Luinpa kaksi ensimmäistä kokoomaa Zenescopen Grimm Fairy Talesia. Ja koska haku ei kummempia mehuja tuottanut, esitän mielipiteeni tässä.
Olipa kuraa! Kaikkihan tietävät, miksi tämä myy. Heavy Metalin alkusivujen mainoksissa ja lehtien kansissa on niitä upeita Al Rion ja ties kenen pin up -kuvia, jotka näyttää kutkuttavilta, ja mainoslauseet huutaa, että "satujen maailmat... erilaisina kuin koskaan olet nähnyt!"
Paskan marjat. Kuvitus itse sarjakuvissa vaihtelee ihan ok:sta järkyttävään, ja vaikka gorekohtaukset ovatkin ihan näyttäviä, on niitä aivan liian vähän, mikä on huono juttu, koska ne ovat ainoa tämän "kauhusarjan" kauhuelementti.
Hirvittävintä on silti kirjoitus. Juonet ovat epätasaisesti pomppivia, ennalta arvattavia, eikä mikään ajatustenvaihto tai henkilön toiminta tapahdu luontevasti. Jokainen tarina on kirjoitettu 50-luvun EC-kauhusarjojen tyyliin moralisoivaksi, että "pahoista teoista joutuu maksamaan", ainoastaan vain ilman minkäänlaista mielikuvitusta tai taitoa.
Ja mistään satujen uudistamisestahan on ihan turha haaveillakaan. Tässä olisi ollut oiva tilaisuus rakentaa kaikille tuttujen tarinoiden hahmoille oikeita motivaatioita ja kiinnostavia persoonallisuuksia, vähän samaan malliin kuin Terry Gilliam on elokuvissaan tehnyt jo maailman sivun. Mutta kun ei niin ei. Tarinat ovat tiukkaan formaattiin sidottuja opetuksia, jossa joku meinaa tehdä jotakin väärää, ja sitten maaginen kummitätihahmo tulee tarjoamaan satukirjaa kuin jehovan todistaja raamattua. Opuksesta sitten löytyykin päähenkilön omaan elämäntilanteeseen sopiva tarina, jonka myötä hän oppii tekemään kuten oikein on. Halleluuja!
Odotin Fablesia tisseillä. Sain sekalaisen läjän kakkaa. Divariin, ohoi!
