Sarjakuvamarkkinoiden koko

[Petteri Oja]

En tiedä ovatko Egmontin myynnit noissa luvuissa ylipäätään mukana. Ainakaan se ei ole kustannusyhdistyksen jäsen. Näin ollen Sanoman kirjojen siirtyminen Egmontille vuosi sitten ja katoaminen tuollaisilta listoilta voisi olla yksi selitys,

[Toni]

En tiedä ovatko Egmontin myynnit noissa luvuissa ylipäätään mukana. Ainakaan se ei ole kustannusyhdistyksen jäsen. Näin ollen Sanoman kirjojen siirtyminen Egmontille vuosi sitten ja katoaminen tuollaisilta listoilta voisi olla yksi selitys,

Toisaalta noihan ovat pääosin kirjakauppamyyntiä, jonka listaukset siis väittävät kasvaneen.

Tokihan muissa myyntikanavissa ovat esim. Aku Ankan Taskukirjojen myynti vähentynyt, mutta ei sentään vuodessa mitään 70%-80%. Enkä usko, että mangankaan myynti olisi vuodessa romahtanut 70%-80% – kukapa sitä silloin viitsisi edes julkaista.

Jotain mätää luvuissa täytyy olla. Varsinkin jos niitä vertaa muihin myyntitilastoihin, joita on viime aikoina täällä Kvaakissakin julkaistu.

[Lurker]

Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida?
-- kovin usein diskurssi sarjakuvan ympärillä surkuttelee apurahojen vähyyttä, markkinan pienuutta tai taiteenlajin arvostusvajetta. Nyt kuitenkin puhutaan myynnistä ja markkinoinnista: tukitaidoista, jotka ovat aivan olennaisia taiteella itsensä elättämiseen, eikä vain sarjakuvan parissa.

[Reima Mäkinen]

Pohdinta: miten sarjakuvia pitäisi myydä ja markkinoida?
-- kovin usein diskurssi sarjakuvan ympärillä surkuttelee apurahojen vähyyttä, markkinan pienuutta tai taiteenlajin arvostusvajetta. Nyt kuitenkin puhutaan myynnistä ja markkinoinnista: tukitaidoista, jotka ovat aivan olennaisia taiteella itsensä elättämiseen, eikä vain sarjakuvan parissa.

Kirjoituksessa osui nappiin oikeastaan vain tuo disclaimeri:

en ole itse koskaan tehnyt tai myynyt sarjakuvaa, joten en ole kokemusasiantuntija. Olen kuitenkin koulutukseltani markkinointiekonomi ja työskentelen media-alalla palveluiden kehittämisen ja yleisöjen löytämisen parissa, joten jonkinlaista pätevyyttä asiaan on olemassa.

Kun lähtökohdat ovat pielessä eivät ratkaisuehdotukset yleensä toimi. Lähtökohdilla viittaan siis vaikkapa sarjakuvan vertaamiseen kirjallisuuteen tai tuohon lainauksen oletukseen että jossakin olisi olisi jokin löydettävissä oleva uusi yleisö kotimaisille sarjakuville. Tai siihen että kirjoittajan esittämiä keinoja ei olisi kokeiltu!

Hyllyy myös sekoittaa omakustanteisen ja ammattimaisen sarjakuvien kustantamisen ja tekemisen, mikä ei myöskään ole kovin hyvä lähtökohta.
Ongelma kyllä on ihan todellinen ja muutaman vuoden välein uudet sukupolvet (tekijät, kustantajat ja markkinointi-ihmiset) innostuvat sitä ratkomaan (Kvaakistakin löytyy useampiakin aihetta sivuavia ketjuja), vielä ei vain valitettavasti ole mitään kovin kummoista viisastenkiveä löytynyt.

[Markku Myllymäki]

Kyllä nuo lainatut markkinointisysteemit toimisivat sarjakuvallekin, jos sarjakuva myisi kappalemääräisesti paljon (Suomen oloissa ehkä 20 000 ja siitä ylöspäin). Mutta jos yhden markkinointimatkan Helsinkiin kustantaminen vie koko painoksen tuotot, koko hommalta putoaa pohja. Kunnioitan kovasti niitä tekijöitä jotka jaksavat jakaa 2-5 kappaleen eriä myyntipisteisiin (=sana joka tarkoittaa hämärää luolaa periferiassa) jalkapelillä.

Don't ask, mutta aion itsekin julkaista jotain lähitulevaisuudessa, joten saahan nähdä kuinka kammottavaksi kokemus muodostuu... *kylmiä väreitä*)

[Timo Ronkainen]

Kvaakin perustaja Kouvalainenhan teki kokonaisen gradun siitä, minkälainen strippisarjakuva voisi (pitäisi) menestyä. Analysointien pohjalta syntyi Loikan vuoksi, joka oli ihan ok, mutta ei menestynyt. Ei niitä voi analysoida ja ennakoida.

Timo

[Jarkko Sikiö]

Lastensarjakuva on suuri juttu maailmalla.

[Petteri Oja]

Lastensarjakuva on suuri juttu maailmalla.

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän täälläkin. Nyt kun ihmiset ovat alkaneet vihdoin oppia, että sarjakuva on myös aikuisten juttu, voisi alkaa muistuttelemaan ettei se ole pelkästään aikuisten juttu...

[Reima Mäkinen]

Kiroileva siili, fingerpori. Ehkä viivi ja wagnerkin sekä finnish nightmares.

Älä unohda: Pöyrööt. Mutta yhtä lailla löytyy esimerkkejä investointinsa, siis oikein rahansa hukanneista.

Kvaakin perustaja Kouvalainenhan teki kokonaisen gradun siitä, minkälainen strippisarjakuva voisi (pitäisi) menestyä. Analysointien pohjalta syntyi Loikan vuoksi, joka oli ihan ok, mutta ei menestynyt. Ei niitä voi analysoida ja ennakoida.

Timo

Menestyihän se yllättävän hyvin. Muutamassa vuodessa pääsi muistaakseni pariinkin sanomalehteen. Kouvalainen vain laski yhteen 1+1 ja teki sen mitä kuka tahansa järkevä ihminen, sellainen joka pyrkii normaaleihin ansioihin tekisi, ja lopetti harrastamisen.

[Timo Ronkainen]

No sanotaan, että menestyi kohtalaisesti. Olihan se ihan ok-hyvä sarja. Näkyisi olevan Royal Syndikaten sivuilla yhä. Turun Sanomissa se oli ja jossain parissa muussa viikkoittain ilmestyvässä lehdessä kaiketi. Miten nopeasti ovat muut sarjat lähteneet liikkeelle? Suomessa tietysti homma lähtee aika varmimmin lentoon, jos pääsee Hesariin, jos on lähteäkseen. Siili ja Finnish Nightmares lähtivät lentoon ihan muuta kautta ja vielä ilman ankaraa markkinointia. Menestys on aina tai ainakin hyvin usein yllätys.

Timo

[Reima Mäkinen]

Suomen kustannusyhdistyksen tarkkoja tilastoja ei vielä koko viime vuodelta ole saatu, mutta 2019 neljällä kvartaalilla sarjakuvien myynti laski kappalemääräisesti yhteensä 65,5 % ja euroissa 69,2 %...

Sikäli kun vanhoja piirakoita muistelen, niin tuohan tarkoittaa myös sitä että sarjakuva on euroissa mitattuna koko kirjamarkkinasta enää ehkä vain noin prosentti. Kun se aiemmin oli lähempänä kahta prosenttia.

[Timo Ronkainen]

Samoin koko sopisi esim. Tex Willerille ja Korkkareille sellaisenaan.

Kyllä. Samanlaiset digi-arkistot kuin Ankalle. Kaikki Texit ja Korkkarit kuukausimaksulla.

Timo

[Matti Karjalainen]

Sitä tarvittaisiin paljon enemmän täälläkin. Nyt kun ihmiset ovat alkaneet vihdoin oppia, että sarjakuva on myös aikuisten juttu, voisi alkaa muistuttelemaan ettei se ole pelkästään aikuisten juttu...

Näin juuri. Lapsille suunnattua uutta sarjakuvaa julkaistiin viime vuonna todella heikosti. Tilanne on toki parempi, jos erilaiset uudelleenjulkaisut otetaan mukaan,tosin vanhojen ja aika hintavien klassikkointegraalien kohdalla voidaan perustellusti kysyä, onko ne julkaistu nostalgiamielessä vanhoille lukijoille vai uusille lapsilukijoille. Tavoittavatko muksut niitä? No, tilasin meidän kirjastoomme uutta Smurffi-kokoelmaa toistakymmentä kappaletta, että yritys on ainakin kova...

Suomalaista uutta lastensarjakuvaa onnistuin bongaamaan neljä kappaletta. Laatu korvasi onneksi kotimaisten julkaisujen tapauksessa määrää. Pauli Kallion ja Juliana Hyrrin Kalle, pallo ja sello sekä Kalle Hakkolan ja Mari Ahokoivun Sanni ja Joonas olivat erinomaisia molemmat, eikä Jarkko Vehniäisen vanhoista uskonnollisista lastensarjakuvista koostuva albumi ollut sekään omassa genressään hassumpi. Niiden lisäksi Harri Filpalta julkaistiin Soiva siili -albumi.

[Reima Mäkinen]

Näin juuri. Lapsille suunnattua uutta sarjakuvaa julkaistiin viime vuonna todella heikosti.

Ainakin toistaiseksi Egmont julkaisee vielä Bamsea, Karvista ja Muumia. Noitakin kannattaisi tukea.

[Timo Ronkainen]

Bamse työllistää mukavasti muutamaa tuttua ruotsalaista piirtäjää. Muumi taitaa puolestaan olla pelkkiä uusintoja, eikä työllistä yhtäkään suomalaista(?).

Timo