Tuli katsottua aikaa sitten.
Ymmärrän mikseivät monet pitäneet, itse olen sitä mieltä että oli pitkästä aikaa kryptonilaisen veroinen elokuva.
Naiskuvaus oli hienoa, Lois Lane oli jopa aikuinen pystyvä nainen ja Zodin leirin Faora sai aikaan harvinaislaatuisia väristyksiä.
Itseä kun ei ikinä ole kiinnostanut ne avuttomiksi kuvatut hepsankeikat jotka tungetaan mukaan mieskatsojille keikistelemään näennäistasa-arvon nimissä, pakollisina kuvioina.
Henry Cavill täyttää roolinsa paitsi raameilta myös näyttelijänkyvyiltä. Christopher Reeve oli hieno ihmisenä mutta täysin tefloninen partiopoika.
Superman returnsin farkkumainosmallinukke kykeni liikkumaan mutta tunnetilaa saati ajatusta ei Brandon Routhista löytynyt.
Cavillin Kal-El /Clark Kent on samaan aikaan vieras muukalainen, yksinäinen ja erilaisempi kuin kukaan ja inhimillisin teräsmies. Eniten aito ihminen.
Oli ihan lopun heitosta muuten mitä tahansa mieltä niin toihan tämä myös seksuaalisuuden hahmoon, asia jota moni vielä vähemmän odotti.
Tästä myöhemmin.
Juoni ei ole uusi tai ihmeellinen ja tehostemyrskyjäkin on nähty.
Harvinaisempaa genressä on se että tuhoille ja sen seuraumuksille annetaan edes näinkään pitkälti kasvot.
Netissä monet ovat kiistelleet tämän ja Avengersin vertautumisesta etenkin siinä miten rajoittaa tai olla rajoittamatta totaalista, kammottavaa massatuhoa.
Tai mikä on seuraumus väkivallasta sankarin näkökohdasta.
Tässä minusta onnistutaan, juurikin koska ihan kaikki tuhotaan, tauotta, loppupuolella.
Itselle oli nähtävissä ero Transformersien onton glorifiovan rymistelyn kanssa puhumattakaan monen toimintaelokuvan mikään ei satu himostelun tai Saw-sarjan gorepornon suhteen.
Paitsi että siirsi perusgenresarjakuvan toiminnan selluloidiksi sellaisenaanniin toi sen loogisen jatkumon, väkivallan pyrrhisen voiton luonteen.
Sen 50-luvun teräsmiehen faneille mahdoton yhtälö, elokuvan ydin on moninkertainen tragedia.
Ja siksi kyse on toivosta.
Synkkyys tuo sille arvon, merkityksen.
Jottei kukaan luule että kyseessä on yksin runollinen kuvaus muukalaismiehen eksistentialistisesta angstista ahdasmielisessä maailmassa...
Uskonnollisia viitteitä on elokuvassa vaikka sankarin fokus tuleekin Teräsmiehen luojien juutalaisesta taustasta ja Zodin & co motiivi taasen kolmannen valtakunnan vietyä "tieteellisen" eugeniikan ääripisteeseensä, kristillinen ikonografia kolmenkymmenenkolmen vuoden ikineen ei oikein sovikaan pakettiin ilman että jotain menee rikki.
Toinen on se seksuaalisuus. Teräsmies ei ennen tätä oikein ole tirissyt seksiä.
Nyt kylläkin, mutta kaikki siitä ei ole...
no alkupuolella on jopa juoneen vaikuttava kohtaus tässä spoilerissa:
jossei tuossa ole missään esi-jälkituotannon vaiheessa nähty lentäviä dildoja....
no symboliikkaa sekin , onneksi noiden loppusijoituspaikka ei ollut valtava energiavagina...eipä.
noihin tahallisen tahattomiin epäkohtiin lienee hyvä lopettaa.