Tarvitsen neuvoja.

[Etanapiirtäjä]

Aloitin puoli vuotta sitten sarjakuvan tekemisen, mutta aloitin sarjakuvan sellaisesta aiheesta, josta minulla ei ole tarpeeksi tietämystä. Keskityin vain kuviin, en olennaiseen tarinaan. Olen myös vihreä vielä kaikissa sarjakuvan piirtämisissä, mietin että miten minä saan tämän ja miten saan tuon tehtyä. Suunnitelmat kariutui heti sarjakuvan alkupuolella. Käsikirjoituksesta ei tule mitään kun ei ole tietämystä. Ajattelin siis itse, että harjoittelen vielä ja käyn enemmän kursseilla, jotta ymmärtäisin. Toisaalta tuntuu pahalta jättää työ kesken, mutta ei siitä tule mitään jos kaikki tieto puuttuu. Mitä mieltä te olette?

[Curtvile]

hankala tilanne.
Voit joko hankkia sarjakuvan aiheesta lisää infoa ja jatkaa vasta sitten tai jos mahdollista tehdä sarjakuvan juuri siitä: miten aiheen oppii.
(tämän ei tarvitse silti olla vain opetussarjakuva)
Kurssit voivat antaa vinkkejä, ohjeita ja apua mutta useimmiten joutuu joka tapauksessa tekemään asioita useampaankin otteeseen, oppimaan kantapään kautta.

Senkun teet sitä sarjakuvaa. Tehtyäsi jonkun aikaa ja annnettuasi jollekin esiluettavaksi tiedät joudutko tekemään uudestaan ja miten suurelta osin.
Lisäinfoa kannattaa hankkia aiheesta, tosin usein käy niin että samalla oppii jostain muustakin jossa on vielä enemmän ainesta sarjakuvalliseksi tarinaksi.

[[kivi]]

Mitä mieltä te olette?

Varmaankin aivan kaikilla on pöytälaatikossa keskeneräisiä tarinoita. Laita tarina sivuun ja piirrä jotain muuta, joskus tulevaisuudessa voit palata siihen. Minulla kestää joskus useita vuosia saada joku tarina valmiiksi, enkä näe siinä ongelmaa vaan teen muita sarjakuvia ja palaan keskeneräisiin juttuihin vasta kun ne ovat muodostuneet mielessä valmiiksi.

Kivi

[Inka]

itseäni auttoi eräältä kurssilta saamani neuvo:

  Aloitin piirtämään käsikirjoitusta niistä kohdista, joiden taustat ja selkeän kulun tunsin. Esimerkiksi kohdista, joissa hahmoni keskustelivat sisätiloissa.

  Teen sarjakuvaani sota-ajan Helsingingistä ja esim. pukeutuminen tuohon aikaan oli minulle täysin vierasta. Siispä en käsikirjoituksessa edes yittänyt piirtää hahmoille erityisiä vaatteita. Jos halusin jonkin yksityiskohdan tuosta ajasta ruutuun, enkä teinnyt, miltä se näytti, kirjoitin sen siihen  esim. pommikone. Sarjiksessa on myös paljon ruutuja joissa lukee vain "maisema" tai "kaupunkikuva".

 Käsikirjoitus on todella, siis todella raffia. Samalla tutustuin aiheeseen syvemmin,sivuja alkoi tulla lisää ja lisää aihe kävi tutummaksi ja tutummaksi. Käsikirjoitettuja sivuja tuli n.80 kpl. Nyt teen puhtaaksipiirtämistä ja huomaan, että nuo alussa tehdyt sivut pitää tehdä osittain uudeellee mutta muuten valmis käsis auttaa ponnisteluissa.

Tärkeintä mielestäni on kuitenkin muistaa, että sarjakuvan teko on todella hidasta ja haastavaa. Vaikka kuinka nauttisi piitämisestä joutuu välillä pakottamaan itsensä tekemään sitä. Kannattaa ottaa joku tavoite, esim 5sivua käsistä viikossa niin homma etenee.

 Laitan vielä liiteeksi omasta sarjiksista luonnossivun ja lähes valmiin sivun. Huoma tyhjä ruutu, en edelleenkään tarkalleen tiedä, miltä pommihälytin näytti ... 

Toivottavasti tästä on apua.

[Curtvile]

 Laitan vielä liiteeksi omasta sarjiksista luonnossivun ja lähes valmiin sivun. Huoma tyhjä ruutu, en edelleenkään tarkalleen tiedä, miltä pommihälytin näytti ... 

ohessa kuva käsikäyttöisestä TASsina tunnettusta ajan ilmahälytyssireenista. Käytetty mm Hylkysaaressa.

[Reima Mäkinen]

Minä tunnistan tästä tutun ongelman: tekijän tavoitteet ja taitotaso eivät kohtaa. Käytännössä ratkaisu on ilmeinen. Pitää tinkiä joko tavoitteesta tai pyrkiä kehittymään tarpeeksi hyväksi kirjoittajaksi ja piirtäjäksi. Tinkiminen tavoitteista ja sarjakuvan tasosta kuulostaa lepsuilulta mutta se kannattaa, sillä vain tekemällä (myös valmiita juttuja) oppii ja kehittyy paremmaksi. Harvoin se nsimmäinen työ on uran huippu.  Aseta itsellesi tavoitteita, joiden uskot olevan saavutettavissa realistisin panostuksin.

Yksi mahdollisuus, jota tässä ei ole käsitelty on liittoutuminen toisen tekijän kanssa (siitäkin oppii) eli avun hankkiminen piirtämiseen ja/tai kirjoittamiseen.

Lohduttautua voi myös sillä että tuo ongelmasi on oikeastaan pysyvä seuralainen. Se on myös tietynlainen paradoksi. Jossain vaiheessa, vaikka muut (lukijat) olisivat melko tyytyväisiä aikaansaannoksiisi, huomaat itse ajatelevasi että mitä paremmin osaat, sitä enemmän haluaisit tietää, osata ja oppia. Homman viehätys ei olekaan siinä mitä osaa, vaan siinä että kokee pystyvänsä kehittymään, kohtaamaan haasteet ja voittamaan itsensä.

[Grezen]

Inka: Helsingin väestönsuojelumuseon ala-aulassa seisoo muistaakseni kaksikin ilmahälytyssireeniä. Valitettavasti museo on vähän hatarasti auki, enkä kotisivuiltakaan löytänyt juuri noiden kuvia (paljon muita aiheeseen sopivia kuvia kyllä löytyy), mutta jos sinne lähettää kohteliaan sähköpostin niin varmasti auttavat. Katoilla sijainneet ovat melko lailla massiivisempia kuin Curtvilen kuvan käsikäyttöinen vekotin.

http://www.kolumbus.fi/hvssy/museo.htm

[Jari Lehtinen]

Teen sarjakuvaani sota-ajan Helsingingistä ja esim. pukeutuminen tuohon aikaan oli minulle täysin vierasta. Siispä en käsikirjoituksessa edes yittänyt piirtää hahmoille erityisiä vaatteita.

Tässä vaiheessa olet saattanut jo kuullakin, mutta sota-ajan pukeutuminen oli aivan mitä tahansa. Vaatteet ommeltiin itse tai teetettiin ompelijalla vanhoista vaatteista kierrättämällä. Kuosi oli kotikutoisen mannermainen. Kangasta ei saanut 1943 enää mistään. Vielä vuosikymmen sodan jälkeen ne jotka kykenivät, kävivät ostamassa huopahattunsa Tukholmasta.

Naisten muodin alalla Saksan liittolaismaissa esikuvina olivat saksalaisten revyyfilmien tähdet. Hatut pienenivät kangaspulan yltyessä melko erikoisiksi, ja muodinmukainen malli suomalaisissakin elokuvissa oli pieni kapea suikka, johon oli lisätty jonkinlaista tirolilaistyyliä.

Kts. myös
http://susansdiaryvintagestylemeets.blogspot.fi/2011/04/german-clothes-and-underwear-1943.html

PS: Maaseudun eukkojahan tällaiset muotikotkotukset eivät hetkauttaneet. He kulkivat perinteiseen tapaan huivi päässä ja essu yllä.

[Inka]

  kiitos kaikille minua neuvoneille hyvistä vinkeistä!

Vaateasiassa olen päässyt valokuvatasolle asti. Mummoni sisko oli tuolloin valokuvaaja ja sain valtaisan arkiston kuvia käyttööni.

Mummosta on muutenkin ollut tässä suureksi avuksi, hänen elämästään tässä sarjakuvassa kun on kyse. On muuten hauskaa kun 90-vuotias innostuu sarjakuvasta. Mumo toimii myös erinomaisena esilukijana, sillä hän ei ymmärrä sarjakuvakerrontaa lähestulkoon lainkaan.

 Hälytyssireeni uupuu yhä kun ei tullut heti googlaamalla oikeanlaista vastaan. Kiitos vinkeistä, mummoni kuvaama sireeni oli jotenkin sienenmuotoinen, joten sellaista etsin.

ja vielä Etanapiirtäjälle:  Käsiksen vei tehdä vaikka piirtäisi huonomminkin. Etenkin jos kyseessä on pitkä tarina, kehityt jo käsikirjoitusta tehdessä valtavasti. Voit samalla harjoitella piirtämistä muissa projekteissa. Yritä tehdä käsis kokonaan loppuun ennen piirtämisen aloittamista, niin into ei pääse laantumaan, eikä epätoivo vaikean ruudun kohdalla pääse ylivoimaiseksi.

[Jari Lehtinen]

Vaateasiassa olen päässyt valokuvatasolle asti. Mummoni sisko oli tuolloin valokuvaaja ja sain valtaisan arkiston kuvia käyttööni.

Mummot ovat aarteita. Minullakin olisi muutama kuva, missä mummo kävelee nuorena likkana tee-se-itse-vetimissä kadulla vuonna 1942. Takissa oudon suuret napit, merkillinen nyöri lanteilla ja kaulukset hieman eri paria. Hellyyttävää. Ja ylioppilaslakki päässä totta kai, kesät talvet. Ainakin kesät.

Vieläkin tuli mieleen. Yleiset puupohjaiset paperinyöristä punotut kengät saattaisivat ansaita huomiota. Ei niistä kukaan tykännyt, eikä ne edes kestäneet.

[Damdidam]

Lainaus Etanapiirtäjältä:  Ajattelin siis itse, että harjoittelen vielä ja käyn enemmän kursseilla, jotta ymmärtäisin.

Aivan niin, Etanapiirtäjä. Kaikki alkaa pienestä.Hommien ei tarvitse olla suuria, pienet stripitkin ansaitsevat kunnioitusta. Kurssit auttavat, ja pian olet mestaripiirtäjä.  

[Hoppi]

Kurssit auttavat, ja pian olet mestaripiirtäjä.

Jep. Ja sarjakuvanpiirustus oppaitakin kannattaa lukea. Jos kerran oppaat kiinostaa tässä pari:[spoiler]Ilpo Koskela: Sarjakuvantekjän oppikirja
Franklin Bishop: Sarjakuvapiirtäjän käsikirja
Reima Mäkisen kirjat rulettaa... [/spoiler]

[Aapo Vuorela]

En tiedä yhtään mitä sarjakuvasi käsittelee mutta taustatietoja on aina hyvä hankkia.

Tekemällä oppii