Kun yleensä puhun tavallisten ihmisten kanssa Raimin Spider-Man elokuvista, ne pitävät niitä melko outoina ja typerinä. Siis että elokuvat ovat olleet alusta asti typeriä, joten on lähes mahdoton käsittää miten kolmas voisi olla typerämpi, joidenkin mielestä se on jopa ihan ok. Ehkä ihmiset vain yksinkertaisesti kyllästyivät elokuvien outouteen ja typeryyteen.
Suurimpia ongelmia on dialogi. Siinä ei tunnu olevan normaalin katsojan silmistä mitään järkeä. Minullekin ne on avautunut vasta monen katsomisen jälkeen. Yksi lempparioivallukseni on tämä omituinen dialogiin liittyvä piirre:
Kun Vihreä Menninkäinen ensimmäisessä elokuvassa tulee tekemään pahojaan May-tätdille, hän käskee tätä rukoilemaan loppuun. Tämä tuntuu täysin järjettömältä. Mutta sitten kun miettii Kill Bill Vol. 2:sta, ja Rami Rautkorven kommenttia Teräsmies elää blogissaan kyseisen elokuvan Teräsmies tulkinnasta, niin tajuaa, että tässä on vähän samanlainen juttu kuin tuossa.
Paha käskee hyvää tekemään hyvää itselleen.
Myöhemmin kolmannessa elokuvassa, kun Peter on mustan puvun vallassa, hän tekee samoin. Hän käskee kilttiä naapurin tyttöä tekemään keksejä. Peter on siis jo vajonnut Vihreän Mennninkäisen tasolle pahuudessa. Hänkin käskee hyvää tekemään hyvää itselleen.
Mutta sitten dialogissa ei tunnu silti olevan järkeä kaikissa muissa kohdissa. Parhaimmat kohtaukset Spider-Man 3:ssa on ennen Venomia. Vaikka silloinkin Peter laittaa hiuksensa paha poika tyyliin (=emopoika tyyli) nykyisen tyylin mukaisesti, ja homassa haiskahtaa jo silloin liikaa ns. seksikäs paha, ja eikös Peter rupeakin juuri silloin tanssimaan, ja tanssiminenhan on liitetty sekä itsevarmuuteen, ylimieliseen ja pahaan aina, mutta lähinnä seksuaalisella tavalla.
Yksi asia mikä minua silti jaksaa hämää, on että kun Peter raivoissaan nappaa seitillä Harryn kurpitsapommin, ja heilauttaa sen Harryä kohti, ja lähtee pois. Harry selviää, mutta hänen kasvoihinsa tulee arpi. Myöhemmin Peter palaa Harryn luo, kun Venom ja Hiekkamies riehuvat kaupungilla, pyytämään Harryn apua.
1) Mikä sai Peterin tulemaan Harryn luo, ja luottamaan Harryyn tuossa mielentilassa? Hmm. Ehkä rohkeus? Minusta tämä jätetään silti liian epäselväksi. Tässä kohdassa olisi voinut olla enemmän suoraa syvyyttä ja draamaa, jos Peter olisi joutunut kamppailemaan ensin nöyrtymisen kanssa ja sitten rohkeuden. Ja hän olisi tullut sitten Harryn eteen ja pyytänyt anteeksi, ja sitten pyytänyt apua. Nyt suurempi muutos tapahtuu Peterissä ja aivan liian nopeasti, kun taas Harryssä pienempi aivan liian hitaasti. Harryllä kesti 2 leffaa muuttua ja tajuta virheensä, Peterillä ei ollut tämmöistä hetkeä. Peter siis pääsi liian helpolla, vaikka yritti tappaa ystävänsä, joka ei edes kuollut, eikä Peter kokenut siitä syyllisyyttä, mutta toisaalta hän olisi kokenut sitä jokatapauksessa vaikkei Harry olisikaan kuollut.
2) Miten helvetissä Peter tiesi ettei Harry kuollut kurpitsapommiin? Ja miten Venomin symbiootti sitten kuoli, vaikka Harry ei?
Gwen Stacy oli aivan tavattoman surkeasti toteutettu Spider-Man 3:ssa. Hahmolla ei ollut yhtään mitään virkaa, ja koko leffasarjan ajan Mary-Jane oli tapaus joka tarvitsi pelastusta jopa kouluruokalassa.J. Jonah Jameson ja Harry Osborn oli jokaisessa leffassa hyvä, mutta kaikki muut tuntuivat jotenkin lötköiltä sivuhahmoilta. Pahikset olivat paljon elävämpiä leffoissa. Jopa Venom, vaikka olikin umpisurkea.
The Amazing Spider-Man ja Raimin Spider-Man korjaavat pitkälti toistensa virheet. Ehkä sitten kun tehdään kolmas Spider-Man trilogia, niin homma menee jo putkeen.
