Viime aikojen merkittävin uusi tuttavuus on Lone Wolf and Cub. Vetäisin kaikki 28 osaa yhdessä viikossa läpi. Lienee kuitenkin jo tuttu teos kaikille kvaakkaajille, joten ei siitä sen enempää.
Arne Anka -mies Charlie Christensen on sovittanut sarjakuvaksi ruotsalaisten rakastaman Frans G. Bengtssonin viikinkiromaanin Röde Orm. Alun perin se kai on ilmestynyt kolmena tai neljänä albumina, mutta luin kovakantisen kokooman, joka oli ilmestynyt pari kolme vuotta sitten. Arnessa usein valitellaan nykyruotsalaisten munattomuutta, joten on kai loogista, että Christensen on tarttunut muinaisten tosimiesten aikakauteen.
Mitäs teoksesta sanoisi? Viihdyttävää seikkailua, muttei sen ihmeellisempää. Toisin sanoen pettymys Arnen virittämien odotusten jälkeen. Kuvitus on tinttimäistä bede-tyyliä kaikessa paitsi runsain mitoin tarjoillun väkivallan ja alastomien naisvartaloiden suhteen. Irtopäitä lentää.
Kriittisempi voisi sanoa, että tarina on pelkkä kasa viikinkikliseitä ja sarkastista sanailua. En ole lukenut Bengtssonin romaania, mutta sarjakuvasovituksen perusteella herää epäilys, että se ei ole maineensa arvoinen.
Röde Orm on siis kaukana mestariteoksesta, mutta kelvannee kaikille, joita seikkailu ja käsitelty aikakausi kiinnostavat. Faktafetisisteille varoitukseksi, että viikinkiajan visuaalisessa kuvauksessa on otettu e-rit-täin suuria taiteellisia vapauksia. Christensen höpisee jälkipuheessa jostain "autenttisuudesta", mutta puhuu silloin kyllä silkkaa paskaa. Piirrostyö sinänsä on oivallista.
