Luettua

[X-men]

Tuo Korakarumin ruhtinas oli ihan hyvä opus mutta nimi oli aika harhaanjohtava sillä kansitarina oli normipituinen ja loput tarinat lähes pelkästään erinäisiä sudenpentutarinoita ja kaikki kirjan tarinat on julkaistu viimeksi (muodossa tai toisessa) muutaman viime vuoden aikana (osa muutamaan otteeseen).

[tertsi]

J. Tardi: Like s sniper lining up his shot
Alakuloinen tarina salamurhaajasta, joka haluaisi lopettaa uransa ja jäädä eläkkeelle.
Tarina kulkee ihan kivasti, mutta on jotenkin kovin rutiinityön tuntuinen. Adele Blanc-Secin tunnelmista jäädään valovuosi, vaikkei tämä mikään huono teos  ole.

Hienoa, että Tardia saa vihdoin jollain ymmärrettävällä kielellä ja mikä parasta, tavallisesta suomalaisesta kirjastosta!

[Lönkka]

J. Tardi: Like a sniper lining up his shot

Enpä tullut katsoneeksi koska tämä alunperin on tehty mutta on hyvin paljon 60/70 -luvun taitteen ranskalaisen uuden aallon elokuvien oloinen.

Nihilistisestä lähestymistavasta ja tarinasta vastasi käsikirjoittaja Manchette enkä niinkään työntäisi vastuuta Tardin niskaan.

[tertsi]

2010?
Tosiaan, tuonhan on käsikirjoittanut joku ihan muu. Pääsipä unohtumaan. Piirrokset on melkein huolimattomia, mutta nippa nappa ok. Tunnelma on varmaankin harkitun ahdistava

[Ossi Hiekkala]

J. Tardi: Like s sniper lining up his shot
Alakuloinen tarina salamurhaajasta, joka haluaisi lopettaa uransa ja jäädä eläkkeelle.
Tarina kulkee ihan kivasti, mutta on jotenkin kovin rutiinityön tuntuinen. Adele Blanc-Secin tunnelmista jäädään valovuosi, vaikkei tämä mikään huono teos  ole.

Itse tykkäsin huomattavasti enemmän West Coast Bluesista. Tämä oli jotenkin turha tarinaltaan.

[tertsi]

West coast blues on myös luettu. Muistaakseni se oli parempi. Olikos siinä ne kaksi palkkatappajaa?

[X-men]

Doc Fate Vol 2: Jatkoa Docin minisarjalle ja alkuun mentiin aikalailla uskonnollisella puolella kunnes tekijät vaihtuivat ja Doc Fatesta tuli (suhtkoht) normi-supersankari(tar) (ja vaihdon tapahtumista voisi sanoa Vol 3ksi kun kerran Doc Faten alter ego vaihtui), yhteistä noille Vol 2sen lehdille on että Doccina oli pääasiallisesti nainen (ennen ja jälkeen tekijöiden vaihdoksen) ja kumpikin osaillistui johonkin crossoveriin (jälkimmäinen toki isoon kun edeltäjä oli vain neljän lehden crossoverissa) eli Docci saatiin integroitua muuhun DCverseen.


War of the gods-crossover: Ideana ihan ok kun DCversessä ei paljon jumalia ole nähty (poislukien Darkseid ja kumpp.) mutta tarina levisi käsiin jo alkupuolella kun osassa lehdistä oli omat pikku-eventit menossa (mm. Kapu Atomi) ja joissakin lehdissä ei ollut kuin jonkun jumalan esiintyminen ruudussa tai parissa (mm. Animal Man). Tarina oli sekava ja piirrosjälki heitteli aika paljon jopa tuon ajan standardeilla.

[tertsi]

Schuiten-Peeters: Kuumetta Urbicandessa.
Alussa albumin tunnelma huumaa ja hurmaa. Todella taidokasta grafiikkaa. Hiukan jähmeä piirrostyyli sopii erittäin hyvin tällaiseen suureelliseen science fiction/fantasia-tarinaan. Mainio steam-punk(?)-meininki.

Lupaavan alun jälkeen tarina jämähtää paikoilleen ja jää vaisuksi. Loppuratkaisu on vaatimaton. Ihan mielellään tämän luki, mutta ei kaduta, että en omista albumia. Lainasin sen kirjastosta. Olisi ollut mukavaa lukea sarjan muutkin albumit, mutta niitä ei koskaan suomennettu.

Tarinan nainen olisi voitu jättää pois tarinasta ja kukaan ei huomaisi mitään. Muutamat tarpeettomat vilauttelutkin nähdään (taas).

Jälleen kerran sai havaita, että hyvän tarinan tekeminen on ilmeisen vaikeaa.

[Timo Ronkainen]

Tarinan nainen olisi voitu jättää pois tarinasta ja kukaan ei huomaisi mitään.

Tai sitten naishahmoille vois kirjoittaa parempia rooleja. Sama vika oli Kaunokaisessa. Näkee, että tekijät on wanhoja partoja. Samasta sarjasta on englanniksi käännetty Walls of Samaris.

Timo

[Curtvile]

Bongasin joku aika sitten Dark horsen Star wars-lehdestä mainoksen saman lafkan The Answer lehdestä.
Josta ei ollut sen harmainta hajua, jahka vaikutti uudelta otteelta The Questionista mutta satiirisesti. Minä olen Questionin ja  spinoffinsa Rorschachin faneja joten otin hovihankkijaan yhteyttä, myöhässä kuten aina, aikava kun olen.

Saapui sitten koko neljän lehden nippu kerralla.


Dennis Hopeless ja Mike Norton sekoittavat pakkaa kivasti.
Päähenkilö ei olekaan umpimystinen Answer, tuo huutomerkkinaamarinen(erotuksena musteläiskään tai kasvottomuuteen) jäntevä kummajainen, vaan kirjastonhoitaja Devin McKenzie.
Meillä on siis  fiksu vahva naispääosa ja psykoottinen incognito supersanteri ja hyvin kirjoitettu pikajunaa suoraviivaisempi juoni, jossa ideariihet, sudoku ja kovasti Suuria Muinaisia™ muistuttavaa kiellettyä kirjaa olevat elementit löytävät toverillisesti kättä.

Neliosainen sarja upposi maukkaasti omiin mieltymyksiin. Dark horsen supersankaroinnit kun pakkaavat olemaan pulpimpaa päätä ja lukijaa aliarvioimattomia.

Ei keksi pyörää uudestaan mutta tarjoamansa kyyti on sujuvaa ja jättää kaipaamaan lisää.

[mlietzen]

Viktor Kasparsson 2: Spöket på Hotell Vega av Dennis Gustafsson



Skånelaisessa hotellissa kummittelee. Omistaja haluaa möröstä eroon, ja hiukan kömpelösti asiaa selvittämään järjestyy päähenkilö Viktor. Mikään aavemetsästäjä tämä Kasparsson ei ole, lähinnä tavallinen tampio. 30-luvun miljöö on kuvattu välillä hyvin ja välillä ei, kerronta vaihtelee tappavan puuduttavasta ihan tyylikkääseen (ks. liite) ja komediallisen kevennyksen tarjoavat hassut poliisit. Kummitteluille löytyy omaperäinen selitys, joskin vähän raskaalla kädellä sekin on muljautettu paikalleen.

Ei maailman merkillisin albumi. Osa samaa buumia kuin Theon okkulttiset sekoilut ja vaikka Fabian Göransonin Inferno-albumi ja Kolikin Utopi-lehti. Ruotsissa tämmöinen oletettavasti kiinnostaa. Miksikäs ei.

[Curtvile]

Osa samaa buumia kuin Theon okkulttiset sekoilut ja vaikka Fabian Göransonin Inferno-albumi ja Kolikin Utopi-lehti. Ruotsissa tämmöinen oletettavasti kiinnostaa. Miksikäs ei.

Sama buumi saisi rantautua tännekin, jäädäkseen.
Mutta kiitämme vinkistä, jos noihin vertautuu on ns. pakko-ostos.

[Curtvile]

Black Beetle: no way out 1-3
dark horse comics

Francesco Francavilla.



Oletko pulpin ystäviä? Lukisitko Mustanaamiota jos siinä olisi kovaksikeitetyn noirin charmi ja äly ?
Diggaatko Alex Tothin, Hugo Prattin ja Comesin taidetta mutta haluaisit sekaan verevän heiton Muñozia?
Kaverilta joka ei kuitenkaan matki noista yhtäkään?
Francesco Francavillan perinnetietoinen Black Beetle on sinun cocktailisi.

Italialainen mutta jenkkikustantamoille työnsä tekevä Francavilla heittää lukijan Colt cityn (mainio homage Eisnerin suuntaan) varjoisille kaduille joissa vanhan liiton naamiomies, Musta Kuoriainen, yrittää pitää kaupungin vapaana gangstereista ja korruptioista.

Shadown, Prattin Pataässän ja Spiderin henkisen jälkeläisen tarina on sarjakuvallista jazzbluesia joka pulppuaa ihan omilla ehdoillaan.
Donnat ovat kauniita, konnat ovat vaarallisia ja seikkailussa on asennetta.
miljöö on osuvan ehkä nykyaika mutta 1930-50-luvutkin käy.

Kolme numeroa tuli ahmittua välittömästi  pariin kertaan ja
hovihankkija yrittää hommata jahkailuni takia välistä jääneen nollanumeron (The Night shift), mutta jos jokin mainitsemistani  nauloista veti... kannattaa kokeilla.
Itse odotan päätösosaa kuin kuuta joka heijastuu asfaltin lätäköihin.

[tertsi]

Charyn-Boucq: Pirun huuli

Huh, huh! Olipas albumi. Aivan uskomattoman hienosti piirretty.
Tarina piti tiukasti otteessaan.  Valitettavasti loppu ei minua miellyttänyt, se oli jotenkin aivan liian helppo.

Kansikuva ei tee mielestäni oikeutta tälle komealle ja kauniillekin albumille.

[Curtvile]

Charyn-Boucq: Pirun huuli

Huh, huh! Olipas albumi. Aivan uskomattoman hienosti piirretty.
Tarina piti tiukasti otteessaan.  Valitettavasti loppu ei minua miellyttänyt, se oli jotenkin aivan liian helppo.

Kansikuva ei tee mielestäni oikeutta tälle komealle ja kauniillekin albumille.

hiukan eri mieltä lopusta mutta olenkin albumin fani
Pirun huulen ketju kvaakissa