Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 413293 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #600 : 03.06.2008 klo 16:21:36 »
Buscemilla on liian kimeä ääni.
Enempi sellaista Belalugosimaista mörinää pitäisi olla.

Mutta joo, ei minullekaan noita leffakäsisfiilareita tullut pahalla tavalla.

Doc Lomapäivä

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 816
Vs: Luettua
« Vastaus #601 : 09.06.2008 klo 15:03:35 »
Yoshihiro Tatsumi: Abandon the Old in Tokyo
Jäin Tatsumi-koukkuun, rahaa palaa vaikka periaatteessa olen ostolakossa. Ei voi mitään kun laatua työnnetään nenän alle.

Tämä oli vielä parempi kuin The Push Man! Tatsumilla "Koirahotelli" tarkoittaa vähän erilaista paikkaa kuin mihin me olemme tottuneet, ja haastattelusta voi rivien välistä tulkita että tällainen paikka on joskus ollut olemassakin. The Hole muistuttaa jo kauhutarinaa, Auditionin tunnelmat tuli mieleen. Todella puhuttelevaa ja järkyttävää sarjakuvaa. Tunteita, ei vain kertomuksia. Kolmatta osaa odotellen.

En usko että Tatsumin suomi-julkaisuista tulisi sen enempää takkiin kuin mistään muustakaan suomeksi julkaistusta vaihtoehtosarjakuvasta, paitsi jos Japanin pää tahtoo riemukkaat ennakot.

pertti jarla

  • Jäsen
  • Viestejä: 2 915
Vs: Luettua
« Vastaus #602 : 09.06.2008 klo 17:50:37 »
Humppalähetys 1982-1992. Tämä on kuin Pahkasian uutiskatsaukset ja kissojen tietolehdet, mutta kipeämpi ja ehkä suorastaan vielä hauskempi. Vieraan vallan sukellusvene havaittu Suomen ilmatilassa, ym. Pakollista luettavaa. Valitan, teidän on nyt tilattava Zum Teufelilta omanne.
Myötätunto ja huumori pois vakavasta asiasta!
-Huolestunut äiti

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #603 : 14.06.2008 klo 12:05:55 »
Joshua & Jonathan Luna: Girls vol. 1 : Emergency
(Image Comics 2007, ISBN 978-1582405292)

Luna-veljesparin "Girls" -sarjakuvan ensimmäinen osa tuli hankittua jokin aika sitten Amazonin suositusten perusteella: kone nimittäin kertoi minulle, että koska pidin Adam Warrenin "Empoweredista", niin tykkäisin varmaan tästäkin. Voiko parempaa suositusta saada? Tuskinpa!

No joo. Sarjakuva kertoo amerikkalaisessa Pennystown-nimisestä junttilasta, jossa tapahtuu eräänä iltana tapahtuu omituinen, ukkosta muistuttava ilmiö, joka hämmentää pientä mutta suhteellisen värikästä asujaimistoa. Se on lähtölaukaus omituisten tapahtumien sarjalle, joiden keskelle joutuu poikamiehenä elelevä Ethan, jolla on perinteisesti ollut hieman vaikeuksia vastakkaisen sukupuolen suhteen.

Ketä mahtavat olla alastomat naishahmot, joiden tarkoituksena näyttää olevan tehdä selvää jokaisesta naispuolisesta ihmisestä? Entä mikä rooli on maissipellolta löytyvällä jättiläismäisellä pallukalla, joka muistuttaa isokokoista siittiötä ja jonka häntä pystyy katkaisemaan miehen kahtia? Lisäjännitystä kuvioihin tuovat asukkaiden ihmissuhteet, joista ehkä etualalla on kaupungin sheriffin, Ethanin ja tämän entisen tyttöystävän muodostama kolmiodraama.

Sarjakuvan käsikirjoitus on koukuttavaa, scifistä ja kauhusta ammentavaa viihdepurkkaa, eikä elokuvamaisia taustahäivennyksiä tehokeinona käyttävä taidekaan ole hassumpaa, vaikka ehkä hieman jäykähköä onkin. Jos jonkinlaista vertailukohtaa pitäisi etsiä muista taidemuodoista, niin jollakin tapaa mieleen tulee 1990-luvun roskaleffa "Spieces - Peto" - sillä erotuksella että se ei ollut kovin kummallinen tapaus kun taas sarjakuvasta ei vaan voi olla nauttimatta!

Arvosanaksi Erinomainen
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Luettua
« Vastaus #604 : 14.06.2008 klo 16:52:17 »
Joshua & Jonathan Luna: Girls vol. 1 : Emergency ....Sarjakuvan käsikirjoitus on koukuttavaa, scifistä ja kauhusta ammentavaa viihdepurkkaa, eikä elokuvamaisia taustahäivennyksiä tehokeinona käyttävä taidekaan ole hassumpaa, vaikka ehkä hieman jäykähköä onkin. Jos jonkinlaista vertailukohtaa pitäisi etsiä muista taidemuodoista, niin jollakin tapaa mieleen tulee 1990-luvun roskaleffa "Spieces - Peto" - sillä erotuksella että se ei ollut kovin kummallinen tapaus kun taas sarjakuvasta ei vaan voi olla nauttimatta!

toinen soraääni Girlsin puolesta, erinomaista meininkiä mitä nyt minä pidin ensimmäisestä Species:istakin.
Onhan siinä kuolematon keskustelunpätkä:
Xavier Fitch: "We decided to make it female so it would be more docile and controllable."
Preston Lennox:" More docile and controllable, eh? You guys don't get out much."

Mutta asiaan.

Tilailin sitten jatkoa Fear Agentille.
Ystävällinen hra Murphy lähetti kokooman 3 mutta ei kakkosta. joten luin Rick Remenderin ja Tony Mooren The Last Goodbye-tarinan sitten ensin.
Päähenkilöhän on Heath Huston, rekkakuski, palkkionmetsästäjä ja seikkailija siinä 1950-luvun henkisessä scifissä jota ei tullut tarpeeksi.

Kolmas kokoelma kertoo miten Hustonista tuli Fear agent ja miksi ja miten ihmiskunta päätyi avaruuteen.
Totta kai sodan kautta.

Tony Mooren upea kuvitus on syy itsessään hankkia tämä, mutta tarinankerronta vetää ja löytää uusia tasoja.
Olisi aivan liian yksinkertaistettua sanoa että kyseessä on Maailmoiden sodan, Starship troopersin, Mars attacksin yhteentörmäys kersantti Rockin ja taistelutovereiden kanssa.

Sarjakuvien ystävä nauttii jo siinä vaiheessa kun tullaan Enniksen kaupunkiin teksasissa mutta massivisen muukalaishyökkäyksen maahan alkaessa tarina vasta rullaakin.
Vaatii poikkeuksellista taitoa ottaa kaikki ne kuluneet kliseet ja rakentaa tarina niille ja olla unohtamatta henkilöiden persoonaa ja ihmisyyttä, hyvässä ja pahassa.
Tämä on sitä hyvää scifiä joka näyttäytyy ulospäin pelkkinä sädeaseina ja raketteina mutta kromipinnan halkeilessa  alta löytyy paljon enemmän.
Lisäpisteet ansiokkaasta lopetuksesta joka ei säästä lihaa eikä ektoplasmaista mömmöä, eikä aivoilla varustettua lukijaa.

Olen tismalleen samaa mieltä takakannen mainoslauseen sanoneen Goon-lehden tekijän Eric Powellin kanssa: jos olisi enemmän Fear Agentin kaltaisia sarjakuvia, ostaisin enemmän sarjakuvia.

arvosanaksi: kateellisuutta herättävän upea

Rick Remender Tony Moore Fear Agent 3: The last goodbye Isbn 978-1-59307-929-1
« Viimeksi muokattu: 14.06.2008 klo 17:30:07 kirjoittanut Curtvile »

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #605 : 15.06.2008 klo 15:45:41 »
koska pidin Adam Warrenin "Empoweredista", niin tykkäisin varmaan tästäkin. Voiko parempaa suositusta saada? Tuskinpa!
Logiikkana lienee ollut että molemmissa on vähäpukeisia naishahmoja...

Joen kanssa tuosta jossain ketjussa aikoinaan heiteltiin kommentteja.
Alkaa ihan lupaavasti, mutta sitten venyy ja venyy ja venyy eikä loppu ole sitten venytyksen arvoinen.

Lunan veljesten edellinen eli Ultra oli enempi mun mieleen noin kokonaisuutena vaikka Girlsin premiisi onkin parempi. Perskules, siitähän saisi oivan rooipeliskenaarion.

Hege

  • väsähtänyt
  • Jäsen
  • Viestejä: 944
Vs: Luettua
« Vastaus #606 : 29.06.2008 klo 13:33:21 »
Tulipa kahlattua läpi Image Comicsin julkaisuista Invincible:n ensimmäiset 50 numeroa.
Suosittelen vahvasti kaikille supersarjakuvan ystäville, erityisesti niille joiden mielestä hahmojen eläminen yhden vuoden ikilimbossa alkaa riittää.
No, ei tämäkään reaaliajassa kulje, mutta verrokkina muihin hahmo kuitenkin valmistuu koulusta ja siirtyy seuraavaan oppilaitokseen. Toinen mukava seikka on se että tappelun seurauksena on muutakin kuin pieni veripisara nenän alapuolella, valtaosa tappeluissa kuolleista pysyy kuolleina. Eli sellainen vaaran tunne on olemassa.
Lisäksi myös ns. saippua osuus on kirjoitettu loistavasti, sivuhahmojen keskusteluissa on todella hyviä kohtauksia ja hahmoista alkaa oikeasti välittää.
Toinen mukava seikka on että tarinat eivät ole semmoisia muutaman numeron mittaisia rykäisyjä joiden jälkeen palataan nollatilaan. Tarinaa viedään samaan tapaan kuin Mooren Tom Strongissa, eli jossain numerossa tapahtuu jotain, ja 10 numeroa eteenpäin se jokin tulee ja puree nilkkaan. Ja tätä tapahtuu koko ajan, eli meillä on oikeaa jatkuvuutta.
Kolmanneksi sarjakuvassa on pientä tiedostavuutta, siis lempeää kuittailua muille sarjoille, sivuhahmoissa on muualta tuttuja piirteitä, tarinoissa sellaista ajoittaista verrannollisuutta, eivät nyt ihan suoria lainoja, mutta aika lähelle, mikä tekee lukemisesta ajoittain hyvinkin hauskaa.
Tämä on hieman kuin Ultimate Spider-Man, joka on tavallisen Spider-Man:in parhaat  palat tiivistettynä, mutta parempi, kuin sellainen raikas tuulahdus jota olen jäänyt Tom Strongin jälkeen kaipaamaan. Siis supersarjakuvaa varttuneemman lukijan makuun olematta silti synkeän angstinen verikekkeri.

Alkupuoli tarinasta tuntuu hieman hätäiseltä, ensimmäinen suuri paljastus tulee aika äkkiä, koska myyntiluvut eivät olleet nähtävästi kovin kummoisia. Mutta sitten se onkin tasaista kyytiä aina tähän nro: 50 asti. Kuvittajakin vaihtuu ekan 7 numeron jälkeen, mutta samankaltainen taloudellinen tyyli pysyy yllä, jälki miellyttää silmääni hyvin paljon.

Toinen lukemisen alla ollut on Ennisin Punisher, joka on pysynyt hyvänä läpi koko kestonsa, kahden viimeisen tarinakokonaisuuden ollessa erittäin hyviä (viimeisimmän ollessa vielä kesken) ja Goran Parlovin kuvituksen tehdessä visuaalisesta puolesta erittäin nautittavaa. Punisher vs. Barracuda tarina on kenties tiukinta tavaraa jota on vastaan tullut, palokirvesvaiheessa meinasin tippua tuolilta, en nimittäin meinannut uskoa silmiäni, että Marvelin lehdessä tällaista, ja samalla kun lukiessa tuntee sääliä "pahista" kohtaan, kerrassan mykistävää.
Ennisin laatu nousee aivan uudelle tasolle kun on lukenut Little Black Book tarinan, jos Punisher taantuu nykytasostaan tuohon niin foorumeilla itketään tovi jos toinenkin.

But pride -  where there is a real superiority of mind, pride will be always under good regulation.

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Luettua
« Vastaus #607 : 29.06.2008 klo 16:24:55 »
Hagelstamin divarin ulkopuolella olevasta halpapöydästä löysin Arne Anka - albumit 5 ja 6. Hämmentävää, en edes tiennyt että Arne on (taas) noussut kuolleista. Återuppståndelsen on nyt luettu ja jävlars, tämähän toimii kuin ankealla 80-luvulla konsanaan. Arnen elämäntilanne on muuttunut ankeammaksi 2000-luvulla koska rahaa ei ole vieläkään mutta sen lisäksi plakkarissa on avioero ja paskoja kakaroita. Ruotsi on edelleen sietämätön paikka, jupit eivät ole hävinneet mihinkään ja lisäksi on tämä Bush ja sota terrorismia  vastaan. Christensenin pitkä asuminen Espanjassa pilkistää välillä mutta yllättäen se ainakin tästä lukijasta parantaa sarjakuvaa. Aikoinaan Arnen tukholmalaisuus oli välillä ummehtunutta, pääministeri Aznarin vihaaminen oli taas Madridin verilöylyn jälkeen yleiseurooppalaisesti ymmärrettävää.
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

jinroh

  • Rocket Scientist
  • Jäsen
  • Viestejä: 964
  • Myöhäistä! Isin Shinjit ovat jo täällä!
Vs: Luettua
« Vastaus #608 : 01.07.2008 klo 22:50:20 »
Arne on rautaa, mutta saatavuus Suomessa heikkoa. Jostain käsittämättömästä syystä nuo tarinat eivät kai uponneet katajakansaan.
@--`-,-- Zettai unmei mokushiroku

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Vs: Luettua
« Vastaus #609 : 02.07.2008 klo 00:22:04 »
Kustantaja on nykyään tällainen

http://www.kartago.se/

Näyttää päällisin puolin kannatettavalta touhulta
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Vs: Luettua
« Vastaus #610 : 07.07.2008 klo 16:20:49 »
Arnessa oli sentään Ruotsissakin 10 vuoden tauko, kun Christensen keskittyi Orm Punainen -sovitukseensa. Sitten hänet saatiin houkuteltua taas ajankohtaissarjakuvien pariin, ja CC loi Konrad K - nimisen reportterihahmon (ks. vaikka Wikipediasta Konrad Kujau). Mutta kun noin vuoden verran oli kuukausittaisia jaksoja ilmestynyt, Konrad oli maailmantilityksensä tehnyt, notkui baaritiskillä - ja kukas se siihen viereiselle pallille lämäisikään pyrstönsä...

Jack Kirbyn DC-voittokulkua iloisen 1970-luvun alusta olen lukenut itse viimeksi, New Gods on kyllä niin hippiheijaata supersanteriutta (tai jumaluutta) että oksat pois. En voi kuin suositella. 
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #611 : 18.07.2008 klo 12:48:11 »
Luna Brothers: Girls

Kehuin aikaisemmin "Girlsin" ensimmäistä osaa, ja luin loppuun myös volumet 2 (Emergence), 3 (Survival) ja 4 (Extinction). Olin hyvin innostunut ensimmäisen osan scifi-draama-kauhuilusta ja toinenkin osa rokkasi vielä ihan mukavasti, mutta sen jälkeen sarja taantui ja kuten Lönkka tuossa ylempänä totesi, niin lopetus ei tosiaankaan ollut venytyksen arvoinen.

Alastomien naisten invaasio jätettiin - ilmeisesti tietoisesti - enemmän tai vähemmän mysteeriksi, jotta lukijalle välittyisi realistisempi kuva tapahtumista. Jollakin tapaa sarjakuva muistutti "Signs" -elokuvaa, jossa alien-invaasion tapahtuessa pysyteltiin niin ikään ruohonjuuritasolla: pieni ihminen ei voi saada järjellistä selitystä kaikelle tapahtuvalle. No, toisaalta tuontapaisen ratkaisun ymmärtää, mutta toisaalta olisin kyllä kaivannut jonkinlaista kaiken summaamista.

Lisäksi henkilöhahmot eivät olleet niin kiinnostavia, että kaikkien vaiheista olisi jaksanut hirveästi välittää, toisin kuin vaikkapa "The Walking Deadissa", jossa ihmiskohtalot todella värisyttävät lukijaa.

Kokonaisuutena kohtalaisen viihdyttävää meininkiä kuitenkin.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Lönkka

  • Jäsen
  • Viestejä: 4 186
  • Life goes on (except for those who die)
Vs: Luettua
« Vastaus #612 : 18.07.2008 klo 17:33:10 »
Girlsissä oli myös mukana aika kovaa sukupuolten välistä sotaa.
Kriisitilanne kärjistää aika karuihin toimiin.

En vaan oikein osannut päättää oltiinko kliseisyyden perukoilla vai ihmisluonteen ytimessä.


PS Kyllähän Surfin Joekin taisi silloin kun sarja irtonumeroina läheni loppuaan kritisoida kanssani sen latistumista...

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Vs: Luettua
« Vastaus #613 : 28.07.2008 klo 18:08:16 »
Stan Sakai: Usagi Yojimbo vol. 22 - Tomoe's Story (Dark Horse, 2008)

Stan Sakain "Usagi Yojimbon" taso on pysynyt ilahduttavan hyvätasoisena jo parinkymmenen kokoelman verran, eikä pahempia notkahduksia ole päässyt tapahtumaan. Sarjakuvan uusin osa, "Tomoe's Story" (Dark Horse, 2008), ei muodosta tässä suhteessa poikkeusta, vaan samuraijäniksemme seikkailut jaksavat viihdyttää edelleen.

Sarjakuva-albumin keskiöön nousee tällä kertaa naissamurai Tomoe, johon on ehditty tutustua jo sarjan aikaisemmissa osissa. Hänen tarinaansa taustoitetaan hieman, ja yhdessä Usagin kanssa koetaan uusia seikkailuja neko-ninjojen, kahden klaanin välisten kauppaneuvottelujen, viekkaiden kettuhenkien ja henkiin heräävien maalausten parissa. Sankarimme törmäävät myös muutamiin vanhoihin tuttuihin, joista riemastuttavimpia lienee lain ja järjestyksen rajamailla liikkuva katutaiteilija-ammattivaras Kitsune. Girl's got to do what she can to get by!

Sakai on aikaisemmin käyttänyt tarinoittensa elementteinä niin populaarikulttuuria, japanilaisia myyttejä kuin aitoja historiallisia tapahtumia, ja tällä kertaa mukaan on mahdutettu muun muassa 1700-luvulle ajoitettavia kummitustarinoita ("The Ghost in the Well", jonka nimestä voinee halutessaan löytää viittauksen erääseen toiseen sarjaan) kuin yksityiskohtaisesti kuvattu episodi japanilaisen teeseremonian kulusta.

Ja lisäksi on tullut luettua uusin Jere, joka oli perusvarmaa Jereä.
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

AapoK

  • Jäsen
  • Viestejä: 590
Vs: Luettua
« Vastaus #614 : 29.07.2008 klo 20:39:51 »
Marko Tiaisen Verinen Hanki

Ensimmäinen sarjakuva minkä häneltä olen lukenut vaan eipä antanut kovin kaksista kuvaa. Tiainen on kyllä hyvä piirtäjä, mutta jotenkin hommasta puuttuu kokonaan liike ja dynamiikka. Ei vaikka kuinka tekstilaatikko kertoisi hurjien venäläisten tulevan päälle. Tankit yms. kulkupelit ja maisemat ovat asiallisen hienosti tehty, mutta lumipuvuissa kärvistelevät ukot näyttävät kaikki veljeksiltä keskenään.

Hengetöntä ja kaavamaista, sanoisinko. Kansi näyttää sekin pieneltä vitsiltä.