Tulipa luettua ja omaksi yllätyksekseni pidin tästä todella paljon.
Juonessa oli minusta selkeä punainen lanka alkuineen ja loppuineen, pohjustava idea toisti vahvasti samoja kaikuja kuin Edgar Allan Poen novellissa "Tohtori Tarrin ja professori Fetherin menetelmä", sekä myös Scorsesen elokuvassa "Suljettu saari".
Tosin se hukkuu liiankin helposti ylenpalttisesti annostellun, kirjaimellisesti kreisihuumorin alle, ja jos kyseinen huumori ei heti kolahda, niin lukija taatusti väsyy ja ärsyyntyy. Makuasia.
Jotain omakohtaista kokemusta tekijällä täytyy aiheesta olla (jo haastattelustakin päätellen), sen verran synkeitä alavireitä löytyy puolenvälin jälkeen, kun tutkitaan erään hahmon hulluuden taustoja.
En siis täten ole varma, oliko tämä hyvin mietitty, vaiko luovan hulluuden satoa, mutta aika piristävää ja kekseliästä kamaa silti. Toisaalta maanisuus oli sitä luokkaa että ymmärrän kyllä jos joku ei jaksanut lukea loppuun.
Mitä tulee puheisiin kritiikistä, allekirjoittaisin ehkä eniten sen Knowlesin väittämän eli "Se millainen ihminen olet ja millaista elämää olet elänyt vaikuttaa siihen mistä pidät." Ehkä tässä tapauksessa albumi ilahdutti kun sen tapahtumat muistuttivat elävästi omaa työpaikkaani.
Toivottavasti Mikael äityy tekemään lisää, ja toivottavasti joku sen julkaisee.
