Valtaosa sarjakuvien originaalikooista taitaa sijoittua tuolle 141-200%-akselille, eli julkaisukoon ollessa A4 piirroskoko on välillä A3-A2, mutta eiköhän jokaisen täydy löytää se itselleen sopiva piirroskoko. Suurempi originaalikoko auttaa piirrosten yksityiskohtien jne. hahmottelussa sekä keventää tussiviivaa ja tekee sitä kompaktimpaa, mikä sopii tiettyihin tussaustyyleihin. Toisaalta sommittelun hahmottaminen saattaa kärsiä, yksityiskohtia voi tulla liikaa, viivat voivat käydä liian ohuiksi tai kadota yms. jos piirroskoko on liian suuri.
Bisleyn tavoin Eddie Campbellin From Hell -orginaalien koot ovat liikkuneet jossain A3/B3-kokoon, mikä tuntuu tyylilajiin nähden melkoisen tarkalta tihrustamiselta. Campbell käyttää tussiterätyöskentelyssään kuitenkin ohuen viivan mukana varsin paksuakin jälkeä, jolloin suurempi julkaisukoko vaikeuttaisi paksuimpien viivojen vetämistä tussiterällä. Jos en nyt aivan väärin muista Schulz taas taisi kasvattaa loppuaikoina Tenavien originaalikokoa sitä mukaa kun käden vapina yms. lisääntyivät.
Digitaalisen piirtämisen myötä originaalikoko hämärtyy piirtäjien zoomaillessa kuvaa lähemmäs/kauemmas riippuen siitä keskittyvätkö he ruudun pohjasommittelun tekemiseen vai yksityiskohtien työstämiseen.
Hyvä tapa löytää itselleen sopiva piirroskoko on kokeilemalla, esimerkiksi piirtämällä sarjakuvansa aihepiiriin liittyviä eri kooissa, työstämällä ne valmiiksi kuviksi ja vertailemalla niitä julkaisukooissa.