... Milloin tausta on välttämätöntä piirtää ja milloin sen piirtämättä jättäminen on jopa suositeltavaa? ...
Jos lisättäisi vähän vaikeusastetta -- väittämällä että riippuu ihan sarjakuvan tyylilajista!
(Tää ihan tosta lonkalta vaan ja tietenkin varautuen että voin hyvinkin sanoa itseeni vastoin seuraavassa repliikissä!)
Jos sanois että sarja
KUVA on kuin teatterin lavasteet. Ne asettavat ´hahmon´ johonkin suht. ´kolmiulotteiseen´ tilaan katsojaansa nähden. Ilman mitään taustaa (ruudun tausta tyhjänä)
silmä voi hapuilla kiintopistettä tai vastaavaa orpona. Jo pelkästään joku viiva (lattia, seinä, joku esine tms.) helpottaa lukua. Syntyy jokseenkin (keinotekoisesti) 3-ulottuvuus?!
Esim. Viivi & Waawi´ssa Juba kai piirtelee usein pelkistettyjä taustoja. Ristiviivaa, pelkän mustan puolikaaren tms. Joskus jonkun laittialistan tai jopa tuolinkin. Laji ei ehkä vaadi muuta aineistoa tai ´lavastusta´ koska jo hahmot on pelkistettyjä. Vitsi (jos on..) on tärkein. Samoin tekee kaiketi J Tilsa? I Heilä? Onkos Tintti mitä esimerkkinä, eikös joskus oo pelkkii puhekuplii ilman mitään taustaa?
Vastaava ei sujuisi luontevasti enempi realistisessa kerronnassa (luulen). Lavastuksen puute tuntuisi kaiketi oudolta ja lisäksi taustalla voidaan aikaansaada liikettä sekä rytmiä kuvitukseen.
Kuvittele kävelevä hlö. kolmessa ruudussa ilman mitään taustaa .. tai ..
(sama) kävelevä hlö. kolmessa ruudussa
joissa näet taustan loitonevan tai liikkuvan. Luulen että viimeinen on enempi dynaaminen ja elävä.
Varmaankin kuvien yhteinen ilme tai jos koko sivu, koko sivun sommittelu vaikuttaa myös. Mut joo, samaa mieltä Jarmon kanssa, tausta voi jarruttaa myös. Liika yksityiskohtaisuus pysäyttää silmää .. Bilal´it ja kaik´ muut ransmanit niitä töhertelee ja hidasta se lukeminen onkin.
Oisiko sittenkin paras nyrkkisääntö .. pyri pitämään tasapainoa? Joku kuva vaan ilman mitään ja viereisessä kuvassa ehkä sitten jotakin ympäristöä kuvaavaa ..
-- j --