Vihjeitä aloittavalle piirtäjälle?

[Zabbo]

Moi! Liityin minäkin tähän sekalaiseen seurakuntaan. Eli olisi hieman kysyttävää kokeneemmilta sarjakuvan tekijöiltä.
Olen nimittäin pyöritellyt nupissani nettisarjakuvan tekemistä jo jonkin aikaa. Sarjakuvan perusidea on mietitty valmiiksi ja hahmotkin ovat pääosin valmiita. Toteutus vain puuttuu.
Kävin tuolla Kupla-akatemiassakin, vastauksia kyllä löytyi, mutta nyt kaipaisin nyt muiden sarjakuvataiteilijoiden mielipiteitä.

Mihin kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota sarjakuvan teon aloittamisessa?
Mihin seikkoihin saattaa hyväkin idea kaatua?
Mitä teette jos tuoreet ideat ovat lopussa?

Piirtänyt olen lähes koko pienen ikäni ja olenkin noin vuosi sitten muutaman stripin sutaissut, mutta silloin oli opiskelun takia ylimääräinen aika katoava luonnonvara. Oikeastaan minulla pitäisi nytkin olla muuta tekemistä kuin kirjoitella tänne levottomia, mutta en jaksa enää pitää ideoitani omana tietonani. Pakko päästä toteuttamaan niitä...  

[Veli Loponen]

Omasta kokemuksesta sanoisin, että yritä saada mahdollisimman paljon matskua valmiiksi ennen kuin lähdet julkaisemaan nettisarjaa ja pidä yllä hyvää aikataulua. Näin ei sitten haittaa, jos tulee yllättäviä hidasteita yms. tai haluaa pitää "lomaa".
Mä itse aloitin tällä periaatteella, mutta varasto ei riittänytkään, kun innostuin tekemään muita juttuja ja niin jäi nettisarja jäähylle. Seuraavaksi lähden taas tekemään yhtä toista sarjaa nettiin ja siitä sovittiin heti, että aletaan julkaista vasta, kun koko juttu on n. 90% valmis. Tietenkin helppoa jutussa, jossa on jo tiedossa loppu, mutta jatkuvassakin jutussa toimii.

[Reima Mäkinen]

Kuulostaa, Zabbo, siltä että jos sinulla on kaikki ainekset kasassa, se on sitten vain aloitettava. Tekemällä oppii. Myös tuntemaan itsensä ja resurssinsa. Epärealistiset tavoitteet ja itsekurin puute kai ne useimmat projektit kaatavat. Toisaalta, kaikkia tekemiseen vaikuttavia asioita on etukäteen lähes mahdoton ottaa huomioon. Elämässä sattuu kaikenlaista jopa tavoitteet ja arvostukset muuttuvat raha/työtilanteesta puhumattakaan. Idea joka eilen ja tänään vaikutti hyvältä sattaa huomenna tuntua niin tylsältä, että sen jättää taakseen. Kuka sitä nyt tyhmää ja epäkiinnostavaa homaa jaksaisi ;-) Siis ei kun tekemään!  

[Da Verde Nuvola]

Omasta kokemuksesta sanoisin, että yritä saada mahdollisimman paljon matskua valmiiksi ennen kuin lähdet julkaisemaan nettisarjaa ja pidä yllä hyvää aikataulua. Näin ei sitten haittaa, jos tulee yllättäviä hidasteita yms. tai haluaa pitää "lomaa".
Mä itse aloitin tällä periaatteella, mutta varasto ei riittänytkään, kun innostuin tekemään muita juttuja ja niin jäi nettisarja jäähylle. Seuraavaksi lähden taas tekemään yhtä toista sarjaa nettiin ja siitä sovittiin heti, että aletaan julkaista vasta, kun koko juttu on n. 90% valmis. Tietenkin helppoa jutussa, jossa on jo tiedossa loppu, mutta jatkuvassakin jutussa toimii.

Ajattelen ihan samaa mutta ei keksi ideoita mistään!

[Wilpuri]

Mihin kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota sarjakuvan teon aloittamisessa?
Mihin seikkoihin saattaa hyväkin idea kaatua?
Mitä teette jos tuoreet ideat ovat lopussa?

Kun aloittaa sarjakuvan teon, niin kannattaa tehdä jotain sellaista, minkä tekeminen on hauskaa, ei sellaista minkä ajattelee olevan suosittua/hyvää. Pitää tehdä juuri sitä mistä itse pitää, koska jos yrittää pähkäillä, että mistä toiset pitävät, niin lopputuloksesta tulee pelkkä puolikas.

Hyväkin idea saattaa kaatua kyllästymiseen. Joskus joku aivan sairaan mielenkiitoiselta tuntuva tarina alkaakin maistua aaltopahvilta. Silloin voi kannattaa pitää pieni tauko... mutta vain pieni. Jos pitää pitkän tauon, niin homma unohtuu. Minulle on käynyt kiljoona + 1 kertaa näin... olen pitänyt tauon. Tyylini on muuttunut. En ole enää jaksanut jatkaa sarjakuvaa, joka on piirretty vanhalla tyylilläni.
Hyvä idea voi kaatua myös hätiköityyn toteutukseen. Minä usein aloitan sarjakuvani huolella, mutta ahdan loppu tapahtumat aina pariin sivuun ja tuloksena on aina melkoisia anti-kliimakseja.

Jos tuoreet ideat on lopussa, niin ei muuta kuin hautoja ryöstämään. Hyvä keino on anastaa kaksi täysin erilaista ideaa ja lyödä ne yhteen. Näin tulee usein ihan persoonallistakin jälkeä... kun lyö tarpeeksi monta varastettua ideaa kasaan, niin tuloksena voi olla jotain tuorettakin. Matrix-elokuva ei sisällä oikeastaan yhtään omia ideoita, mutta varastetut elementit on liitetty yhteen niin hyvin, että suuri osa yleisöstä on pitänyt Matrixia jonain aivan uutena juttuna.

[mia2]

Ajattelen ihan samaa mutta ei keksi ideoita mistään!

Itsekin olen aloittelija, mutta mun mielipide on tämä:
Ei aihe ole tärkein vaan se, MITEN siitä kertoo. Kerro vaikka siitä miten et millään keksi sopivaa aihetta sarjakuvallesi  , lapsuudentraumoistasi tai vaikka siivousfobiastasi. Tai päästä psykedeliasi valloilleen. Kerro vaikka vaaleanpunapilkullisesta Marxia lukevasta kirjanpitäjäkoirasta tai paino-ongelmista kärsivästä kultakalasta. Elollista elottomat esineet tai uhmaa fysiikan lakeja muokkaamalla hahmoillesi fyysisesti mahdottomia ominaisuuksia - sarjakuvissa maailman voi kääntää ylösalaisin!

 

[[kivi]]

mutta varasto ei riittänytkään, kun innostuin tekemään muita juttuja ja niin jäi nettisarja jäähylle

Tuossa sitä karsitaankin jyvät akanoista:-)

Se on nimittäin aika hauska nakki, että kun jotain jatkuvaa sarjaa on luvannut tehdä, sitä sit kans tehdään, vaikka mikä tulisi. Ainakin mulle itselleni ainoa tapa millä olen pitkät albumini saanut tehtyä, on, että on sovittu definitiiviset deadlinet ja niihin sitten mättää töitä kuinka ikinä kykenee, ja vajaan vuoden päästä on albari valmis.

Jos nyt ajattelisin, että "istunpa tuohon valopöydän ääreen, ja piirrän 84 sivua" niin ei onnistuisi. Sen sijaan olen ihan mielelläni nakittanut itseni sellaiseen 'vähintään sivu viikossa' tahtiin maailman tappiin asti. Varsinkin, kun nyt on saanut pitää muutaman vuoden lomaa sarjakuvapiirtämisestä päätoimisena ammattina.

Deadlinesuorittajat ovat oma rotunsa. Ei tunnu missään mättää samoilla silmillä kolme vuorokautta putkeen, jos sen päätteeksi saa nukkua kunnollisen 40 tunnin yöunen.
:-)

[Holle]

Se on nimittäin aika hauska nakki, että kun jotain jatkuvaa sarjaa on luvannut tehdä, sitä sit kans tehdään, vaikka mikä tulisi.

Totta. On tosiaan vaikea alkaa hommiin jos ei ole jotain etukäteen tilattu .Itse aloitin nettisarjan jokusen aikaa sitten,osaksi sen takia että saan laiskan itseni töihin. Siinä samalla kun tulee sudittua muutakin kuin sen yhden stripin, ja kun paljon tekee niin jotain oppii ja ideoita kertyy . Ne ovat pääoma jota voi hyödyntää jatkossa muissakin projekteissa. Joten ei muuta kuin hommaan käsiksi. Kannattaa käyttää tällaista nykytekniikan antamaa mahdollisuutta hyväkseen. Lopputuloksen ei tarvitse ketään miellyttää eikä siihen kuole jos kokeilu ei mikään suksee ole ja lopahtaa kesken.
Teknisestä puolesta sen verran että itseäni ärsyttää sarjat joita ei löydä mainoksien ja muun tilpehöörin seasta tai jotka latautuvat kauan.
Holle

[Veli Loponen]

Jip. Mulla oli/on tässä sarjassa kyse just siitä, että voin tehdä sitä oman tahtini mukaan ja aikaa myöten sitten priorisoin sen toisin. Muut sarjat hyppivät eteen (kuka ei vaihtaisi nettisarjantekoa nelivärialbumin tekoon, käsi ylös) ja siinähän sitten oltiin.

Hyvin hyvin epäammattimaista

Minäkin siis olen enempi niitä deadline-ihmisiä (3 vuorokauden kukkumisesta en mene mitää puhumaan, mutta sanotaan, että on viikko aikaa tehdä 20 sivua, niin johan rupeaa piirustuspöytä kutsumaan).

[Wilpuri]

Hyvin hyvin epäammattimaista

Eikös tuo ole harrastuksessa hyvä ominaisuus?  ??

[Reima Mäkinen]

"Aviollisia (avollisia) velvollisuuksia" ja sosiaalista elämää ei pidä myöskään unohtaa sarjakuvan tekemisen tuoksinassa. Itsestään selvää?  8)

[Wilpuri]

"Aviollisia (avollisia) velvollisuuksia" ja sosiaalista elämää ei pidä myöskään unohtaa sarjakuvan tekemisen tuoksinassa.

Hyvä pointti. Kukaan ei pidä olmeista. Sarjakuvistakin tulee varmasti rvärikkäämpiä ja rikkaampia, kun tekijällä on elämää sarjakuvien ulkopuolella.

[Axuz]

viikko aikaa tehdä 20 sivua, niin johan rupeaa piirustuspöytä kutsumaan.

Vau! Jos tekisin viikossa 20 sivua, tuskin tekisin enää muuta kuin sarjakuvia. Tällä hetkellä ongelmani ei nimittäin ole sarjakuvieni myyminen. Tulevan vuoden ja vuoden 2005 sopimukset alkaa jo osaltani olla hyvällä mallilla, mutta sarjakuvia pitäisi elääkseen myydä sellainen määrä, ettei sitä määrää ainakaan minun työtahdilla ja kapasiteetillani täytetä mitenkään. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin pyytää sarjakuvista enemmän rahaa, mutta tiedättehän te nämä pienlehdet ja ilmaisjakelulehdet. Ne on kaikki rutiköyhiä… Täytyisi siis saada sarjakuvansa ja muut kuvituksensa johonkin isompaan valtakunnalliseen julkaisuun. Se taas on koko lailla mahdotonta ilman tunnetumpaa nimeä, joten toistaiseksi jään keräilemään ja kasvattamaan sitä näiden pienempien sanomalehtien ja aikakauslehtien parissa…

Mutta mennäänkö rakkaat toverit takaisin Zabbon kiperiin kysymyksiin? Niistähän tässä oli alun perin kyse. Suora neuvominen kuuluu poikkeustapauksia lukuun ottamatta huonoihin käytöstapoihin, mutta suuntaviivoja, opastusta, vinkkejä ja mielipiteitä voi toki aina antaa ja mielipiteitähän Zappo halusi, joten niitä hänen tulee saaman…

Sarjakuvan aloittamistilanteessa kannattaa pitää huolta ainakin siitä, että sarjakuvaa varten tehty taustatyö on perusteellisesti tehty. Tämä on suhteellinen käsite. Joillekin taustatyö tarkoittaa mietteliästä iltaa baariympäristössä seuranaan rock, pitkä olut ja savukerasia… ja kieppuvat neonvalot. Joillekin se on kirjastoreissuhelv..ti, joillekin viime vuoden Hesari-vuosikerran selaaminen ja leikkeleminen (uskokaa pois… plarasin kerran yli 350 Hesaria, jotka oli pinottu vaatehuoneen nurkkaan tulevaisuuden "tarkempaa" syyniä varten. Hullujen hommaa ja menihän siinä parisen kuukautta, mutta sen tuloksena oli iso läjä lehtileikkeitä ja ainakin pari tusinaa uutta tarinaideaa sarjakuvitettavaksi sitten joskus…). Jotkut tekijät tekevät taustatyön todella perusteellisesti. Keräävät tarinaansa liittyvän materiaalin niin täydellisenä kuin omat rahkeet hommaan riittävät. Malleja teemaan liittyvistä kuvakulmista, rakennuksista, hevosista, autoista, rakennuksista, miljööstä jne., sananlaskuja, historiallisia ja alakohtaisia tosiasioita, taruja, loruja, murteita, mytologisia "faktoja" jne… Mitä nyt kukin hommansa tueksi tarvitsee. Riippuu aiheesta. Ja on niitä, jotka tarvitsevat vain pelkän idean, jonka jälkeen pyyhkäistään pöydän rojut lattialle, otetaan kynää ja paperia ja aletaan piirtämään. Homma riippuu pitkälti siitä, minkä laajuista työtä aikoo tehdä, mikä sen aihe on ja kuinka kunnianhimoiseksi rupeamaksi on työnsä ajatellut… sekä tietenkin se, missä se lopulta aiotaan julkaista, jos julkaistaan.

Taustatyöhön kuuluu myös mahdollisen kohderyhmän miettiminen. Kenelle sarjakuva on tarkoitettu luettavaksi… Tärkein taustatyöhön liittyvä seikka on kuitenkin mielestäni se, että on selvittänyt itselleen, miksi tämä sarjakuva on tehtävä. Syyhän nyt voi lopulta olla mikä hyvänsä, mutta työhön katoaa nopeasti mielenkiinto ja motivaatio, jos sillä ei ole valmistuttuaan mitään arvoa. Arvo voi olla myös henkilökohtaista. Sarjakuvan tekemiselle riittää syyksi sekin, että teen sitä, koska pidän siitä…  

Mutta vastatakseni kysymykseesi, kiinnittäisin huomiota eniten juuri em. taustatyöhön. Jos sinulla ei ole mistä nyhjäistä, on vaikea aloittaa. Materiaalin kerääminen on oheistoimintaa, joka selkeyttää lopullista ideaasi/suunnitelmaasi/tarinaasi, lyö lukkoon asioita, jotka haluat ottaa tarinaan mukaan ja auttaa jättämään ulkopuolelle niitä, jotka eivät sovi lopulliseen kokonaisuuteen. Tästä seuraava ja tähän olennaisesti kytkeytyvä on kunnollinen käsikirjoitus, joka kannattaa isommissa projekteissa tehdä vielä kuvakäsikirjoituksen muotoon. Kuvakäsikirjoituksesta, sen tekemisestä ja käytöstä sekä sen antamista hyödyistä löytyy tietoa vaikkapa kupla-akatemian sivuilta. Yksi huomioitava asia on edelleen myös siitä huolehtiminen, että projektiisi tarvittavaa välineistöä on riittävästi varastossasi. Tällä tarkoitan sitä, ettei esimerkiksi käyttämäsi tussin tai paperin valmistusta tai Suomeen toimittamista lopeteta kesken projektin. Tätä ei aina voi etukäteen tietää, mutta jos olet päättänyt tehdä vaikka 24 sivun sarjakuvanovellin, pidä huolta siitä, että ainakin tähän projektiin on riittävästi samaa paperia ja muita käyttämiäsi välineitä, sillä näiden muuttuminen kesken kaiken näkyy yleensä työn jäljessä. Asia, joka ei yleensä ensimmäisten joukossa tule mieleen.

Hyväkin idea saattaa kaatua täsmälleen samaan asiaan kuin edellä. Eli huonoon ja puutteelliseen esivalmisteluun, tai käsikirjoituksen heikkouteen. Hyvä idea voi kaatua myös itsekritiikkiin, joka pitäisi oppia aika ajoin niittaamaan pihan korkeimpaan petäjään rauhoittumaan. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, hyvä idea voi yhtä lailla kaatua huonoon itsetuntoon tai puhtaasti laiskuuteen tai kyllästymiseen. Huono itsetunto ei tarkoita samaa, kuin liiallinen itsekritiikki. Itsekritiikki liittyy toivottuihin odotuksiin itsestä ja omista kyvyistä sekä usein myös perfektionistiseen mieleen. Huono itsetunto puolestaan ilmenee mm. uskon puutteena. Ei uskota itseen sarjakuvapiirtäjänä. Ei kyetä vakuuttamaan itseään siitä, että pystyy työn tekemään. Vähätellään itseä sarjakuvantekijänä alemmaksi, kuin todellisuus antaisi ymmärtää. "En minä kuitenkaan mitään osaa" -asenne. Sen sijaan "minä teen tämän, piditte siitä tai ette ja teen sen siksi, että minä pidän siitä" -asenne vie asioita eteenpäin.

Eli… Zabbon kaksi ensimmäistä kysymystä liittyvät lopulta toisiinsa. Yksinkertaisesti: Projektin alussa huomioonottamatta jätetyt asiat voivat viimekädessä kaataa hyvänkin idean. Siksi ensimmäinen kysymys on toista tärkeämpi. Se, ettei työtään saakaan sitten julkaistua missään, ei sinänsä kaada vielä mitään, ellei se ole ollut nimenomaan homman tekemisen innoittajana. Julkaisematta jääminen ei automaattisesti tee ideastasi huonoa. Jos ideanasi on nimenomaan julkaista sarjakuvasi ja teet sitä ensisijaisesti juuri siksi, on tietenkin julkaisematta jääminen romuttanut suunnitelmasi. Mutta ei välttämättä lopullisesti. Se on vain hyllytettynä… Vastailen viimeiseen kysymykseesi jotain myöhemmin, koska siihen olisi paljonkin sanottavaa. Tämä vastaus on jo kuitenkin venähtämässä liian pitkäksi yhdessä pötkössä julkaistavaksi. Useimmille vastauksilleni tuppaa nähtävästi käymään näin, pahoittelen kovasti. Hyppikää jaarittelujen yli… J    

PS. Zapposeni… aikaa on juuri sen verran kuin sitä itsellesi raivaat. Ja ihmiset raivaavat sitä jotakin asiaansa varten tasan sen verran kuin he katsovat sen asian sitä ansaitsevan. Mikä voi mennä sarjakuvapiirtämisen ohi? No monikin, myönnetään. Vuokrat pitää maksaa ja ruokaa laittaa, mutta nehän ovat tärkeämpiä, kun toistaiseksi Pyhällä Hengellä ei tiettävästi vieläkään kukaan elä. Mutta kun kaikki tärkeämpi vähennetään laskuista pois, mitä jää? Aika, jonka olet varannut sarjakuvien tekoon. Paljonko sinä aiot varata? Mitä enemmän tätä hommaa teen, sen tärkeämpää siitä itselleni tuntuu tulevan. Minun sille varaamani aika nimittäin kasvaa joka kuukausi…  

[V3§a V1tikain3n]

"Aviollisia (avollisia) velvollisuuksia" ja sosiaalista elämää ei pidä myöskään unohtaa sarjakuvan tekemisen tuoksinassa.

Olin jo näin - lähellä kirjoittaa eräänä iltana sinne muu harrastustoimintapalstalle että "hyvät ihmiset, oletteko koskaan ajatelleet harrastavanne seksiä!" Nyt se sitten kävi ilmi että joku muukin on ajatellut moista.

[Paalujuntta-Simo]

Jos tuoreet ideat on lopussa, niin ei muuta kuin hautoja ryöstämään. Hyvä keino on anastaa kaksi täysin erilaista ideaa ja lyödä ne yhteen. Näin tulee usein ihan persoonallistakin jälkeä... kun lyö tarpeeksi monta varastettua ideaa kasaan, niin tuloksena voi olla jotain tuorettakin. Matrix-elokuva ei sisällä oikeastaan yhtään omia ideoita, mutta varastetut elementit on liitetty yhteen niin hyvin, että suuri osa yleisöstä on pitänyt Matrixia jonain aivan uutena juttuna.

Juuri tähänhän nykyisin perustuukin melkein kaikki: vanhan tarinan kertominen (tai vanhan biisin säveltäminen) uudestaan siten että lopputuloksessa on edes jonkinlaista raikkautta ja kauneutta tai edes viihdyttävyyttä.

Ihmiskunta on jo niin vanha, että kaikki tarinat on oikeastaan jo tarinoitu, kaikki soinnut jo soitettu, kaikki vitsit kerrottu. Tarinoiden kertomisen tai musiikin tekemisen ei silti tarvitse loppua. Me voimme hyödyntää tuota aikaisempien sukupolvien rakentamaa kertomusten, teemojen ja stereotyyppien varastoa ja rakentaa siitä yllättäviä ja ennennäkemättömiä yhdistelmiä. Matrix tai sitten joku Kill Bill on tästä hyvä esimerkki.