En tiennytkään tämän olemassaolosta, ennen kuin eräänä yönä Helsingissä satuin Kulkukatin pojan ikkunassa tämän näkemään. Kansi hehkui lupausta ja oikeaa asennetta, joten jokunen päivä myöhemmin teinkin raitiovaunulla kaupunkivaelluksen nimenomaan tämän ostaakseni. Enkä pettynyt!
Rautkorpi vertasi teosta Northlandersiin, mutta mielestäni tässä on ainakin kuvituksensa puolesta paljon maanläheisempi ja elävämpi fiilis kuin Landersin innottomassa ja kliinisessä ulkomuodossa. Syksy ja yö on kuvattu hyvin, samoin tosiaan jo tässä viestiketjussa mainitut rakennukset. Kaupungin tulipalo on oikein vakuuttavan näköinen.
Olen samaa mieltä siitä, että murhajuoni upotettiin taitavasti osaksi mielenkiintoista historiallista kehystä; kaikki tarinan palaset hahmojen motivaatioista taustatarinaan loksahtivat hyvin paikoilleen. Ohuessa albumissa riitti mukavasti luettavaa ja tarina soljui eteenpäin oivaa tahtia.
Olen eri mieltä kertojaäänen tarpeettomuudesta. Minusta se sopi hyvin eritoten kohtaan, jossa sotilaat etsivät murhaajaa kyliltä ja tiloilta. Muutenkin teksti oli hyvää: kirjakieli riittävän elävää, vuorosanat sopivan puhekielisiä ja iskeviä. Sinne tänne sirotellut vitut ja helvetin perseet virkistivät kohtauksia ja elävöittivät hahmoja. Tärkeää ei ole se, sanoivatko ihmiset oikeasti "perseen" sijaan "analus penalus paksusuolius", vaan se että ihmiset halusivat ilmaista jotain ahteriin liittyvää, koska tilanne vitutti.
Jäin kaipaamaan reaktioruutuja keskustelujen lomassa. Ruutuja, joissa esimerkiksi päähenkilö olisi hiljaa prosessoiden kuulemaansa ja vaikka näyttäisi sen ilmeellään. Tai ruutuja, joissa olisi sanatonta liikettä. Jonkinlaiseksi esimerkiksi voisi ottaa kaksi viimeistä sivua, jossa magister lähtee päähenkilön luota jättäen hänet istumaan penkille synkkine mietteineen. Viimeisen ja toiseksi viimeisen ruudun väliin kaipaisin hengittävää ruutua, jossa Lucius vaikkapa nousisi hitaasti ylös tuolilta, ja vasta sitten tulisi viimeinen ruutu, jossa hän taluttaa lastaan pois.
Fontti on oikein mainion roomalainen. Lisäksi isot plussat albumin vankasta teosta ja hienoista etu- ja takakansista!