Löysin sen Berliinin viimein kirjastosta ja ehdin lukea mutta en vielä oikein tiedä mitä siitä tänne skriivaisin. Ei mikään kovin helposti pureskeltava teos.
Huomattavasti helpompi ja kohtuunautinnollinen lukuelämys oli Alixmainen Swords of Rome joka kertoi Agripan, keisari Neron äidin, juonitteluista ja muutenkin oli kovin raadollista porukkaa ja verta lensi (ja oksennusta!). Paljasta pintaa oli tosin liian vähän

Kuvitus oli kaunista ja tarkkaa mutta ehkä vähän jäykkää (vrt. jo mainitsemani Alix), väritys oli hienoa. Saas nähdä löydänkö kirjastosta tähän jatkoa.
Stan Leen rustaamia vaihtoehtotarinoita DC:n sankareista sisältävä kokoelmakin tarttui mukaan ja vaikka kuvitus olikin parasta a-luokkaa (mm. Gary Frank) niin se stoorinkuljetus oli jo ekassa Flash-jutussa niin tylsän kuivaa ja 1000 000 kertaan nähtyä ettei oikein jaksanut innostaa. Jaa-a, jaksankohan lukea ollenkaan tuota...