Juuri tulin katsomasta ja tässä palautetta.
Pitäisi kai aluksi kertoa millainen minun suhteeni on Raimin elokuviin. Ne ovat minusta ihan hyviä toimintaelokuvia (tykkään ihan ok:sti kolmosestakin) ja niissä on monia hyviä näyttelijöitä, mutta niissä on turhan monta liian hoopoa tai peräti typerää kohtausta.
Lisäksi myönnetään, että minä kuuluin niihin jotka kiukuttelivat kuinka tämä leffa tehtiin pelkästään siksi, koska oikeuksien ei haluttu palaavan Marvelille (ja tottahan se on) ja tämä ei voi olla hyvä. Myönnän olleeni väärässä, mutta ei tämä silti mikään mestariteos ollut.
Avengers taitaa olla liian voimakkaasti vielä muistissa, koska tämä tuntui todella pieneltä elokuvalta. Enkä tarkoita, että olisin kaivannut Avengerin tasoista toimintaa tms. vaan sitä, että tämä tuntui tv-sarjan pilotilta. Kovalla kiirellään esitellään hahmot ja tarinan konflikti. Välillä oli todella vaikea uskoa, että kestoa oli 2 tuntia ja 16 min. sillä kaikki meni ohi nopeasti eikä, Gwenin ja Peterin suhdetta lukuunottamatta, mitään pysähdytty kehittämään kunnolla. Jälleen on pakko verrata tätä Avengeriin ja huomauttaa, että sen onnistui suurinpiirtein samalla kestolla tasapainotella kuusi päähahmoa (aiai, Whedon olet hemmotellut minut pilalle).
Pahiten minusta tästä hätäilystä kärsi Lisko. Connors tuikkaa itseään liskolitkulla ja muuttu samantien Liskoksi. Minusta parempi ratkaisu olisi ollut viettää muutama kohtaus Raimin kakkosen tyylisillä kohtauksilla joissa hahmo joutuu painimaan päänsä sisällä pahan puolensa kanssa jolla oltaisiin kunnolla rakennuttu Liskon ensimmäistä kohtausta kunnolla, joillon se olisi ollut isompi juttu. Lisko ei muutenkaan ollut järin mielenkiintoinen pahis, mutta ymmärrän hyvin, että isompia ja mielenkiintoisempia tapauksia on parempi säästää jatko-osaan.
Näyttelijät olivat kaikki nappiosumia. Andrew Garfield ja Emma Stone molemmat herättivät hahmonsa sarjisten sivuilta henkiin ja kaksikon välillä oli aistissavissa aitoa kemiaa. Garfield saa tosin miinusta siitä, että tämä oli liian cool. Tuntui vähän siltä, että hahmosta ei uskallettu tehdä liian nyhveröä jotta nykypäivän nuoriso (tulipa vanha olo, etenkin kun iän puolesta minun pitäisi kuulua "nykypäivän nuorisoon") jaksaisi välittää tästä. Skeittilauta ja Garfieldin hiustyyli olivat todella epä-Parkermaisia. Nähtävästi voimme saada valkokankaalle joko vain Hämiksen joka on nyhverö, muttei tiedenörtti tai sitten Hämiksen joka on tiedenörtti, mutta ei nyhverö.
Lisäksi ärsyttää se, että Hämiksen naamio ei tunnu ikinä pysyvän näissä Hämähäkkimies-leffoissa päässä. Toisaalta mieltä lämmitti myös se, että sarjiksista oltiin otettu tällä kertaan myös sellaisia elementtejä jotka eivät aiempiin leffoihin olleet eksyneet.
Tämä oli ihan ok kolmen tähden suoritus. Vaikka Raimin leffat saisivat varmaan saman verran tähtiä (vuosia, kun viimeksi katsoin enkä valmistautunut tähän katsomalla niitä uusiksi), niin kyllä tämä on parempi. Jos aiot mennä tänä vuonna katsomaan vain yhden supersankarileffan niin valitse kuitenkin Avengers, sillä se on edelleen genren kruunaamaton kuningas.
Juu ja lopuksi pohdintaa lopun hyypästä. Aluksi ajattelin Elektroa, koska tyyppi tuli ja häipyi aina salaman iskiessä, mutta miksi Osborn välittäisi liskovoimista jos hänellä olisi käytössään sähköstä koostuva mies. Päädyin lopulta Mysterioon, koska se selittäisi katoamistempun ja Osbornilla ei ole mitään syytä kiinnostua silmänkääntötempuista muutamaa vastaavaa hanttihommaa kummemmin.
