Luettua

[Lönkka]

Ihan mukava lukukokemus tuo minusta oli, mutta ei häkä.

[Curtvile]

Irregulars


ensin pieni myöntö omasta ennakkoluuloisuudesta: tämä oli pitkään pussitettuna toisella hovihankkijallani, turkulaisessa Suomen parhaisiin lukeutuvassa antikvariaatissa Alfassa,  joten ylläoleva Templesmithin kansi sai ohittamaan teoksen monesti. Sitten tajusin että vain kansi on Templesmithin.

sisältö on melko rautaista, sherlokiaanisesti suuntautuneet joille Mythos ei ole vieras nauttivat houreisen apokalyptisesta kerronnasta. Baker streetin lapsukaiset auttavat Holmesia puhdistamaan arvon tohtori Watsonin murhasyytteestä jonka takana on paitsi Moriarty, myös jotain pimeämpää....

Reaves ja Altman tuntevat Conan Doylensa, lisäten haastaviakin osia ja kuvittajana toimiva Bong Dazo omaa pikkutarkan mutta eloisan  sulavan bysanttimaisen runsaan viivankäytön. Tämä yksityiskohtaisuus ei syö kuitenkaan seurattavuutta eivätkä kuvat ole liian tukossa.
hieno mustavalkoinen opus viktoriaanian ja kauhun ystäville.

Guerrillas


Brahm Revelin 152 sivuinen trade sen sijaan tuli tilattua toisesta luottopaikasta, Fantasiapeleistä.
Vietnamin sota raivoaa ja sotamies John Frances Clayton on hukassa monin eri tavoin: yksinäinen, hieman arka elämälleen suuntaa etsivä nuori mies erehtyi värväytymään sotaan jota ei kaunistella.
Viidakkosodankäynti on hikistä ja ihmisen kokoista, raadollisuudessaan ja yllättävässä optimistisuudessaan.
Claytonin joukkue jää vietcongin armoille ja loppu häämöttää kun paikalle tupsahtaa apinoiden tuliryhmä rynnäkkökiväärit laulaen.
tästä kaikki vasta alkaakin.

Brahm Revel oli itselle uusi tuttavuus mutta sangen erilainen sotakuvaus koukutti niin että kakkosvola on pakkohankinta. Jopa pakollinen saksalainen tiedemies aksentteineen ei tunnu stereotypialta vaan luontevalta osalta 70-luvun henkeen tehtyä pulppia.
Rikas ihmiskuvaus ja hinta-laatusuhde on erinomainen.
kehtaan suositella

[Curtvile]

This week I've been mostly ...reading comics.

eli jatkamme

7 Psychopaths

ISBN 978-1-60886-032-6

Sean Phillipsin selkeän synkkä viiva on monille tuttu jenkkisarjakuvista, mutta 7 psychopaths olikin alunperin ranskalainen sarjakuva johon Phillips hankittiin piirtäjäksi. Boom! studios julkaisee tämän nyt sangen edukkaaseen hintaan.

Toinen maailmansota raivoaa. Lontoota pommitetaan ja sotaponnistuksiin osallistuvat kaikki. Jos vain Hitlerin saisi tapettua pois pelistä niin tilanne muuttuisi, mutta sellaiseen tehtävään pitäisi olla hullu.
On siis parempi lähettää useampi hullu.

Fabien Vehlmannin käsikirjoitus on herkkä ja brutaali samanaikaisesti ja lisää periaatteessa yhteen kuluneimmista tarinoista viehättävän kieroutuneen sivukierteen. Brittiläisen korkeajännityksen sijaan tilalla on monin tavoin mannermaisempi(mutta silti riittävän anglofiilin oloinen) sarjakuva.
Lopun tavallisuudesta poikkeavat kuviot olivat itseä ilahduttavia ja teos sopiikin heille jotka olisivat toivoneet Tarantinon Inglorious Basterdsin pysyvän kasassa ja WW2 tarinana.

itse pidän Phillipsin nuhjuisen kulmikkaasta ja ilmaisuvoimaisesta piirroksesta ja se sopii erittäin hyvin tähän kertomukseen. Sodan kauhuja ja kauneutta ei kumpaakaan kiistetä vaikka puristeille tämäkin on varmasti ihan liian paksua.
Mutta kuten tarinan Joshua Goldschmidt osuvasti ilmaisee " Kaikkein tiukimmin lukittu ovi universumissa on se jota emme edes yritä avata"

harvoin saa kympillä 88 sivua(sangen, köh, osuvaa) hyvää sarjakuvaa.

ja jos ette lue, minä ja hyvä ystäväni Sotalordi tullaan käymään....

[Doctor Phantomizer]

Harvemmin jaksan lukea Star Trek/Wars -sarjakuvia (jälkimmäisiä lähinnä nostalgian vuoksi) tai muitakaan lisenssijuttuja, mutta nää menee ku häkä.

Minulla on vähän sama juttu. Nuo Byrnen touhut tietysti kiinnostaa, mutta osaako joku kertoa tiivisti muutaman muun tekijän tuotantoa Trek sarjakuvista? Entä ovatko nämä uudemmat mistään kotoisin, vai alkavatko jo olla vanhan jankkausta? Entä mites nuo suomi lehdet? Onko niissä joukossa mitään lukemisen arvoista?

[hdc]

Luin ekan pokkarin Nanae Chronon Vassalord-mangaa, koska sen yhden lauseen summaus oli niin houkutteleva että sitä pitää lukea ainakin se yksi kirja vaikka se olisi ihan paska: kyborgi-vampyyri-poikarakkaussarjis jonka päähenkilö on myös Vatikaanin hitman.

Joku kriitikko kommentoi että tämä on vähän kuin lukisi maailman kaikki mangat yhdeltä istumalta, ja allekirjoitan ajatuksen (mukana toki myös söpöjä vampyyripikkutyttöjä, hämmentäviä siirtymiä actionin ja huumorin välillä, jne, the usual suspects). Tasollisestikin aika hyvä summaus mangan yleistasoa: aihepiiriinsä nähden yllättävänkin koherenttia ja sujuvaa viihdettä, vaikkei tämä nyt suoranaisesti hyvä ollut, ja jossain vaiheessa tipahdin hieman kärryiltä että mitäs ihmettä tässä oikein tapahtuu.

Tuskin jatkan sarjan lukemista (jos ei nyt ilmaiseksi jostain tipahda syliin), mutta kuten sanottu: kyllä tätä pitää se yksi osa lukea eikä se edes ollut ihan paska.

[Curtvile]

The Apocalypse plan


tämä tuoreehko(heinäkuu 2010) albumi on ilahduttavan epäkorrekti toimintakauhupläjäys. Taivas ja helvetti ovat totta, mutta kirkkojen sijasta kisailu käydään yritysmaailman ankarissa valtasaleissa: Grace corporation ja Morningstar Inc (kyllä, tässä ollaan tosi hienovaraisia ja vihjaamattomia)

Ikävä kyllä toisella kierroksella oleva herra Lamb päättää pelata kierosti
ja availee kivoja pikkusinettejä.
Pelastakseen meidät kaikki herra Goatin ikeestä.
Toimihenkilö Abaddon vaan sattuu olemaan tavallistakin kovempi luu purtavaksi.

Mustavalkograffaa tuetaan harmaasävyin ja kerronta paahtaa kuin amfetamiinia vetänyt snautseri. Paljon räimettä ja niin sosiologiset kuin teologiset suuret kysymykset kuitataan ylähuuli tiukkana lahtauksen ohessa niin mustalla huumorilla että hirsipuu hytkyy naurusta.
Väkivalta on enemmän Peckinpahia kuin nykyistä ränttätänttää ja huumorikin Buster Keatoniin kallellaan.

judeokristillisessä maailmassa eläneelle juoni on pässinlihaa ja viitteet erittäin ilmeisiä, mutta saarnaamiseen suuntaan tai toiseen saati helppoihin undergrondin "pilkkaa pilkan vuoksi"-läppiin ei sorruta.

84 sivuinen ei ole sarjakuvan merkkipaalu jota ilman ei tulisi toimeen, mutta Preacherin ja Hellblazerin ystäville sitä voinee (varauksin) suositella.
itse pidin, varsinkin lopusta.

"You don't really think all those poor souls, if given the choice, would go to You?
I offer them fun! ACTION! Adventure! Cigarettes and Rock 'N' roll! My joint's a Theme park, Lamb! Yours is just a sunday picnic."

westernia odotellessa...

[tolppis]

This week I've been mostly ...reading comics.

7 Psychopaths

harvoin saa kympillä 88 sivua(sangen, köh, osuvaa) hyvää sarjakuvaa.

ja jos ette lue, minä ja hyvä ystäväni Sotalordi tullaan käymään....

Kiitos suosituksesta. Huomenna palkkapäivä joten...sarjiskauppa, ready or not, here I come! (ja taas tuli Fingerpori mieleen   )

[haplo]

Osamu Tezukan Ode to Kirihito yltää reilusti parhaimmaksi tekijänsä sarjakuvaksi, jonka olen lukenut. Samoin kolkuttelee yhdeksi parhaista sarjakuvakokemuksista ylipäänsä.

Toiseen Tezukan suunnilleen samanmittaiseen, ja kuuluisampaan, työhön Adolfiin verrattuna paketti puree heti alussa vahvemmin ja lopettaakin onnistuneemmin. Juonenkäänteitä riittää, mutta suurin osa tuntuu makuuni hyvin perustelluilta tai ainakin sellaisilta etteivät ne oikeasti häiritse lukemista ja toiset voivat niistä tykätäkin. Ainahan sitä jotain napinaa löytyy jos etsimään alkaa. Käsiteltäviltäkin teemoilta voittaa Adolfin, ehkä ne tässä pääsevät miljöön johdosta paremmin esiin. Adolfissa sota on keskeisesti läsnä, Ode to Kirihitossa jännitys luodaan rauhan aikana ihmisen toimilla. Sota ei ole peruste toimille, ei edes tekosyy tai altistaja. Motiivit löytyvät muualta.

Tarinan keskiössä on sairaus, jonka aiheuttajaa etsitään salapoliisimaisillakin otteilla usein enemmän kuin lääketieteen avulla. Ainakin keskittyminen tarinassa on eri tilanteiden vyöryttämisessä lukijan eteen, mutta Tezuka osaa tasapainottaa tätä komeilla aukeaman tai sivun tunnelmakuvilla. Ruutujakokin viehättää, mutta niin yleensäkin jos Tezukan mangoja lukee. Rikas asettelu, mutta selkeä piirros ovat komea yhdistelmä. En ole tekijän Black Jackia lukenut, mutta käsitykseni mukaan siinä tarina voisi hieman vahvemmin lääketieteessä? Vai onko samaa painotusta?

Reilun kahdeksansadan sivun paketti on ehkä kyseenalainen ratkaisu luettavuuden kannalta, mutta on Vertical ottanut tästä uuden, kahteen osaan jaetun, painoksenkin. Ja kaipa ratkaisu on koettu hyväksi ja kannattavaksi, kun lisääkin samaa kokoluokkaa olevaa Tezukaa on luvassa ja tullutkin. Sängyssä lukeminen on vähän niin ja näin, vaikkei paketti painava olekaan.

[Mon of Olay]

En ole tekijän Black Jackia lukenut, mutta käsitykseni mukaan siinä tarina voisi hieman vahvemmin lääketieteessä? Vai onko samaa painotusta?

Painotus on Black Jackissakin enemmän ihmisten käyttäytymisessä kuin lääketieteessä, mutta BJ:ssä ei ole mitään jatkuvaa juonta. Se on myös kepeämpi, sikäli kun ihmiskuntaa halveksivasta kirurgista kertova tarina nyt voi kepeä olla.

Itselleni eniten kolahtanut Tezuka on varmaan MW, todella tervehenkistä menoa jokaiseen kotiin. 

[haplo]

Painotus on Black Jackissakin enemmän ihmisten käyttäytymisessä kuin lääketieteessä, mutta BJ:ssä ei ole mitään jatkuvaa juonta.

Ei tuo sitten niin kovin eroa Kirihiton asetelmasta, mistä lienen saanut toisenlaisen kuvan. Pitää joskus tuokin sarja katsastaa, varsinkin tuo jatkuvan juonen puute jopa kannustaa siihen. On vähän pitkä hintaan nähden kuitenkin, jotta olisin varma koko sarjan ostamisesta.

[Mon of Olay]

Moto Hagio: A Drunken Dream and other stories

Ai että muuten oli hyvä kokoelma. Vaikka Moto muistetaan lähinnä yhtenä poikarakkaus-mangan varhaisimmista pioneereista, nämä heterommat jutut ovat kyllä huomattavasti parempia, kaikkea löytyy arkirealismista maagiseen realismiin, seassa ripaus kauhua ja sci-fiä. Melankolista ja pohdiskelevaa, mikä ei sinänsä ole mikään ihme: opuksen sisältämästä haastattelusta käy ilmi mm. sellainen seikka, että vaikka Moto on kahminut viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana vaikka mitä sarjakuvapalkintoja, niin vanhempansa ovat koko ajan olleet sitä mieltä, että "sarjakuvat on paskaa, hankkisit ittelles kunnon töitä."       

[Antti Vainio]

Olisi ihan älyttömästi mielenkiintoisia ostoksia hylly täynnä mutta tänä viikonloppuna tuli luettua kaikkea hölmöä ja kummallista pois, niinkuin Elektriska zerier (http://seriewikin.serieframjandet.se/index.php/Elektriska_Zerier), hölmö rokkiantologia josta tulee ikäviä flashbackeja 80-luvun alusta. Kaikki poseerasivat, musiikki oli kehnoa mutta Pirinen oli ihan pirun hyvä. Mitäs hyvää musiikkia tehtiin -83? Varmaan paljonkin mutta en kuullut sitä silloin.

Bloom County:The Classics of Western Literature


Pidin tästä joskus kovasti ja onneksi toimi vieläkin. Jotkut viittaukset amerikkalaiseen sisäpolitiikkaan jäivät aina hämäriksi ja johonkin smuodikkaaseen TV-sarjaan viittaavat vitsit happanee yllättävän äkkiä. Silti mainio, vaikka muuten asiat oli ennen kurjasti niin amerikkalaiset sanomalehtisarjakuvat oli parempia.

http://www.goodreads.com/book/show/133031.Classics_of_Western_Literature






Kyle Baker:The Cowboy Wally Show

Vaikka Bakerista olen pitänyt suuresti niin tästä en ollut kuullutkaan, outo, kieroutunut, järjettömän hauska, löytyi Vallilan uudehkosta divarista sopuhintaan. Suosittelen Cowboy Henkin rinnakkaislukemistoksi.

http://scans-daily.dreamwidth.org/486344.html



Brendon 2:Pimeyden kyynel

Italialaista roskaa, mutta niin hienosti tehtyä ja vilpitöntä että pidin, kovasti.

Ja sitten luin tämmöisen tänään, kaikenlaista sitä tulee duunattua kun ei ole sunnuntaina krapulassa.

http://www.comicvine.com/witchblade-takeru-manga/49-18727/

[tolppis]

Hellblazer: India kokooma. Eka stoori oli ihan jees mutta noita samantyyppisiä tarinoita on jo nähty vaikka intialainen paikallisväri olikin ihan mainiota.

Silti kakkostarina No Future oli yksi hienoimmista Hellblazer-tarinoista mitä olen lukenut. Erinomaisen tunnelmallinen punkkarit vs konservatiivit stoori jossa lopulta myös sekoitettiin pakkaa mukavasti. Bisleyn kuvitus etenkin tuolla värityksellä oli miehen uran hineoimpiin kuuluvaa sekin. Tässäpä pari ulkopuolista linkkiä stooriin joista saa kalposen kuvan myös kuvituksesta:

http://hellblazer.wikia.com/wiki/Hellblazer_issue_265

http://www.comicbookbin.com/Hellblazer_No_Future001.html

[Lönkka]

Kyle Baker:The Cowboy Wally Show

Vaikka Bakerista olen pitänyt suuresti niin tästä en ollut kuullutkaan, outo, kieroutunut, järjettömän hauska,

Kyle Bakerin koko tuotantoa voi rajauksetta suositella. Hieno mies!

[haplo]

Yoshihiro Tatsumin Abandon the Old in Tokyo oli loistava joululahja! Jo jokin aika sitten tuo tuli luettua, mutta varsinkin kokooman nimikkotarina vakuutti. Erityisesti tässä tarinassa pidin päähenkilön hiljaisuudesta, vain yksi vuorosana tarinan loppupuolella. Ratkaisu sopi hyvin yhteen hahmon ilmeiden kanssa. Samoin viimeinen tarina, Eel jäi mieleen. Osassa tarinoista loppu tuli hyvin yllättäen, vaikkei sen nyt olisi pitänyt yllätys olla kun tiesin tarinoiden olevan lyhyitä. Ei tämä kuitenkaan häirinnyt sen enempää, vakuuttavasti Tatsumi tarinoita kehitteli. Hyvä kontrasti Drifting Lifen pitkään tarinaan.

Kirjan lopussa ollut tekijän haastattelu oli mukava plussa sekin. Viitattiinpa siellä lukiessa mieleen tulleeseen asiaankin, eli Tatsumin monissa tarinoissa käyttämään mieshahmoon. Enpä uskonutkaan tuon hahmon olevan kaikissa tarinoissa sama mies, kyseessä on vain tekijän tapa kuvata tapahtumia samankaltaisen miehen kautta. Tämä korostaa sitä, missä tarinoiden huomio on. Vaikka Tatsumi kertoo erilaisia tapahtumia ihmisistä, eivät tarinat ole hahmovetoisia monen muun mangan tapaan.

Tatsumi on ehdottomasti parhaita sarjakuvataiteilijoita. Lisälukeminen auttaisi selvittämään kuinka hyvä.