Frankenstein jakaa lukijoita mukavasti. Itselle ei uppoa, mutta monelle muullle kyllä. Menestyvän lehden merkki.
.. Justice League, ja nimenomaan Jim Leen tähden. ...
.... Flash, Manapulin iloittelutaiteen tähden.
toki ja moneen makuun pitääkin olla. Yksi on varmasti taidekin. Frankensteinissa Alberto Ponticellin viiva rönsyilee joka suuntaan rupisena ja osin luonnosmaisenakin.
siitä on iso hyppäys Leen hyperskarppiin kliiniseen jälkeen.
Ei tasan varmasti ole joka makuun.
Aasinsiltarakennemaisesti:
Batwing on pysynyt listallani myös.
Muistaakseni Lönkka(?) kuvaili tätä vartiotornityylisesti piirretyksi ja sitä se kieltämättä on. Judd Winick on näissä uuden 52n lehdissä iskenyt kirvettä kiveenkin ja kovaa (Catwoman), mutta tässä afrikkalaisen Batman-firman miehen tarinoinnissa saa pidettyä pallot ilmassa.
Ison Lepakkoperheen haarana tämän vierailijacameot ovat ymmärrettävämpiä kuin enimmässä näissä lehtiä muuten.
Mutta kantavin voima on sen pseudoeksotiikka.
Päähenkilö ei ole jengilähiöstä tai onneton rikas poika vaan entinen lapsisotilas ja nykyisinkorruptoineen poliisivoiman jäsen.
Oikean afrikan ongelmia ja voimavaroja sarjis ei hyödynnä ja välttää täpärästi rasismiin luisumisen, mutta kuten Frankenstein tässäkin on enemmän oikeaa alkua.
Sarjakuva paitsi tarjoaa uuden miljöön myös ihan oikeasti on uusi, tuore, alkaa nollasta ja nolla on nyt.
siinä turhan moni "uusista" 52n lehdistä on hassannut tilaisuuden. Moni on vain uudelleenlämmitelty toisinto. Pahimmillaan kalpea haamu siitä mitä on ollut.