakin sarjakuvasivuista sanomalehtien luetuinta aineistoa?

[Reima Mäkinen]

Onko tämä trolli vai yritys huumoriksi? Et voi olla tosissasi. Tekstisi osoittaa myös että et tunne kovin hyvin alan harrastajia, etkä sarjakuvaa keräilyalana Suomessa.

Tuo lista on selvästi muokattu jostain seksi- ja peliriippuvuuslistasta. Sarjakuvan voisi siinä korvata ihan millä tahansa keräily- tai kulttuuriharrastuksella.
Alatko heti oopperakäyntisi jälkeen suunnitella seuraavaa?
Koetko euforian kaltaista hyvänolontunnetta astuessasi ulos elokuvateatterista?
Onko käyttänyt rahaa ja aikaa ulkomailla reissaamiseen siinä määrin, että sillä on ollut negatiivisia vaikutuksia ihmissuhteisiisi?
Myös kysymys 12. on hassu.

Jos haluaisi tuolla kysymyspatterilla etsiä ns. epätervettä harrastamista niin kannattaisi ehkä myös vaihtaa kysymyksiä niin että ne painottuisivat juuri ostamisen eikä kulttuurin harrastamisen haarukointiin. Tyyliin:
- Hankitko muitakin sarjakuvia kuin sellaisia, joita aiot lukea tai käyttää vaihtokauppoihin?
- Tarkistatko myyntipaikkojen tarjontaa pakonomaisesti useita kertoja päivässä?

Mutta tosiaan huumorilla näistä on keskusteltu ja varmaan vielä keskustellaankin piireissä. Mikä tahansa harrastus voi lähteä hanskasta jos elämä muutenkin järkkyy sopivasti. Tiedän että ostosriippuvuutta tai jopa sairaita piirteitä sisältävää keräilyä esiintyy, mutta että sarjakuvat siinä jotenkin voisivat esiintyä katalyyttina... eh.

Jos nyt tosissasi olet venyttämässä ns. hulluuden rajaa esimerkiksi pukuilun ja epäonnistuneiden pörssikauppojen suuntaan, niin mieti nyt vielä uudelleen. 

Ehkä eniten tässä koko kysymyksenasettelussa häiritsee se että kysely tai lähestymistapa ei ota ollenkaan huomioon harrastuksen positiivisia, elämää rakentavia ja hyvinvointia tuottavia piirteitä. Siinä mielessä tuo kysymyspatteri tuo mieleen viime vuosituhannen tilanteen jossa "kaikilla normaaleilla oli elämä". Silloin myös keksittiin lääkeriippuvuus, mutta sittemmin on keksitty medikalisaatio.
Eli jos nyt joku saisikin listan mukaan 5 miinuspistettä. Voisi pluspisteitä keräävältä, harrastuksen myönteisiä puolia tutkivalta listalta tulla niitä pisteitä vielä enemmän.

[Timo Ronkainen]

Hankitko jatkuvasti yhä uusia sarjakuvia, vaikka aiempienkaan hankintojen lukemiseen ei ole aikaa?

Eiköhän tämä kieli poskessa ole väsätty?

timo

[Mattipekka Ratia]

Tunnustus. Lisää pohdintaa tärkeästä aiheesta täällä.