Taustat on ja taustat off!

[jokela]

Joo, Hiltunen se on hyvä es´merkki kans. Pelkistetyille taustoille. Preador´issa ja MacBeth´issa taasen onkin yksityiskohtaisia taustoja mut ne onkin realistisempaa tyyliä.

No päteiskö tämmönen yhtälö mitenkään : Lähikuva (pää, puoliruumista tms.) pärjää hyvinkin ilman taustaa .
Kokokuva (koko hahmo, monta hahmoa, yleiskuva tms.) on sopivampi taustan kanssa.
Muuten tulee jotenkin autio olo. Tyhjän paikan kammoa ..

-- j --

[O.K.]

Asianhan voi ajatella niinkin päin, että yhteen ruutuun ei sovi yleensä kuin yksi tai kaksi "huomiopistettä", joihin lukijan huomio kiinnittyy. Kaikki muu härpäke, mitä ruutuun laitetaan, pitäisi olla toissijaista tarinan/jatkumon kannalta. Se, miten lukijan katse löytää huomiopisteisiin, on tekijän ratkaistavissa, ja silloin herää kysymys taustoista. Jos taustat jätetään pois, huomiopisteen löytäminen on lukijalle mutkatonta (hyödyllistä ytimekkäissä vitsisarjakuvissa tai erityisen "nopeissa" ruuduissa) Jos taas taustat päätetään piirtää, niiden pitää jollain tavalla auttaa ruudun pääkohdan löytämisessä, ohjailla katsetta, mihin taas löytyy lukemattomia konsteja.

[Tero Mäntylä]

Oma linja taustoissa on sama mitä joku jo ehdottikin eli kohtauksen alussa / uuteen paikkaan mennessä esitellään taustoja. Kohtauksen aikana voi jättää vähemmälle. Bilalin hidaslikuisemman tautoja paljon sisältävän tyylin joku mainitsi. Kun vielä tuli luettua koiravahtina ollessani muutama Tintti niin tuli mietittyä miten paljon euroopassa oikeastaan piirretään taustoja. Yoko Tsuno on myös maininnan arvoinen kun puhutaan taustoista. Niin ja Hiltusen kykyä piirtää taustoja arvostan vaikka en hänen ihmishahmoista niin pidäkkään.

Mutta loppujen lopuksi kai se taustojenkin käytössä tärkein on se mitä kertoo. Jos tarina keskittyy lähinnä ihmisiin ja asioisin taustoja ei välttämättä tarvita juuri ollenkaan. New Vampire Miyu on hyvä esimerkki sarjakuvasta jossa ei juuri taustoja jäädä kaipailemaan.

Yksi tehokeino taustoissa (mitä euroopassa käytetään) on se että tausta ovat varsin realistisia ja hahmot pelkistettyjä. Se helpottaa mielestäni hahmoihin samaistumista ja "siellä olon tuntua." Eli jos esimerkiksi tahtoo tehdä tarinan joka sijoittuu johonkin erikoiseen paikkaan ja haluaa pitää lukijan mielessä kaiken aikaa missä ollaan ja jos haluaa viedä lukijan jonnekin muualle niin suosittelen piirtämään paljon taustoja. Jos taas tahtoo nostaa hahmojen ajatusmaailman esiin niin siinä helpottaa yksinkertaisemmat taustat.

Ai niin. Yksi selvä sääntö on että taustat tehdään ohuemmalla terällä (tai ohuemmalla tussilla tai kapeammalla siveltimellä... mitä sitten käyttääkin) kun edessä olevat tärkeät hahmot.

Ai niin kvaakissakin aikoinaan mainittiin eräästä flash esityksessä missä sai vaihtaa taustan ja etualalla olevan hahmon piirrostyylejä mikä oli loistavan yksinkertainen esimerkki taustojen tekemisestä... mutta en nyt pikaisen etsimisen perusteella löytynyt. Olisiko ollut jossain sidoksissa Kupla akatemiaan?

Mutta kuten jo moni on sanonut kysymys riippuu tyylilajista ja aihe on aika laaja. Alkuperäisiin kysyksiin vastatessa olisi melkein helpompaa kun ensin määrittelisi tyylilajin ja sitten miettisi miten siinä tyylilajissa taustat tulee esittää.

Tulipa taas sanottua yksinkertaisia asioita pitkästi.

[Leo]

Ai niin kvaakissakin aikoinaan mainittiin eräästä flash esityksessä missä sai vaihtaa taustan ja etualalla olevan hahmon piirrostyylejä mikä oli loistavan yksinkertainen esimerkki taustojen tekemisestä... mutta en nyt pikaisen etsimisen perusteella löytynyt. Olisiko ollut jossain sidoksissa Kupla akatemiaan?

Juup, kupla-akatemiasta tämä löytyy

[tertsi]

Sanonpa tähän taas tän: kandee piirtää sellasta, mikä itsestä näyttää hyvältä!

Eli joskus bgnd Off, joskus On.
Ja joskus siltä väliltä.

[Vapaapudotus]

Yhdyn siihen mitä useimmat ovat suositelleet ennestään, vaihtaessa maisemaa esittelee ympäristöä erilaisista kuvakulmista. se tuo eloa. ainakin.

[Anssi Rauhala]

Kuten kaikki muutkin, sanon: joskus taustaa ei tarvita. Joskus se on välttämätön.

Ihan työmaahygienian nimissä on sanottava seuraavaa: Silloin, kun tausta on oikeasti tarpeellinen, kuten tehtäessä realistista sarjaa (missä Tampereen on näytettävä Tampereelta, Brysselin Brysseliltä tai siihen malliin), siinä se piirtäjän veri punnitaan. Niitä taustoja varten nimittäin on tehtävä taustatyötä ja paljon.

Ruudut, joissa nähdään hotellihuoneen ikkunasta Eiffel-torni ja captionissa lukee: "Samaan aikaan Pariisissa..." ovat tietysti joskus hauskojakin. Mutta se taas on kiinni niin paljon siitä, halutaanko siinä kohdassa sitä sarjakuvaa hauskuttaa lukijaa. Tästä aiheesta muuten:

Steve Purcell revetti meikäläisen pariin otteeseen Sam& Max -sarjassaan: "Well, here we are in the Philippines!" "Drawn without reference material, apparently." ... "Well, here we are in ancient Egypt!" "Sensitively rendered only after painstaking research, no doubt."

Mutta joo: juuri silloin, kun tarvitset oikeasti sen taustaesineen tai -maiseman, eikä ulkomuistista ole apua (Eduskuntatalon julkisivussa on neljätoista pylvästä, ja niistä jokaisen yläpuolella pyöreä ikkuna... vai onko?), alkaa vimmattu reffarikuvan etsiminen. Ja siihenpä voi jumahtaa sarjakuvanpiirtäminen jopa kotvaseksi aikaa.

Ah strippipiirtäjän onnellista osaa. Saa piirtää vain haluamaansa, jättää turhan sälän pois ruutuja täyttämästä.

[tertsi]

Jos haluaa piirtää tarkasti jonkun asian (auton, rakennuksen), siitä pitää käytännössä olla VIELÄ TARKEMPI valokuva kuin mitä itse piirros tulee olemaan. Netti on lähdemateriaalin hankinnassa ihan kiva, mutta usein nettikuvat ovat aivan liian suheroita. Aikakauslehtikään ei usein riitä.

Mutta digikamera on kyllä kiva. Itselläni se on ahkerassa käytössä. Ongelmaksi muodostuu kuvien järkevä nimeäminen.

[Jho]

Joo, Hiltunen se on hyvä es´merkki kans. Pelkistetyille taustoille. Preador´issa ja MacBeth´issa taasen onkin yksityiskohtaisia taustoja mut ne onkin realistisempaa tyyliä.

Hiltunen sanoi minulle itse aikoinaan että täyttää mielellään kaikki mahdolliset paikat pikkusälällä. Esimerkiksi kadulla kuuluu olla roskaa ja paidalla kuolaa.

[Anssi Rauhala]

...pitää käytännössä olla VIELÄ TARKEMPI valokuva kuin mitä itse piirros tulee olemaan. ...usein nettikuvat ovat aivan liian suheroita.

Äärimmäisen totta. Yritin just äskettäin netistä löytää Helsinki-Vantaan lentoaseman kuvaa, jossa olisi näkyvissä sekä terminaalirakennusta että lennonjohtotornia ja platalla seisovia koneita: ei löydy. Yksi valokuva, joka oli jossain postimerkin kokoisena, ja resoluution takia pienin erottuva elementti oli semmoista neliömetrin luokkaa.

Ja vielä kun on paikkoja, joihin ei kertakaikkiaan pääse hengaamaan ja ottamaan edes valokuvia: tutka-asemat, ydinvoimalat... ei näillä valtuuksilla. Jos kukaan Kvaakissa on onnistunut puhumaan itsensä kummallisempiin paikkoihin sisään, taitaisi olla suorastaan threadin paikka.

[Jho]

Jos kukaan Kvaakissa on onnistunut puhumaan itsensä kummallisempiin paikkoihin sisään, taitaisi olla suorastaan threadin paikka.

Voihan sitä ottaa mallia suoraan esim. elokuvista. eivät ne lukijatkaan luultavasti ole ydinvoimaloissa tai tai siellä area 51:llä käyneet.

[Anssi Rauhala]

Voihan sitä ottaa mallia suoraan esim. elokuvista. eivät ne lukijatkaan luultavasti ole ydinvoimaloissa tai tai siellä area 51:llä käyneet.

Niin. Totta. Ennätin taas ajatella ensin sitä, miten yleensä kovaääniset maallikkojäsenet ovat kärkkäitä osoittamaan sormellaan sitä yhtä väärin piirrettyä juttua (Tuota veturia ei ole Suomen rautateillä nähty enää vuosiin!")... tai ehkä sorruin omaan vainoharhaani.

Mutta ranskalais-belgialaisen koulukunnan vanhana harrastajana niin kovin mieluusti näkisin oikeasti tutkittuja taustoja, olkoonkin vaikka kuinka epärealistinen odotus. Ja silloin atoomi-insinöörin kahvihetki Olkiluodon tai Loviisan ydinvoimalan valvomossa pitäisi tämän periaatteen mukaan olla mahdollisimman autenttisesti lavastettu. (Ja jos nyt sitten sanotaan, että ei siellä valvomossa kahveja juoda, vaan kahvihuoneessa, niin minä vaan sanon, että Joka Valvomossa Juodaan Kahvia!)

Kieltämättä huomautuksenne palautti mieleen ne vanhat Kaurismäki-elokuvat, joissa kävellään Kalliosta Eiraan yhden porttikongin läpi, tai puhutaan vakavaan sävyyn "Heinolan telakasta..." että ehkä niitä tosiaan on asioita, joista voi joustaa. Tai, kuten mielelläni sanon uudestaankin: kuka voi, kuka ei.