Petri Hiltunen: Kalkkaro-liuskalehti

[Secos-Bill]

Tuo Luke-näyte on kyllä aika kamala ja olisi minusta ollut hyvinkin helposti vältettävissä:

"Jos vielä voisin pureksia
aamupalan hidastamatta
kulkuani, niin kaikki olisi
niinkuin olla pitää."

Oletettavasti tekstattu suoralta kädeltä ilman hahmottelua. Itse aina luonnostelen tekstin ja jopa muuttelen sanoja tai sanajärjestyksiä, jotta tavuviivoja ei tulisi ( ihanne tietysti olisi, että välimerkit saisi rivin loppuun ).

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ok, kiitos, tekstaaja varmaankin on Hiltusen puoliso. Joka tapauksessa samanlainen tekstaus on esiintynyt Hiltusen sarjoissa 80-luvulta lähtien, ja olisi luullut hänen jo vihdoin kiinnittäneen asiaan huomiota. Tuo tyyli yksinkertaisesti ei ole pro-meininkiä. Jos minulla nyt olisi skanneri käsillä, panisin tähän jonkin ärsyttävän tekstinäytteen Kalkkarosta.

Juu, tavuttamista ei voi aina välttää, mutta oletan, että me kaikki vastustamme tarpeetonta tavuttamista.

Harmillisen hankalaa luettavaa tuo Lucky Luke – valaiseva esimerkki, hyvä. Juuri noin minäkin jakaisin nuo sanat, Secos-Bill, paitsi että ”niin kuin” kirjoitetaan kieliopin mukaan erikseen. Jep, luonnostelu kannattaa tekstauksessakin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Minusta Hiltusen sarjojen fonttia ei voida mitenkään rinnastaa Aaltosen ja muiden huipputekstaajien fontteihin. Minusta se on erittäin epäselvää. Tekstausta pitäisi ja olisi helppo panna kuntoon – näitä kauneusseikkojahan opetetaan jo peruskoulussa ja sarjakuvakerhoissa.

Isompi puute tuo Hiltusen palikkamainen piirrosjälki on, ja se johtunee ainakin osittain kiireestä. Mies on erittäin tuottelias ja pysyy aikatauluissa. Minusta hän on niin erinomainen tarinoiden luoja ja vastaavasti niin heikko piirtäjä, että jos Kalkkaroa olisi joku oikeasti taitava henkilö piirtämässä, se olisi strippiseikkailusarjojen parhaimmistoa ihan kansainvälisesti. Juonet rullaavat aivan mahdottoman hyvin ja jännittävästi - ihailen!

[Gothicus]

Ja Hannu sekä exi bel... omia viestejä voi poistaa, joten kun uusi numero on ilmestynyt, niin ehkä kumpikin voisi poistaa postaukset, jotka eivät liity sen sisältöön ?

Jos Hannun milloin milloin ja jihuu jahuu -viestit, sekä exi_belin kirjoitukset (+ omani) poistettaisiin, niin eihän tänne jäisi jäljelle juuri mitään.

Kiitokset Sampsalle siitä, että ketjuun saatiin pitkästä aikaa myös varsinaista Kalkkaroiden sisältöä käsittelevää asiaa! Hyviä havaintoja, joista olen oikeastaan kaikista myös täysin samaa mieltä. Kalkkaron ongelmat ja ansiot ovat aika tyhjentävästi juuri nuo Kuukasjärven mainitsemat.

[Kahkonen]

Itse en ole tavutuksiin kiinnittänyt huomiota ja rosoinen piirrosjälki minusta sopii kivasti tällaiseen nostalgiatrippiin. Tulee ihan Mikit ja Pecos Billit mieleen.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kiitos, Gothicus, mutta yleensä on aika kamalaa, jos jostakin asiasta tyhjennetään keskustelu.

Ymmärrän senkin näkemyksen, että Hiltusen tyyli sopii tähän sarjaan, vaikka itseäni se hieman vieraannuttaa. Hiltusen piirros on viatonta ja sympaattista, siinä on persoonaa ja aitoa henkeä. Kieltämättä sarjan tunnelma muuttuisi eri piirtäjän käsissä - siitä on puhuttu hyvin tässä ketjussa jossain alkuaikoina.

Laitan tähän esimerkiksi yhden ärsyttävän Kalkkaro-stripin, jossa on tarpeetonta, lukemista hidastavaa tavutusta jokaisessa ruudussa.  Eivätkös nuo tekstit sopisi kupliin helposti näin:

”Tästä lähtien yritämme etsiä
vain kallioista tai kivikkoista
maastoa, ettemme jättäisi jälkiä.
Yritetään pysyä varjoissa.”

”Siinä paha missä
mainitaan: apasseja!”

”He eivät vielä ole
huomanneet meitä. Nopeasti,
seuraa minua!”

Helppoa kuin heinänteko, sanat juoksevat lukijan mielessä nätisti ja myös näyttävät silmiin näteiltä.

Toki Kalkkaron ruuduista löytyy myös haastavia puhekuplia ja tekstilaatikoita, joissa tavutus on pakollinen tai ainakin lähes pakollinen, jos sanat on pakko sovittaa juurikin annettuun tilaan eikä kuplien ja laatikoiden muotoa voi muuttaa. Secos-Billin mainitsemilla vinkeillä voi silti välttää ison osan tavutuksesta.

[Curtvile]

Hyvät rakkaat ihmiset....ja te muut:
Hiltusella itsellään on koko ikänsä ollut lievä lukihäirä, mikä tekee miehen itsensä tekstaamista tahattoman hillitöntä luettavaa.

Hannele Parvialan tekstaus on kuitenkin se parempi vaihtoehto.
Itse lukeudun niihin joille tekstin luettavuus ja sen viesti ovat primääritarkoitus.
Kieliopilla en tee itsekään mitään.
Lukihärö kun ei tee kenestäkään sen tyhmempää, ainoastaan sen että joksus on senat sakaisin.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Kyse ei ole niinkään kieliopista kuin merkkien ja sanojen ulkoasusta, estetiikasta. Viesti on tärkein, mutta ulkoasu vaikuttaa viestin luettavuuteen.

Tietysti piirros ja tarinointi ovat tärkeämpiä kuin tekstauksen yksityiskohdat. Enkä minä tietenkään vaadi, että Hiltusen olisi itse tekstattava omat sarjansa, vaikka luulinkin hänen tekstaavan – nykyiseen tekstausjärjestelyyn on varmasti pätevät syynsä.

En luule ja väitä ketään lukihäiriöistä tyhmäksi. Kyse on vain sarjakuvateoksen yhden epäkohdan mainitsemisesta; epäkohdan, jonka mielestäni voi korjata suhteellisen pienellä vaivalla.

[TexKiller]

En ole Kalkkaroa koskaan lukenut, ikinä muistanut sitä ottaa libriconista. Johtuu varmaan pitkälti ettei tästä ketjusta mitään jäänyt mieleen koska mitään sanottavaa itse sarjakuvasta ei liiemmälti ole.

No, katsoin kuvahakuja piirros näyttäisi olevan ihan mukavaa mutta tekstauksen kritiikistä samaa mieltä. Mutta on se luettavissa..

Ensi libriconin visiitllä textarihälytys jottei asia unohdu,,,

[Lurker]

Hyvät rakkaat ihmiset....ja te muut:
Hiltusella itsellään on koko ikänsä ollut lievä lukihäirä, mikä tekee miehen itsensä tekstaamista tahattoman hillitöntä luettavaa.
--

Näin juuri. Lukekaapa uusimman Sarjainfon pitkä ja perusteellinen juttu Hiltusesta, jossa herra itse kertoo hauskoja juttuja itsestään (mm. juuri lukihäiriöstään) ja tekemisistään - sekä kertoo niin menneistä kuin tulevista hankkeista.

Jutun mukaan Kalkkaro ilmestyy vielä yhdessä sanomalehdessä. Mikähän lehti on kyseessä? Taisi olla mainittu jossain tämänkin ketjun syövereissä.

[Gothicus]

Jutun mukaan Kalkkaro ilmestyy vielä yhdessä sanomalehdessä. Mikähän lehti on kyseessä?

Kalevassa ainakin ilmestyy...

[ekku]

Tänään kopsahti postilaatikkoon kaksi Kalkkaroa kerralla. Hieno päivä.

Ekku

[Hannu]

Jess! Tuplasti Kalkkaroa postilooras! Hienosti lähti päivä käyntiin.
Suuri kiitos Sampsalle ja Secos-Billille kiinnostavista kommenteista ja samalla tämän ketjun keskustelun kääntämisestä mielekkäämmälle uralle.
Muutaman kommentin laitan tuohon keskusteluun minäkin.
Tekstaus ei ole minua kyllä yhtään häirinnyt, minusta ok.
Piirros ei minustakaan ole ihan huippua, mutta tykkään silti. Persoonallista jälkeä, eikä nyt niin kauheasti ole hävettävää jos vertaa esmes kapteeni mikiin tai Akimiin.
Mutta siinä olen täysin samaa mieltä Sampsan kanssa, että tarinan kuljettaminen on huippua! Ja tämä liittyy suoraan siihen, minkä itse koen olevan iso osa Kalkkaron viehätystä: Liuskaformaatti! Paitsi että liuskat ovat erittäin nostalgisia, niin niissä julkaistavien tarinoiden rakenne täytyy olla sellainen, että jokainen yksittäinen liuskalehti on kiinnostava, laajoissa juonikaarissa pitää olla jännittäviä juonunkäänteitä ja huipentumia. Ja lisäksi joka liuskassa on todella hienot värilliset kannet!
Uskon että nämä Kalkkaro-seikkailut toimivat paremmin juuri liuskoissa, kuin albumeina tai pokkareina.

[Curtvile]

Uskon että nämä Kalkkaro-seikkailut toimivat paremmin juuri liuskoissa, kuin albumeina tai pokkareina.

Tietyssä mielessä kyllä johtuen siitä että Kalkkaro on alunperin  strippisarjakuva.

Yksirivinen (seikkailu)sarjakuva kun ei mahdollista ruutujaolla tapahtuvaa kerronnallisten tekniikoiden täyttä hyödyntämistä.
Bill Wattersonin Calvin & Hobbes (Lassi ja Leevi) toki mursi tätä mutta sunnuntailiitekerronta ei niin vakiintunut ole Suomen sanomalehtikentällä.

Liuskaformaatti onkin paras juuri sanomalehtistripin kerronnan muuhun (kuin sanomalehti-)julkaisuun.

Hiljan kirpputorilta löytämäni  Stan Lynden The new adventures of Rick O'Shay and Hipshot: The price of fame book two lehti kuin alleviivaa väitettä.
Vaikka tätä olikin mm. Mustanaamioissa julkaistu lehtikokoisena strippiformaatin kaava tekee sinänsä hyvistä strippiriveistä tasapaksun hengettömän oloisen, kaavamaisen.
Alunperinkin lehtikokoon tehty Price of fame osoitti että kertojan- ja piirtäjänlahjat toimivat myös lehtiformaatissa.

Vaikka Hiltusella itsellään onkin piirtotaidoistaan kypsempi ja itseironisemman kriittinen ote kuin useimmilla faneillaan niin sama pätee. Vala Auringolle ja Aavetanssi osoittavat kyvyn lännengenren sisällä romaanimuotoiseen kerrontaan kun taas Herrasmieskostaja otti kaiken irti korkkariformaatista.

Jännästi kyllä Rick O'Shayn henkilödynamiikka päähahmojen osalta vastaa Kalkkaron duoa.

Liuskaformaatti ei ole yksin nostalgisoivaa eksentrisyyttä (ja epäilen että osin taloudellisesti kannattavampi julkaisumuoto) vaan toimivin strippisarjakuvan malli.

Kalkkaron tarinat sopisivat minusta muihinkin muotoihin, silloin toki taide ja kerrontatekniikka olisivat eri, mutta tällä mennään.

[Petteri Oja]

Aina välillä kysellään tuleeko Kalkkarot myöhemmin albumeina, mihin vastaus on että ei ainakaan Lempon kautta. Minusta ne kaksi Jalavan albumia todistivat, ettei Kalkkaro toimi siihen formaattiin laitettuna. Liuskoina se on omimmillaan, lukukokemuksesta tulee "ilmavampi".

Taloudellisesti albumit olisivat toki paljon järkevämpi julkaisumuoto. Liuskoja on turha tarjota esim. kirjastoille.