Aloitettuani tämän uuden uljaan sarjakuvienluku-urani, täytynee myös alkaa kirjata, mitä kaikkea mielenkiintoista sitä tulee luetuksi. Eli ihan perusteista lähdetään. Tarkoituksenani on lukea aikuismaisempaa, ei supersankareista vaan ensisijaisesti mielellään ihan tavallisista ihmisistä ja ihmiskohtaloista kertovaa draamallisempaa sarjakuvaa.
Jeff Smith: Bone
Ensimmäinen poikkeus. Seikkailutarinoita on aina yhtä kiva lukea ja etenkin jotain näinkin eeppistä, pitkää ja isoa kuin Bone. Olin aika vaikuttunut: alun huumoripitoisuus toimi hienona kontrastina lopun synkkyydelle ja vakavuudelle. Huumori hävisi kerronnasta jossain vaiheessa hetkeksi kokonaan, mikä vaikeutti hiukan synkempiin sävyihin sopeutumista, mutta perusasennettaan ja kerrontatapaansa Smith ei missään vaiheessa hukannut; etenkin Ghost Circles oli kirjoista ihan parhaita karuudessaan ja armottomuudessaan. Tarina meinasi hiukan seisahtua Rock Jaw'ssa ja Old Man Cave'ssa, mutta pysyi kuitenkin henkilökuvauksellisesti mielenkiintoisena koko ajan. Loppuratkaisun äkkinäisyyttä voisi kai kritisoida myös, mutta toisaalta enemmänhän tuossa oli kyse henkilöhahmoista kuin itse juonesta - ja loppuratkaisukin toimii ihan hyvin, ehkä siihen olisi kaivannut vielä jotain lisäsuuruutta, en tiedä. Ehkä toinen lukemiskerta aikanaan kertoo lisää. Mutta hieno, hieno kirja, kaiken kaikkiaan.
Craig Thompson: Blankets
Toisena kirjana luin upean Blanketsin, joka on rehellisesti sanottuna paras koskaan lukemani sarjakuva - ainakin toistaiseksi. Syvällinen, persoonallinen ja tarkkakatseinen kuvaus ihmissuhteista: niin suhteista veljeen, vanhempiin kuin ensimmäiseen rakastettuunkin. Rehellistä ja suorapuheista tekstiä asioista, jotka ovat varmaan monelle tuttuja, enemmän tai vähemmän. Upeaa taidetta täydensi miellyttävän asenteellinen ja erottuva kerrontatapa, joka liikkui hienosti eri aikatasoissa ja hienosti tehdyissä vertauskuvissa. Myös uskonnon käsittely oli taitavaa työtä. Mieletön teos. Lisää tällaista.
Jason Lutes: Jar of Fools
Kolmas lukemani teos, Jason Lutesin Jar of Fools oli kolmikosta selvästi erilaisin enkä ihan heti tiennyt miten siihen suhtautuisin. Ensimmäisenä silmään pisti Lutesin kovin pelkistetty ja realistinen taide ja varsinkin ensimmäisen osan säntillinen, tiukka ja ehkä myös vähän tylsä ruutujako. Kirjan ensimmäinen osa oli hiukan hidastempoinen ja tapahtumaköyhä, mutta sen korjasi toinen osa, joka otti härkää sarvista ja vei tarinaa ja ennen kaikkea sen ihmisiä kohti kohtaloitaan. Loppuratkaisu ja koko tarina oli loppujen lopuksi oikeinkin hyvä ja piirrosjälkikin tuntui parantuvan toisessa osassa. Silti en ainakaan ensimmäisellä lukukerralla ihastunut hirveästi Lutesin kynänjälkeen, mutta katsotaan; ehkä kontrasti Thomsonin ja Lutesin välillä vain oli niin suuri.
Tilauksessa on jo Chris Waren Jimmy Corrigan ja sen jälkeen olisi tarkoituksena tutustua ainakin Kim Deitschin The Boulevard of Broken Dreamsiin ja Brian K. Vaughanin Pride of Baghdadiin. Daniel Clowesista en ole vielä varma. Suosituksia otetaan vastaan.
