Kirjoittaja Aihe: Luettua  (Luettu 412319 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

JV

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 048
Re: Luettua
« Vastaus #375 : 16.08.2006 klo 11:45:43 »
Usko Adrian Tomineen ja sarjakuviin ylipäänsäkin palasi taas hetkeksi. Pitää hankkia miehen lopputuotantokin hyllyyn.


Kiva kuulla!

Minullakin rupesi vähän juttujen samankaltaisuus puuduttamaan Optic Nervejen kohdalla, jossain kutosen kohdalla varmaan tipautin itseni kärrystä - ja varmaan pisti Kukunorkin samoihin aikoihin pillit pussiin Tampereelta, ettei niin ollut uusia irtonumeroita houkuttavasti tarjollakaan. Summer Blondea ei viitsi itelle hankkia, kun siitä varmaan on se puolet jo luettuna, ja siitä seuraavissa numeroissa oleva pitempi tarina on edelleen kesken...

Pauli Kallio kritisoi jossain Optic Nerven numerossa lukijakirjeessä Tominea siitä, että sarjakuvallisuus oli kärisnyt tekstin lisääntymisen myötä, ja on totta, että sarjakuvaa, joka koko ajan kuljettaa tarinaa yläpalkissa kulkevan narratiivin avulla tekee vähän epäkiitollista sarjakuvaa - kuvitettua tekstiä...

tertsi

  • Vieras
Re: Luettua
« Vastaus #376 : 29.08.2006 klo 17:01:35 »
Manu Larcenet: Pieniä voittoja.

Aika saman oloinen kuin Herra Jean. Pienimuotoista ja sympaattista ja tavallista. Sujuvasti kerrottu arkipäivän kuvaus.

Onko seikkailu kadonnut ranskalaisesta (suomennetusta) nykysarjakuvasta kokonaan?

Ai joo, Maalari ja merirosvo...

 :-\

EDIT:
Siis varmaan nää nykyfransmannit on ihan hyviä tekijöitä, mutta ei vaan mun makuuni olleskaan.
« Viimeksi muokattu: 29.08.2006 klo 17:11:20 kirjoittanut tertsi »

V3§a V1tikain3n

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 009
  • kersanttinapalm.com/
Re: Luettua
« Vastaus #377 : 30.08.2006 klo 15:13:12 »
Parikymmentä numeroa Garth Ennisin Punisheria.

Mukaan mahtui monenlaista variaatiota, välillä synkän humoristista, väliin sadistista kidutusta. Kaiken välillä Ennisin hahmot kessuttelevat ja jorisevat asioitaan.

Irkkuterroristeja käsittelevä osuus oli jotenkin tylsä.

Viimeisenä lukemani Ihmiskauppaa käsittelevä Slavers oli koskettava ja inhottava väkivalta kuvaus.

Välillä vedettiin Wolverinea, DD:tä ja Hämistä turpaan etteivät häiritse rikollisten lahtaamista. Ja Elektrakin vieraili kerran.

Lopetin Punisherin ostamisen. Ennis kirjoittaa hiukan puuduttavasti, toistaen pitemmän päälle omia maneereitaan. Kuvittajat vaihtuivat, yleensä synkästä toiseen synkän sävyyn.  Aika on jälleen ajanut ohi yhdestä Frankin inkarnaatiosta.

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Luettua
« Vastaus #378 : 31.08.2006 klo 16:43:13 »
Humanoids/DC:n Chaland anthology 2.
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Odotin tavallista ligne clair -kamaa, eli koreaa mutta ah-niin-tyylikästä visuaalista ilmaisua ilman sen kummempaa substanssia, korkeintaan jotain postmodernia juonikikkailua retroasenteella. Mutta yllätyin todella positiivisesti. Herran ainoa suomennos Gottfried Bouillonilaisen testamentti oli pelkkää sormiharjoittelua, mitätön pikku preludi näihin alppareihin verrattuna.
Tarinoiden ulkoinen habitus on franco-belgo-hergeläis-jijéläistä humoristista seikkailusarjaa. Mutta tarinat ovat vallan muuta kuin hilpeitä pikku seikkailunpalasia. Päähenkilöt Freddy Lombard ja Sweep sekä parivaljakon mukana jostain syystä viihtyvä pirtsakka naishahmo Dina ovat melko värittömiä ilmestyksiä, perinteen mukaisesti. Eli normaaleja 1940-50-lukujen lombardialais-albumeitten töyhtöpää-nökönenä -hahmoja.
Vahvuus piilee tarinoissa ja sivuhahmoissa. Vacances à Budabest eli Holiday in Budabest sijoittuu vuoteen 1956 ja kertoo Unkarin kansannoususta ja muutamista sen jalkoihin jäävistä ihmisistä, mm. 15-vuotias kommunisteja vihaava Laszlo sukulaisineen. Albumin lopussa onkin lainattu Chalandin haastattelua "I came about "Holiday in Budabest" because I realized that none of the comics from the '50s, Tintin, Spirou etc, had addressed the events in Budabest, the crushing of the rebellion by the Russian tanks, even though Hungary is right next door, only 400 kilometers away. Those comics were about current events, but they just never mentioned it. It was a dream subject. I looked back at the comics from the time, and I just felt that this was a book that should have been written back then".



Verratkaapa tätä kuvaa Tuhatkaunon tapauksen vastaavan oloiseen kohtaukseen.

Albumi onkin kuin pastissi tuon ajan sarjakuvista, tarinaltaan vain syvempi ja hiukan synkempi. Rankkojakaan tilanteita ei arastella.



Toinen albumi kuvastelee 1950-luvun futurististeknologista optimismia. Huiman iso ja futuristisesti muotoiltu stratosfääri-matkustajakone F.52 on lähdössä matkalle Pariisista Australiaan.
Päähenkilömme ovat koneessa työntekijöinä mukana. Jälleen sivuhenkilöissä ja tarinassa on jutun vahvuus. Koneen matkustajia rennoin vedoin kuvatessa tragiikkaa yhdistetään komiikkaan taitavasti. Kuvakerronta ja väritys luo uhkaavaakin tunnelmaa. Ja kaikki on vielä niin pirun tyylikästä!
Jossain perinteisen huumoriseikkailualpparin ja Herra Jeanin välimaastossa pyöritään. Suosittelen!
Valitettavaa on että F.52 jäi Chalandin viimeiseksi työksi. Taiteilija kuoli vain 33-vuotiaana auto-onnettomuudessa vuonna 1990. Mihin olisikaan kehittynyt seuraavien 15 vuoden aikana!?
Vielä valitettavampaa on että Chalandia ei pahemmin Suomessa tunneta, Sarjainfo ei esitellyt miestä edes huimimpaan Ligne Claire -buumin aikana 1983-90. Vain Bouillonilaisen arvio ja kuolinimoitus.

Timo
« Viimeksi muokattu: 31.08.2006 klo 16:47:15 kirjoittanut Timo Ronkainen »

Antti Vainio

  • Karpaattien nero
  • Jäsen
  • Viestejä: 4 164
Re: Luettua
« Vastaus #379 : 01.09.2006 klo 06:46:06 »
Tällaisen olemassaolosta en edes tiennyt, kiitos vain Timo. Tuo on pakkohankinta jossain vaiheessa
"This country sucks. It's all about the nature and who the fuck cares about the nature".

h00k00

  • Jäsen
  • Viestejä: 208
Re: Luettua
« Vastaus #380 : 01.09.2006 klo 10:49:28 »
Humanoids/DC:n Chaland anthology 2.
Selkeän viivan mestari Yves Chalandin kaksi albumia Vacances à Budabest ja F.52 yhteenkoottuina.
Näistä Chaland antologioista on Humanoids julkaissut ensin kovakantiset versiot ja myöhemmin DC/Humanoids pehmeäkantiset versiot. Monissa muissa vastaavissa tapauksissa Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?

Harmi ettei kolmatta antologiaa ilmestynyt. Siihen olisi voinut koota loput Chalandit (Adolphus Claarit, Bob Fishit, pikku Albertit ja muut).

h00k00

  • Jäsen
  • Viestejä: 208
Re: Luettua
« Vastaus #381 : 01.09.2006 klo 10:58:19 »
Onko seikkailu kadonnut ranskalaisesta (suomennetusta) nykysarjakuvasta kokonaan?

Ai joo, Maalari ja merirosvo...
Minäkin kaipaisin enemmän ranskalaista seikkailusarjakuvaa jollain ymmärtämälläni kielellä.

Äläs nyt unohda Blueberryä, josta olet tainnut kommentoidakin muutamassa ketjussa ;)

Ja onhan vielä XIII ja Kadonneiden nummien valitus.

Vai putoavatko länkkärit ja fantasia seikkailusarjojen ulkopuolelle.

tertsi

  • Vieras
Re: Luettua
« Vastaus #382 : 01.09.2006 klo 11:41:03 »
Myönnän, unohdin XIII:n ja Nummien valitukset kokonaan.

Ostin kaksi ensimmäistä XIII-albbua. Jostain syystä ei uponnut ollenkaan, vaikka pidin Bob Moranesta ja Bruno Brazilista aikoinaan kovastikin. Ehkä tuo XIII-albumien määrä, siis jotain 25 kpl, panee ajattelemaan, että tässä vain venytetään juonta ja katsotaan vieläkö joku hullu haluaa näitä ostaa. Vai onko XIII:ssa havaittavissa joitain lyhyempiä seikkailusyklejä à la Blueberry? (sarjaa ei ole hirveästi täällä Kvaakissa kommentoitu) Jos "salaperäisen" XIII:n henkilöllisyyttä setvitään kaikki nuo kymmenet albumit, niin ei jaksa kyllä kiinnostaa.

Nummien piirrostyyli ei ole kovin houkutteleva, en ole muuta kuin vilkaissut noita kirjakaupassa.

Mutta uudet Blueberry-albumit ovatkin kuin virkistävä tuuli suomalaisessa sarjakuvasyksyssä. Tahtoo lisää ja pian!!

Ja onhan tietysti Comanche-sarjakin jo ylittänyt julkaisukynnyksen. Tosin 30 vuotta myöhässä, nuo albumit on hankittu hyllyyn ajat sitten, monella kielellä.

VesaK

  • Jäsen
  • Viestejä: 15 557
  • Kuka mitä häh?
Re: Luettua
« Vastaus #383 : 01.09.2006 klo 11:51:55 »
Ei XIIItä ole kuin "vain" 18 albumia.
Henkilöllisyyden setvimistä on enimmäkseen kolmessa ekassa Kolmessatoista. Ensimmäinen sykli kestää kuusi albbaria, sitten tulee taas toisenlaista juttua.

Manu Larcenetin Pieniä voittoja ilmestyi justiinsa. Aivan penteleen luja, kaunis, hieno, herkkä - hyvä albumi. Tämä sanottuna jo ranskankielisen version pohjalta, jonka tekstistä muuten en hirveästi tajunnut, kun en juurikaan tuota kelttilöiden kieltä ossoo. 
No nyt on luettu H. Kaukorannan suomennoskin. Erinomainen albbari on, kerrassaan!
« Viimeksi muokattu: 02.09.2006 klo 11:28:40 kirjoittanut VesaK »
“Like millions of Americans, I grew up with ‘Peanuts.’ But I never outgrew it.”
- Barack Obama

tertsi

  • Vieras
Re: Luettua
« Vastaus #384 : 01.09.2006 klo 11:56:51 »
Ei XIIItä ole kuin "vain" 18 albumia.
Henkilöllisyyden setvimistä on enimmäkseen kolmessa ekassa Kolmessatoista. Ensimmäinen sykli kestää kuusi albbaria, sitten tulee taas toisenlaista juttua.

Ahaa! XIII muuttui heti kiinnostavammaksi!

pappa-sami

  • Bedevore
  • Jäsen
  • Viestejä: 845
Re: Luettua
« Vastaus #385 : 01.09.2006 klo 15:07:52 »
Valitettavaa on että F.52 jäi Chalandin viimeiseksi työksi.

Chaland:in viimeiseksi jäänyt työ lienee kuvitus  Fromental:in kirjaan "La main coupee", joka julkaistiin Ranskassa pari kuukautta hänen huolemansa jälkeen.

Kustannus Mäkelä julkaisi kyseisen teoksen melko tuoreeltaan
"Mustat yöt"-sarjassa nimellä "Katkaistu käsi". Kyseessä on
nuoremmalle väelle suunnattu salapoliisikertomus. Kuviin ja
tekstiin on piilotettu johtolankoja joiden avulla lukija voi itse yrittää ratkaista arvoituksen.

Samassa sarjassa ilmestyi myös Riviere:n "Hiljaisuus, murha" Benoit Sokalin kuvittamana, Peeters:in "Luciferin merkki" Alain Goffinin kuvittamana sekä Dodo & Ben Radis:in "Varjojen soturit". Melko nimekästä sarjakuva-porukkaa siis.

Lopuksi mainos: Luciferin merkkiä lukuun ottamatta noita opuksia saa uusina Hervannan Antikvasta hintaan 2,50 euroa / kpl. Ei paha kovakantisista kirjoista.

Linkki: http://personal.inet.fi/yritys/hervannan.antikva katso nuorten / lasten kirjat.
« Viimeksi muokattu: 01.09.2006 klo 15:10:01 kirjoittanut pappa-sami »

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Luettua
« Vastaus #386 : 01.09.2006 klo 15:13:24 »
Viime aikoina onkin tullut luettua aika liuta sarjakuvia:

Kiitettävät:

Peter Bagge: Bradleyt / Hei, Buddy / Buddy haaveilija
http://www.helsinki.fi/~lakoma/comics/pics/bradley4.jpg

Aloitin eskapistisen sarjakuvamaratonini lukemalla kaikki suomennetut Buddy Bradleyt putkeen. Olen kehunut Peter Baggea aikaisemminkin, enkä syyttä: paikka paikoin tuntui siltä, että tämä on parasta sarjakuvaa koskaan. Buddy Bradleyssa anarkistinen ja räävitön underground (etenkin ensimmäisessä albumissa, jossa perheen kotitalo revitään lasten jäädessä yksin käytännössä palasiksi) yhdistyy realistisempaan ja aidosti riipaisevaan perhehelvetin, ihmissuhteiden vaikeuden ja nuoren miehen päämäärättömän ajelehtimsen kuvaamiseen.

Mark Millar & Peter Gross: Chosen
http://images.darkhorse.com/covers/13/13296.jpg

Raymond Carveria mukaillen: mistä puhumme kun puhumme laatusarjakuvasta? Vaikkapa Millarin ja Grossin "Chosenista"! Nerokas tarina pojasta, joka murrosiän kynnyksellä selviää rekkaonnettomuudesta ja huomaa itsessään kykyjä, jotka viittaavat siihen, että hän saattaisi hyvinkin olla uudelleensyntynyt vapahtaja Jeesus Kristus. Stephen King tuli henkilögallerian, miljöön ja osittain myös aiheen puolesta mieleen. Suosittelen kaikille uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta.

Hyvät:

Joann Sfar : Vampire Loves
http://www.forbiddenplanet.co.uk/images/G/G8668.jpg

"Vampire Loves" -albumi tuli ostettua aikanaan Jysäyksen tarjoaman hyvän Iso Vampyyri -näytepalasen innoittamana. Vampyyrinkaan ei ole helppo rakastaa. Melankolinen sarjakuva, joka istui hyvin nykyiseen olotilaan. Pidin kovasti tästäkin.

Howard Chaykin & David Tischman: Bite Club
www.hillcity-comics.com/graphic_novels/new_graphic_novel4677.jpg

Haa! Sopranos kohtaa Draculan! Väkivaltaa ja paljasta pintaa! En oikein hiffannut, miksi päähenkilöiden täytyi olla vampyyreja, koska tarinan olisi voinut kirjoittaa aivan kivuttomasti "tavalliseksi" rikoskertomukseksi mafiaperheen sisäisestä valtataistelusta. Ehkä verenimijöitä on hauska piirtää? Kokonaisuutena melko näppärä sarjakuva, jossa Kummisetä-lainaukset tulivat voimakkaasti esille - esimerkiksi päähenkilössä oli paljon samaa kuin Michael Corleonessa.

Warren Ellis & co. : The Authority, vol. 1 : The Relentless
http://ec1.images-amazon.com/images/P/1563896613.01._SCLZZZZZZZ_.jpg

Nyt tuli sitten Wildstorm-perheeseenkin tutustuttua paremmin. Ei hassumpi sarjakuva: jotenkin mieleen tuli Mooren "League of Extraordinary Gentlemen", tosin yhtä mielikuvitukselliselle ja mukaansatempaavalle tasolle tässä ei päästy. Myös Authorityn toinen osa tuli luettua, ja pidin siitäkin. Ellisin tapa kertoa tarinaa saattaisi tosin pitkässä juoksussa muodostua puuduttavaksi.

Keskinkertaiset:

Neil Gaiman : 1602
http://www.birikinti.com/kitap/images/1602_1.jpg

Gaimanin tulkinta Marvel-universumista, joka saa alkunsa 1600-luvun Englannista. Yhdyn yleiseen mielipiteeseen ja totean, että herra Geeltä olisi voinut odottaa enemmänkin, vaikka kyllä tässäkin oli puolensa. Keskinkertaista tarinaa enemmän viehättivät pienet yksityiskohdat ja oivallukset, kuten eräänkin supersankariryhmän kirjoitusasun muuttuminen "Fantastick Fouriksi" tai intiaani Rohjazin sotamaalaus.

Huonot:

Jamie Delano & co: John Constantine, Hellblazer : Rare Cuts
http://www.fantasticfiction.co.uk/images/n29/n147978.jpg

John Constantinen menneisyyttä taustoittava kokoelma Hellblazer-tarinoita oli pettymys. Vain muutama tarinoista ylitti keskitason, ja niistäkin erinomainen "This is the Diary of Danny Drake" oli tuttu jo suomennetusta albumista. Lopun apinajuttu hipoi jo typeryyden rajamaita.

Geoff Johns & Amanda Connor: Power Girl
http://content.answers.com/main/content/wp/en/thumb/7/76/250px-Powergirl_ah_jsa.jpg

Ok, mitähän tästä voisi sanoa? Ei ollut oikein minun teekuppini, vaikka, khrm, melko hyvin muodostunutta nimihenkilöä olikin hauska katsella erilaisista kuvakulmista. Kokoelma keräsi yhteen kolme eri vuosikymmenillä julkaistua tarinaa, jotka kertoivat Power Girlin taustasta. Viimeinen katkelma sijoittui Infinite Crisis -kokonaisuuteen. Vaisuun lukukokemukseen voi vaikuttaa DC-viitekehyksen heikkous.
« Viimeksi muokattu: 01.09.2006 klo 18:37:22 kirjoittanut Matti Karjalainen »
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)

Timo Ronkainen

  • professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
  • Toimittaja
  • *
  • Viestejä: 19 496
  • "Ja rangaistus on greippi!"
Re: Luettua
« Vastaus #387 : 01.09.2006 klo 15:43:04 »
Humanoids julkaisi albumin täysikokoisena ja DC/Humanoids pienennettynä, mitenkäs tämän kanssa on?

Tämä on trade paperback -kokoa (B5), eli pienennetty lienee. Ei silti haittaa niin paljon, koska sivuilla on useimmiten kolme kuvariviä.

Timo

V3§a V1tikain3n

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 009
  • kersanttinapalm.com/
Re: Luettua
« Vastaus #388 : 01.09.2006 klo 18:02:27 »
Sairaslomalukemiston parhaita:
John Constantine Hellblazer: Staring at the wall

Mukaansatempaavan luettava taikurifantasia ikäväluonteisen taikurisedän matkassa. Elokuvan myötä Constantine lukee kannessa isommalla kuin vanha Hellblazer-nimi. Myös tarinat ovat muuttuneet enemmän seikkailuelokuvan kaavan mukaisiksi. Helpottaa varmasti monia tarttumaan sarjakuvaan, mutta kyllä sarjaa oli parhautta lukea silloinkin kun se oli hiukan "vaikeampi". Vielä jos menevät korjaamaan Johnin vaikean luonnehäiriön.
Ei ehkä parasta Hellblazeria, mutta luettavaa.

Mike Migonalan B.P.R.D: Black Flame, Universal Machine
John Arcudi ja MIgonala juonessa, Jysäyksestä tuttu Guy Davis kuvittamassa: aivan loistavaa sarjakuvaa. Hellboyn sivuilta tutut sisvuhahmot ja taustajoukot taistelemassa ilman HB:ta vastassaan tuonpuoleinen pahuus, mukana mustaa huumoria ja omituisia ihmis/olentokohtaloita. Agentti Kate Corrigan on tavisagentti jolla on kestettävänään kala-agentti Abe Sapien, homunculus Roger, ektoplasmasta koostuva agentti Krauss, pyrokineetikko ja vielä esimiehenä kolme vuorokautta kuolleena ollut militaristi! Ja näiden kanssa pitäisi taistella sammakko-olioiden invaasiota vastaan, meinaavat mokomat vielä kutsua maailmaan muinasen, vuorenkokoisen jumalolennon!
Pahojen ököjen, mystiikan ja örkkilahtauksen lisäksi mukana enneunia ja outouden tunnetta jota harvoin sarjakuvista enää isosti löytää. Ei voisi minuun paremmin kolahtaa vaikka löisi kovakantisena päähän!

Matti Karjalainen

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 934
  • Friendly Neighborhood Librarian
Re: Luettua
« Vastaus #389 : 07.09.2006 klo 22:01:57 »
Ja tämä seuraava menee myös sarjaan "erinomaiset".

Michel Rabagliati: Paul Has a Summer Job
http://images.amazon.com/images/P/1896597548.01.LZZZZZZZ.jpg

Lauri Hirvonen, Pupunkolo-sarjakuvasta tuttu sarjakuvataiteilija, kehaisi joskus Oulun Kvaak-piirin kokoontumisessa kanadalaisen Michel Rabagliatin sarjakuvaa "Paul Has a Summer Job", ja kun sarjakuva sitten hankittiin meidän kirjastoomme, olin ensimmäisenä varausjonossa - eikä tarvinnut pettyä.

"Paul Has a Summer Job" on kertomus parikymppisestä kaverista, joka keskeyttää koulunsa eikä työelämäkään oikein viehätä. Myöskään uusi duuni lasten kesäleirin valvojana ei oikein aluksi ota tuulta purjeisiinsa, mutta kesä on kasvamisen aikaa.

Sarjakuva on nuoren miehen kasvukertomus, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti hauska, haikea, liikuttava, ajatuksia herättävä ja romanttinen. En tiedä, miten paljon sarjakuva perustuu tekijänsä omiin kokemuksiin, mutta todelliselta elämältä se joka tapauksessa maistuu, makeine ja katkerine vivahteineen päivineen.

Sarjakuvataiteilijan piirrosjälki on itse tarinan veroista: persoonallista ja näennäisen simppeliä, mutta siitä huolimatta ilmeikästä ja vetoavaa. Rabagliati kuvaa näppärästi kesäleirin ihmisiä ja tekee näistä eläviä persoonallisuuksia: hahmoista etualalle nousevat Paulin lisäksi sokea pikkutyttö Marie ja ihastuksen kohde Annie.

En ole lukenut kovin montaa sarjakuvaa, jossa näennäisen tavallisista tapahtumista - toisin sanoen normaalista elämästä - saataisiin kudottua yhtä tyylikäs ja kiinnostava kudos.

Suosittelen erittäin lämpimästi, lukekaa ihmeessä!
"Onneksi kirjastonhoitajat ovat tunnollisia kaikissa tunnetuissa todellisuuksissa" (P.A. Manninen: Kapteeni Kuolio - Tampereen sankari)