Emmi Nieminen (Vihan ja inhon internet ym.)

[Curtvile]

törmäsin akateemisen hyllyssä tähän, nähtävästi hiukka ennakkoon.
Kumioravan kustantama  näytti graafisesti oikein hyvältä ja kummaa kyllä enemmän ns. vakavalta sarjakuvalta.

Julkaistaan Tampere kupliissa. Tekijäkin on näemmä kvaakista tuttu jos en ihan väärin ymmärtänyt(joka ei varsinaisesti olisi uutta)

EDIT: Keskustelu alkoi teoksesta Keskiviikko, mikä otsikon muokkaamisen jälkeen ei enää käy ilmi. - Jarkko

[Petteri Oja]

On muuten tiukka albumi. Tätä voisin suositella (myös) niille, joiden mielestäni omaelämäkerrallinen sarjakuva on automaattisesti tylsää.

Ravistelevaa kamaa.

[Anssi Rauhala]

Suosittelen.

[petteri tikkanen]

Loistava albumi!

[tmielone]

Pirun äijät! Tällaisten suosittelijoiden jälkeen ei voi muuta kuin hankkia tuon hyllyynsä vaikkei aiemmin ole teoksesta taikka tekijästä mitään kuullutkaan. 

[J. Suominen]

Ihan paras albumi. Keskiviikkoa lukee kuin trilleriä, vaikka se kertookin aikuiseksi kasvamisen vaikeudesta. Tavallaan. Kun esikoisessa on taide ja käsikirjoittaminen tässä kuosissa, niin Emmin seuraavia teoksia odottaa jo innolla.

[Toni]

Ikävä reinata näin nimekkäiden ihmisten paraatille, mutta minä en saanut tästä yhtään mitään irti.

Piirros ja kuvakuljetus olivat kyllä oivallisessa kuosissa, mutta kovin henkilökohtaisen oloinen, perinteisen lapsuudentrauman angstinen kierrätys jätti täysin kylmäksi.

[Mattipekka Ratia]

Vaihteeksi Tonin kanssa jokseenkin samoilla linjoilla, mutta pistäkää nimi muistiin. Lupaava tekijä petraa juoksuaan nopeaan tahtiin, joten kolmatta albumia odotan mielenkiinnolla.
Arvostelu.

[Jouko Nuora]

Luin eilen illalla nopeeta tuon Keskiviikon.
Koska itselläni ei ollut alkkarivanhemmat, en mäkään samaistunut "Ellin" menoon. Aika junnaavan samaatoistavaa ja alleviivaavaa, eikä lopuksi jäänyt käteen juuri kuin että "kyllä sen isin pitäs pyytää anteeks"!?!

  Varmasti terapeuttinen ja raskas työ piirtäjälleen.  Ja hyvä että joku tekee tällaisiakin. Rohkea veto.
 Piirrostekniikasta moittisin, muutamaa väärinpäin luettua, sijoitettua  puhekuplaa, ja omituista (tarkoituksellista?) ruutujen epätasapainoista sommittelua? Jotenki manga(?)tyyliset vaikutteet, henkilöhahmojen raivotessa, söi koskettavuutta.

 Ehkä sitä ASIAA ois voinu olla enemmänkin, kokonaiseen albumiin toi ei oikeen riittänyt.Tietenki näin syvennyttiin muutamaa hetkeen, mutta... oisin kaivannu LISÄÄ tapahtumia.

 Plussaa siveltimenkäytöstä, sen jälki on elävää ja parasta, sarjakuvissa!!

Edit. m muutettu n'äksi jne. kirotusvihre poistettu.
 

[haplo]

Jotenki manga(?)tyyliset vaikutteet, henkilöhahmojen raivotessa, söi koskettavuutta.

En nyt muista kuinka mangavaikutteista se lopulta oli, mutta samansuuntaiset aatokset muutoin täältäkin. Varsinkin kun tekijä oli onnistunut niissä lapsesta aikuiseksi -muutoksissa hyvin ja pidin sitä kekseliäänä. Nämä kaksi asiaa saman piirtäjän tyylissä jätti vähän kaksijakoisen tunnelman tyylistä, mikä korostui Keskiviikon lyhyydellä.

Nopea välipala. Pitänee joskus lukea tekijän Vagina Dentata myös ja katsoa sen jälkeen kuinka piirrosjälki taas iskeekään.

[Mattipekka Ratia]

Molemmissa Emmin albumeissa on sellainen erikoisuus, että kustannustoimittaja kertoo teoksen aluksi, mistä piirtäjä on vaikutteensa ottanut. Se tuntuu jotenkin syövän pohjaa tekijän oman ilmaisun uskottavuudelta. Keskiviikon kohdalla, katsellessani piirtäjän tapaa yhdistää karrikointia ja realismia, tuli mieleen lähinnä Jeff Smithin Luupäät.

[J. Suominen]

Molemmissa Emmin albumeissa on sellainen erikoisuus, että kustannustoimittaja kertoo teoksen aluksi, mistä piirtäjä on vaikutteensa ottanut. Se tuntuu jotenkin syövän pohjaa tekijän oman ilmaisun uskottavuudelta.

Pitää ihan varmistella, että en ollut esipuheiden väsäilijänä kustannustoimittajan roolissa, vaan ihan muuten vaan pyydettynä mekastamassa. Eli eivät ole minun toimittamiani nuo Emmin alpparit, vaan Kumioravan pojat ja Emmi ovat hoitaneet sen homman.

Nimien pudottelun oli tarkoitus kontekstoida ja tarjota lukuvinkkejä, ei syödä uskottavuutta.

[Reijo Valta]

Niemisen Vahinkoraja tuntuu jatkavan kasvun ja sisäisen kehityksen kuvauksen linjoilla. Piirros on hienoa ja vesi saadaan kuvaamaan tuntoja. Tykkäsin.


Blogissa myös: Vahinkoraja

[Mikael Mäkinen]

Tykkäsin.

Minäkin tykkäsin, ja blogiini arvostelin!
https://sarjakuvat.wordpress.com/2015/06/27/emmi-nieminen-vahinkoraja/

[Jarkko Sikiö]

Nieminen on julkaissut omakustanteensa Menimme kaikki huoneisiimme (englanniksi We All Went to Our Rooms).

Sen voi lukea veloituksetta täällä.