Ahminut taas ison pinkan sarjakuvia.
Hero Squared vol 1 oli mainio albumi.
Giffen ja Dematteis osaavat kirjoittaa hyvää humorista sarjakuvaa kuten moni JLa/i/e fani tietää.
Eli nytkö se vaahtoaa että supersankarisarjakuvan koominen käsittely on hyvä? Mitäköhän uutta ja vinkeää se seuraavaksi sanoo?Vesi on hiukka märkää?
Albumin veto ei ole Joe Abrahamin selkeä piirros, vaan itse tarina.
Captain Valor (kyllä: Kapteeni Urheus) on teräsmiehen kaltainen supersankari sarjakuvissa meidän maailmassamme jonka vastus on Lord Caliginous (lordi synkeä).
Mutta Caliginous voittaa ja tuhoaa koko maailman paitsi Valorin joka pakenee meidän maailmaamme, jossa muuttaa itsensä ikuisen luuseriopiskelija Milon luo.
Milo on leffafriikki joka ei kuitenkaan halua tehdä mainoselokuvia työksi, vaan ennemmin omaehtoista elokuvaa joka antaa taiteelliset vapaudet.
Tämä on Milon tulkinta, tyttöystävällä ja parhaalla kaverilla on toinen näkemys.
Ja tietenkin Caliginousillakin on vastineensa meidän maailmassamme....
Mutta varsinainen loiste tulee dialogista ja siitä miten hyvin parodia tehdään. Syy lienee siinä että tekijät välittävät alkuperäismateriaalistakin.
Kliseet tunnetaan ja niitä pilkataan ja käytetään hyväksi.
Kyseessä on myös vähän puun takaa ihmissuhdesarjakuva. Sillä joitain valintoja eri maailmojen Milot tekivät samoin, mutta niin kovasti eri tavoin.
Mikään sarjakuvataiteen kulmakivi ei kyseessä ole mutta hyvin tehty ammattimainen mietitty sarjakuva jossa uskalletaan olla vakaviakin ja se itse asiassa lisää huumorin toimivuutta.
Sarkasmia ei voi olla liikaa.
Ja muuten koska viimeksi luit sarjakuvan jossa yhdistyy ihmissuhdearki marssilaisten..hups, anteeksi...maligniittien hyökkäykseen maapallolle?
(Niin no, fear agent mutta siis...)
Sloat, geenitankeissa viljelty kätyri ansaitsee erityismaininnan:
"dense and doltish though Sloat assuredly
is, he has ben endeavoring to ...
improve himself. Every day, sloat picks a random word from the dictionary and tries to use it in conversation."
