No se ei ollutkaan pointtini, Tertsi.
Vaan todistaa tällä näkemyserolla JJalonen ajatuksen minusta oleellisin pointti.
Sarjakuvassa on vielä vaikeampi määritellä ns. taiteellisempi ja viihteellisempi sarjakuva. Jokaisella on eri määritelmä asiasta.
Joidenkin mielestä tunnettu nimi on yhtä kuin kaupallisuus, mutta Kapteeni Tserep osoittaa, että näin ei aina ole.
Joidenkin mielestä teoksen myynti ja näkyvyys on tätä, mutta kuten oma poikkeava mielipiteeni Näkymättömistä käsistä osoittaa, minkä olen vielä huomannut olevan monen "tavis" kaverini mielipide, niin sekään ei aina riitä.
Siispä. Sen sijaan että käymme tätä hölmöä taidekeskustelua, voisimme ennemminkin selventää mitä Demonan mielestä hyvään sarjakuvaan kuuluu, eikä että mitä hyvään suomalaiseen sarjakuvaan kuuluu.
Sarjakuvan määritteleminen maan mukaanhan on juuri se piirre mikä meiltä sarjakuvaharrastajilta usein puuttuu, ja joka on meidän paras piirteemme. Siitähän on syntynyt upeimmat keskustelut. Kuten minun ja Orjan Mayn eeppiset Eurooppa vastaan Amerikka keskustelut.
Esimerkiksi olen huomannut sinunkin Tertsi välillä seuranneen amerikkalaisia juttuja vaikka sinun juttusi on käsittääkseni aina ollut enemmän tuo Euroopan tarjonta.
Mutta siis mikä yleensä tuntuu olevan ongelmana noissa suomalaisissa sarjakuvissa nuorten eli tavisten (muistathan Tertsi nyt kuitenkin, että sarjakuvan pääasiallinen yleisö on nuoret ja sielultaan nuorekkaat ihmiset. Olkoonkin, että vanhempana luemme sitä "syvempää" tavaraa.) näkökulmasta:
Se on liian tekotaiteellista. Vanhemmat ihmiset voivat ehkä kokea, että tosielämää lähellä oleva kerronta on kiehtovaa. Etenkin kun se käsittelee konfliktia joka on meille kaikille tuttu, ja siihen liitetään vielä tekstuaalista romantiikkaa.
Mutta anteeksi nyt vain. Me nuoret olemme jo lukeneet ja katsoneet Ghost Worldin.
Me emme tarvitse siitä uutta latistettua versiota jossa haaveillaan astronautiksi tulemisesta. Inhoamme myös sitä että meille tyrkytetään juurikin näitä Ghost Worldista vain sen yliluonnollisuuteen tai Sci-Fiin viittaavan nimen, ja meille tyrkytetään latteita hahmoja jotka ovat henkisesti niin onttoja, että emme ikimaailmassa käsitä mikä näistä tekee kiehtovan. Musta aukko uppoo nuoriin, mutta ei aikuisiin. Koittakaa nyt vihdoin ymmärtää miksi! Katson teitä kaikkia, jotka kirjoitatte "nuorille" sarjakuvia.
