viikko aikaa tehdä 20 sivua, niin johan rupeaa piirustuspöytä kutsumaan.
Vau! Jos tekisin viikossa 20 sivua, tuskin tekisin enää muuta kuin sarjakuvia. Tällä hetkellä ongelmani ei nimittäin ole sarjakuvieni myyminen. Tulevan vuoden ja vuoden 2005 sopimukset alkaa jo osaltani olla hyvällä mallilla, mutta sarjakuvia pitäisi elääkseen myydä sellainen määrä, ettei sitä määrää ainakaan minun työtahdilla ja kapasiteetillani täytetä mitenkään. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin pyytää sarjakuvista enemmän rahaa, mutta tiedättehän te nämä pienlehdet ja ilmaisjakelulehdet. Ne on kaikki rutiköyhiä… Täytyisi siis saada sarjakuvansa ja muut kuvituksensa johonkin isompaan valtakunnalliseen julkaisuun. Se taas on koko lailla mahdotonta ilman tunnetumpaa nimeä, joten toistaiseksi jään keräilemään ja kasvattamaan sitä näiden pienempien sanomalehtien ja aikakauslehtien parissa…
Mutta mennäänkö rakkaat toverit takaisin Zabbon kiperiin kysymyksiin? Niistähän tässä oli alun perin kyse. Suora neuvominen kuuluu poikkeustapauksia lukuun ottamatta huonoihin käytöstapoihin, mutta suuntaviivoja, opastusta, vinkkejä ja mielipiteitä voi toki aina antaa ja mielipiteitähän Zappo halusi, joten niitä hänen tulee saaman…
Sarjakuvan aloittamistilanteessa kannattaa pitää huolta ainakin siitä, että sarjakuvaa varten tehty taustatyö on perusteellisesti tehty. Tämä on suhteellinen käsite. Joillekin taustatyö tarkoittaa mietteliästä iltaa baariympäristössä seuranaan rock, pitkä olut ja savukerasia… ja kieppuvat neonvalot. Joillekin se on kirjastoreissuhelv..ti, joillekin viime vuoden Hesari-vuosikerran selaaminen ja leikkeleminen (uskokaa pois… plarasin kerran yli 350 Hesaria, jotka oli pinottu vaatehuoneen nurkkaan tulevaisuuden "tarkempaa" syyniä varten. Hullujen hommaa ja menihän siinä parisen kuukautta, mutta sen tuloksena oli iso läjä lehtileikkeitä ja ainakin pari tusinaa uutta tarinaideaa sarjakuvitettavaksi sitten joskus…). Jotkut tekijät tekevät taustatyön todella perusteellisesti. Keräävät tarinaansa liittyvän materiaalin niin täydellisenä kuin omat rahkeet hommaan riittävät. Malleja teemaan liittyvistä kuvakulmista, rakennuksista, hevosista, autoista, rakennuksista, miljööstä jne., sananlaskuja, historiallisia ja alakohtaisia tosiasioita, taruja, loruja, murteita, mytologisia "faktoja" jne… Mitä nyt kukin hommansa tueksi tarvitsee. Riippuu aiheesta. Ja on niitä, jotka tarvitsevat vain pelkän idean, jonka jälkeen pyyhkäistään pöydän rojut lattialle, otetaan kynää ja paperia ja aletaan piirtämään. Homma riippuu pitkälti siitä, minkä laajuista työtä aikoo tehdä, mikä sen aihe on ja kuinka kunnianhimoiseksi rupeamaksi on työnsä ajatellut… sekä tietenkin se, missä se lopulta aiotaan julkaista, jos julkaistaan.
Taustatyöhön kuuluu myös mahdollisen kohderyhmän miettiminen. Kenelle sarjakuva on tarkoitettu luettavaksi… Tärkein taustatyöhön liittyvä seikka on kuitenkin mielestäni se, että on selvittänyt itselleen, miksi tämä sarjakuva on tehtävä. Syyhän nyt voi lopulta olla mikä hyvänsä, mutta työhön katoaa nopeasti mielenkiinto ja motivaatio, jos sillä ei ole valmistuttuaan mitään arvoa. Arvo voi olla myös henkilökohtaista. Sarjakuvan tekemiselle riittää syyksi sekin, että teen sitä, koska pidän siitä…
Mutta vastatakseni kysymykseesi, kiinnittäisin huomiota eniten juuri em. taustatyöhön. Jos sinulla ei ole mistä nyhjäistä, on vaikea aloittaa. Materiaalin kerääminen on oheistoimintaa, joka selkeyttää lopullista ideaasi/suunnitelmaasi/tarinaasi, lyö lukkoon asioita, jotka haluat ottaa tarinaan mukaan ja auttaa jättämään ulkopuolelle niitä, jotka eivät sovi lopulliseen kokonaisuuteen. Tästä seuraava ja tähän olennaisesti kytkeytyvä on kunnollinen käsikirjoitus, joka kannattaa isommissa projekteissa tehdä vielä kuvakäsikirjoituksen muotoon. Kuvakäsikirjoituksesta, sen tekemisestä ja käytöstä sekä sen antamista hyödyistä löytyy tietoa vaikkapa kupla-akatemian sivuilta. Yksi huomioitava asia on edelleen myös siitä huolehtiminen, että projektiisi tarvittavaa välineistöä on riittävästi varastossasi. Tällä tarkoitan sitä, ettei esimerkiksi käyttämäsi tussin tai paperin valmistusta tai Suomeen toimittamista lopeteta kesken projektin. Tätä ei aina voi etukäteen tietää, mutta jos olet päättänyt tehdä vaikka 24 sivun sarjakuvanovellin, pidä huolta siitä, että ainakin tähän projektiin on riittävästi samaa paperia ja muita käyttämiäsi välineitä, sillä näiden muuttuminen kesken kaiken näkyy yleensä työn jäljessä. Asia, joka ei yleensä ensimmäisten joukossa tule mieleen.
Hyväkin idea saattaa kaatua täsmälleen samaan asiaan kuin edellä. Eli huonoon ja puutteelliseen esivalmisteluun, tai käsikirjoituksen heikkouteen. Hyvä idea voi kaatua myös itsekritiikkiin, joka pitäisi oppia aika ajoin niittaamaan pihan korkeimpaan petäjään rauhoittumaan. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, hyvä idea voi yhtä lailla kaatua huonoon itsetuntoon tai puhtaasti laiskuuteen tai kyllästymiseen. Huono itsetunto ei tarkoita samaa, kuin liiallinen itsekritiikki. Itsekritiikki liittyy toivottuihin odotuksiin itsestä ja omista kyvyistä sekä usein myös perfektionistiseen mieleen. Huono itsetunto puolestaan ilmenee mm. uskon puutteena. Ei uskota itseen sarjakuvapiirtäjänä. Ei kyetä vakuuttamaan itseään siitä, että pystyy työn tekemään. Vähätellään itseä sarjakuvantekijänä alemmaksi, kuin todellisuus antaisi ymmärtää. "En minä kuitenkaan mitään osaa" -asenne. Sen sijaan "minä teen tämän, piditte siitä tai ette ja teen sen siksi, että minä pidän siitä" -asenne vie asioita eteenpäin.
Eli… Zabbon kaksi ensimmäistä kysymystä liittyvät lopulta toisiinsa. Yksinkertaisesti: Projektin alussa huomioonottamatta jätetyt asiat voivat viimekädessä kaataa hyvänkin idean. Siksi ensimmäinen kysymys on toista tärkeämpi. Se, ettei työtään saakaan sitten julkaistua missään, ei sinänsä kaada vielä mitään, ellei se ole ollut nimenomaan homman tekemisen innoittajana. Julkaisematta jääminen ei automaattisesti tee ideastasi huonoa. Jos ideanasi on nimenomaan julkaista sarjakuvasi ja teet sitä ensisijaisesti juuri siksi, on tietenkin julkaisematta jääminen romuttanut suunnitelmasi. Mutta ei välttämättä lopullisesti. Se on vain hyllytettynä… Vastailen viimeiseen kysymykseesi jotain myöhemmin, koska siihen olisi paljonkin sanottavaa. Tämä vastaus on jo kuitenkin venähtämässä liian pitkäksi yhdessä pötkössä julkaistavaksi. Useimmille vastauksilleni tuppaa nähtävästi käymään näin, pahoittelen kovasti. Hyppikää jaarittelujen yli… J
PS. Zapposeni… aikaa on juuri sen verran kuin sitä itsellesi raivaat. Ja ihmiset raivaavat sitä jotakin asiaansa varten tasan sen verran kuin he katsovat sen asian sitä ansaitsevan. Mikä voi mennä sarjakuvapiirtämisen ohi? No monikin, myönnetään. Vuokrat pitää maksaa ja ruokaa laittaa, mutta nehän ovat tärkeämpiä, kun toistaiseksi Pyhällä Hengellä ei tiettävästi vieläkään kukaan elä. Mutta kun kaikki tärkeämpi vähennetään laskuista pois, mitä jää? Aika, jonka olet varannut sarjakuvien tekoon. Paljonko sinä aiot varata? Mitä enemmän tätä hommaa teen, sen tärkeämpää siitä itselleni tuntuu tulevan. Minun sille varaamani aika nimittäin kasvaa joka kuukausi…