Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412402 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #930 : 03.07.2011 klo 18:07:25 »
ok kiitos.
Pidän ranskisten töistä yleisesti ottaen ja 70-luvulla niillä oli melko hyvä draivi päällä, joten siihen nähden kuulostaa tutustumisen arvoiselta.

edellä mainitusta Baltimoresta luin FCBDn näytteen joka koukutti ihan täysillä ja vaikutta olevan pakkohankinta kun on hellboy, BPRD, lobster Johnson, Witchfinder linjaan tullut pärähdettyä.

hiljan luettu Mystery society oli kerrassaan verratonta menoa.


Steve Niles pitäytyy seikkailussa kauhun sijaan ja nostaa hattua vanhoille mestareille ja Fiona Staples on vaan nerokas taiteilija.
Parhaiten kokonaisuutta kuvaa jos selittää että Diabolik ja Eva olisivat Mulderin ja Scullyn tilalla pyörittämässä modernia League of extraordinay gentlemeniä.

Ei ehkä räjäytä kenenkään mieltä mutta itseen upposi kuin naula jalkaan. hyvin laadittua ja taiten tehtyä viihdettä ei ole liikaa.
tällaisia lisää.

Hulk Thing Hard knocks oli puolestaan hyvä 8-sivuinen mätkintä joka oli venytetty kymmenkertaiseen mittaan. nätti mutta lievästi ilmaistuna ontohko lukukokemus. Sinänsä outoa kun Bruce jones osaa kirjoittaa ja Jae Lee piirtää.

Taskmaster Unthinkable oli sen sijaan oikein mainio minisarja.
hahmohan oli aikoinaan marvelilta nerokas veto: tyyppi joka kouluttaa superroistoille ne kasvottomat apurit, kurssittaa kung fut,opettaa tuliaseet jne.
aika ennalta arvattava mutta hintalaatusuhde oli siedettävä.


Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #931 : 03.07.2011 klo 21:17:16 »
Noilla tiedoilla uskallan sitten sanoa että pitänet kyllä Eliasista joka siis on paljon velkaa tuon ajan jutuille.

Baltimore on jo Dave Stewartin värityksen takia pakko-ostos ja myös Mignolan takia sopii tuohon mainitsemasi joukon perään.

Mystery Society pelitti tosiaan sangen hyvin. Etenkin alkupuolella.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #932 : 10.07.2011 klo 20:46:55 »
täytynee laittaa tilaukseen.

Lännensarjakuvapuolella hehkutin, mielestäni täysin syystä, Sixth Gun sarjakuvaa.
Pirullisia revolvereja ja muuta kivaa, kannattaa tutustua.

Turun sarjakuvakaupasta tarttui heräteostoksena Secret six Unhinged albumi, josta on pitänyt jo joku tovi sanoa oma kanta.
tämähän toimii.
Kirjoittaja Gail SImone on kyllä hieno nainen. Vähäisimmillä lahjoilla varustettu taho olisi koettanut väkisin tehdä sosiopaattisista palkattavista superroistoista jotenkin antisankareita tai mukavia tai sosiaalisesti hyväksyttäviä tyyppejä.
Onneksi näin ei ole.
mukavalla tavalla kieroutunutta luettavaa, taidan käydä hakemassa jatkoa tälle.
piirros on totuttua hyvää peruskauraa, ei räjäytä kenenkään mieltä mutta ajaa tarkoituksensa.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #933 : 19.07.2011 klo 22:26:35 »
Ah, uusi Arne Anka Voodoo vid vatten (Kartago 2011) uudessa neliöformaatissa.
Kokoelma lehdissä ilmestyneitä sivun mittaisia (neliömuodon takia kahtiajaettuja) jaksoja sekä uusia pitkiä tarinoita, joista yhdessä seikkailee Arnen serkku Arfy Oggden Duck New Yorkissa vuonna 1973. Arfy kohtaa mm. Friz the Catin!
Toisessa tarinassa puolestaan punk-Arne Tukholmassa vuonna 1980.
Olisiko mahdollista että Charlie Christensen on muuttunut yhä pessimistisemmäksi? Niin nuorten kuin vanhojenkin hahmojen suusta kuullaan entistäkin synkempiä syviä.

Arnen poika Knaster päivittää heti alkusivuilla isänsä nykynuorten talousajattelun tasolle:

"Olet aina sanonut etteivät merkkituotteet ole arvoltaan kuin kolmasosa niiden hinnasta. No, minä pöllin niitä, myyn edelleen sopuhintaan, tienaan kivasti, kaikki tykkää and everybody goes home with a Limousine... (kiinnijäämis)sakot ovat kuin hyttysen pisto elefantille. Sä et voi edes tajuta paljonko olen tienannut puolessa vuodessa..."
« Viimeksi muokattu: 19.07.2011 klo 22:28:46 kirjoittanut VesaK »
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Mara

  • Jäsen
  • Viestejä: 513
Vs: Luettua
« Vastaus #934 : 20.07.2011 klo 23:33:01 »
Sarjakuvasivistyksessäni on ollut pitkään Tardin kokoinen aukko. Pitkään tuli mietittyä, että miksi kaikki kehuu sitä. Sitten posti toi mukanaan pari kirjaa (Fantagraphicsin julkaisemat The Extraordinary Adventures of Adele Blanc-Sec 1:n sekä It Was The War Of The Trenches:in).

Ei hyvää päivää, nehän olivat todella hyviä. IWWOTT on kerrassaan oivallinen kuvaus yhdestä ihmiskunnan verisimmästä sodasta ja ylipäätään sen typeryydestä. Adele taas oli niin moniulotteista, että piti lukea albumi kahteen kertaan, että ymmärsi kaiken. Näitä voi jo sanoa todella hyväksi kirjallisuudeksi. FG:n painoksia ei myöskään voi olla kehumatta.

Rahat eivät menneet hukkaan.

tertsi

  • Vieras
Vs: Luettua
« Vastaus #935 : 20.07.2011 klo 23:40:28 »
Tardia on saatavana suomeksikin (divareista).
Sumua Tolbiacin sillalla on hyvä.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #936 : 21.07.2011 klo 12:48:50 »
Tardia pitäisi saada jälleen lisää suomeksi.

Jepp jep. Mutta jos ihmiset oppisivat jälleen ostamaan näitä eurooppalaisia sarjakuva-opuksia, joita nyt on tarjolla, niin EHKÄ sitten... Joopajuu, Saulista tulee presidentti ja hänen hyväksynnällään tulee kirjastomaksut niin varmasti saadaan laadukkaalle kirjallisuudelle rahaa ja haah haah haah.

Niin asiaan. Luin (Helsingin Sarjakuvafesteille saapuvan) Bryan Talbotin Grandeville - mon amour -teoksen viimein. Mielenkiintoinen soppa eläinihmisiä hieman steampunk-henkisessä Sherlock Holmes / Jack the Ripper -tarinassa. Ei kaikkein parasta Talbotia mutta selkeämpi kuin visuaalisesti loistava Alice in Sunderland, jota massiiviteostaan en ole saanut vielä luettua.

Walking Dead:inkin lukeminen jatkuu, vaikka tarina alkaa jo polkea paikoillaan (osa 12).
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Sanjo

  • Jäsen
  • Viestejä: 312
  • hölömö
Vs: Luettua
« Vastaus #937 : 26.07.2011 klo 16:27:13 »
Viimeisin lukemani sarjakuva on The Book of Grickle joka on varmaan joillekin piirrosfilmeistä ja videopelistä Puzzle Agent tutun Graham Annablen käsialaa.

Näissä tarinoissa persoonallisesti piirretyt jäpikkäät lusmuavat ja seikkailevat surkuhupaisissa ja melankolisissa tilanteissa. Huumorisarjakuvana ei mitään ratkiriemukasta mutta sellaista suupieltä kohottavaa ja välillä vähän hymähdyksiä aikaansaavaa sorttia.

Kustantajan esittely:
http://www.darkhorse.com/Books/16-427/The-Book-of-Grickle-HC

CBR:n previkka jossa varmaan kokoelman lyhyistä tarinoista paras:
http://www.comicbookresources.com/?page=preview&id=4593

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #938 : 29.07.2011 klo 12:52:25 »
kävin noutamassa hovihankkijalta taas ison pinkan gutaa sarjakuvaa, sen verran ison että projekti on yhä kesken.

Mutta asiaan, joukossa oli tilaamani Hounds of Hell (kanteen oli laitettu post-it lappu lapsellista-firmalta jossa oli hellyyttävä "Curt ostaa" teksti.)

Humanoids-kustantamon kuudennelle vuosisadalle sijoittuva palkkasoturien parisataa sivuinen miekka& magia-seikkailu vetosi epähollywoodmäisessä raadollisuudessaan allekirjoittaneeseen.
Yksikään hahmoista ei ole sellainen jonka kanssa haluaisi jäädä kahdestaan saati käydä tuopilla parilla, mutta tarina kulkee kuin härkien vetämä sotavankkuri: kovaa.

suositellaan ranskissarjakuvan ystäville, kunhan ei odota jotain liirumlaarumia nykyihmisen ihmissuhteiden ankaruudesta tjs tahattomasti huvittavaa muka-vakavaa.

Bysantin keisarittaren salaa palkkaamien karujen ammattisoturien tarina on kiehtova siinä miten vähän lukijaa palkitaan normiviihteen opettamin tavoin ja kuvitus on kautta linjan klassisesti pätevää.

Englanniksi käännetty teksti on muuten sitten koneladottua, mikä on lisäplussa.
Ehkä persoonaton veto, mutta sitä kuten kuvitustakaan ei tarvitse arvailla että "mitäs ******** tässä lukee/tapahtuu?" toisin kuin turhan monessa sarjakuvassa

Jostain mystisestä syystä tuli hinku lukea uudestaan Chaykinin ja Mignolan Fafhrd & Gray Mouser sarjakuva.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #939 : 30.07.2011 klo 20:02:42 »
Kirjastosta on tarttunut mukaan Naoki Urasawan Plutoa kolme ekaa osaa, ja onhan tämä hyvä sarja. Vaikken edes ole mikään scifimangan suurkuluttaja. Pitänee sitä 20th Century Boysia vilkaista jahka tämän saa loppuun.

Pluto on loppuun luettu ja hyväksi havaittu. Siitä huolimatta että siinä oli pelkojeni mukaisesti sellainen "ihan kauhea tuho uhkaa, sitten leijutaan vähän kosmisesti ja sitten kauhea tuho ei enää uhkaa" lopetus johon moni pitempi scifi- ja fantasiasarja tapaa sortua, kun mittakaavaa kasvatetaan koko ajan niin niitä ei enää saada lopetettua mitenkään tolkullisesti...

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #940 : 30.07.2011 klo 21:02:26 »
Itse luin juuri eilen Pluton ensimmäisen osan. Tunnelmat olivat hieman kahtaalla, toisaalta aloitus oli hyvä mutta joissain kohdissa tunnuttiin alleviivaavan liikaa pohdintaa koneiden ja ihmisten välisestä suhteesta. Eihän tuo ensimmäinen osa vielä oikeastaan mitään kunnolla sano juonesta yksistään, kunhan loi tunnelmaa paikoin onnistuen ja paikoin pelaten liikaa varman päälle. Kyllä tämä silti viime aikaisen luetun parhaimmistoa on.

Toni

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 726
  • Tähtivaeltaja Sarjakuvaneuvos Rakkaudesta Kirjaan
Vs: Luettua
« Vastaus #941 : 30.07.2011 klo 22:50:06 »
Pluto on loppuun luettu ja hyväksi havaittu. Siitä huolimatta että siinä oli pelkojeni mukaisesti sellainen "ihan kauhea tuho uhkaa, sitten leijutaan vähän kosmisesti ja sitten kauhea tuho ei enää uhkaa" lopetus johon moni pitempi scifi- ja fantasiasarja tapaa sortua, kun mittakaavaa kasvatetaan koko ajan niin niitä ei enää saada lopetettua mitenkään tolkullisesti...

Tähtivaeltajan Plutoilu löytyy tuolta:

http://babeknabel.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=1570&Itemid=1
https://tahtivaeltajablogi.com – Ilman on paha elää!

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #942 : 30.07.2011 klo 23:26:52 »
Joo, koneiden ja ihmisten suhteita se koko sarja kelaa monelta eri kantilta, ja ekassa osassa se North 2 oli erityisesti sellainen "näitähän on jo nähty" vaikka sympaattinen olikin...mutta joo, teemaa tosiaan käsitellään monista kulmista.
Arasawan muutakin tuotantoa pitää siis lähteä kärkkymään, ja ehkä se Tezukan alkuperäinen Astro Boy pitää myös lukea.

Tuo Tonin artikkelin mainitsema Signature-linja on tosiaan mainio, sieltä on muitakin juttuja luettu ja nautittaviksi havaittu...genrellisesti aika laidasta laitaan mutta selvästi aikuisempaa juttua.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Luettua
« Vastaus #943 : 31.07.2011 klo 09:21:07 »
Joo, koneiden ja ihmisten suhteita se koko sarja kelaa monelta eri kantilta, ja ekassa osassa se North 2 oli erityisesti sellainen "näitähän on jo nähty" vaikka sympaattinen olikin...

Juuri North 2 aiheutti sen alleviivatun olon. Muutoin teema onnistui hyvin.

Uusimmasta Tähtivaeltajasta erityisesti edukseen silmiin pisti Children of the Sea, johon pitäisi tarttua tulevaisuudessa. Omasta hyllystä löytyy yksiosainen Not Simple, joka tyylillisesti tarjosi mangaa joka ei ole mangaa jos sanalla tarkoittaa tiettyä piirrostyyliä. Myös tarina oli hyvä, vaikka lukemisesta onkin sen verran aikaa etten ala tähän siitä kirjoittamaan etten anna kenellekään väärää tietoa. Pitäisi lukea uudestaan.

Pettymys tuossa Signature-linjassa oli sen sijaan Kingyo Used Books, joka oli aivan liian otaku minun makuuni. Sarja kertoo käytettyä sarjakuvaa myyvästä kaupasta itsenäisin lyhyin tarinoin. Jokainen tarina päättyy sarjakuvan antamaan ratkaisuun, olipa henkilön ongelma mikä tahansa. Ei tätä kauaa kestä, vaikka paikoin ratkaisut ovatkin ihan mukiinmeneviä. Joissain kohdissa henkilöjen ongelmat vain tuntuivat sellaisille, vaikkei mistään tosi vakavasta ollutkaan kyse, ettei niihin sopinut ratkaisuksi pelkkä sarjakuvien lukeminen. Lisäksi sarja esittelee pitkän listan eri mangasarjoja jo ensimmäisessäkin osassa, mistä tulee hieman katalogimainen olo. Plussaa siitä että mukana oli silti myös Blueberry, ei pelkkiä japanilaisten omia sarjoja.

hdc

  • Architectus urbis caelestis
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 642
Vs: Luettua
« Vastaus #944 : 01.08.2011 klo 13:34:40 »
Children of the Sea -sarjaa olen lukenut pari ekaa kirjaa ja pitää sitä jatkoa hankkia, suosittelen minäkin tutustumaan.
Not Simplea en ole lukenut mutta Natsume Onon joitain muita juttuja kyllä. Jännä piirrostyyli, kiinnostavia tarinoita, tykkään.
Tuosta Kingyo Used Booksista joku taisi kommentoida että se toimii jos on lukenut valtavasti mangaa ja tuntee ne viittaukset. Minun rajallisemmalla lukukokemuksellani ei siis ole tullut kokeiltua...