Sarjakuvalehden kuolema...

[Reima Mäkinen]

2000AD:n kirjeessä kerrottiin että etsivät keinoja asian korjaamiseen ts. tullin kiertämiseen. Kuinka helppoa se sitten lie. Pitäisi lehdet varmaan painaa jossain EU:ssa tai jopa postilaatikkofirma tänne laittaa? Nyt printtaavat UK:ssa.
Tähänkin asti lehti tuli Jerseyn postin lähettämänä. Ilmeisesti jokin säästö siitäkin...

Vasta saivat tässä keväällä jälleenmyynnin auki USA:ssa! Siellä voi ostaa 2000AD:a irtonumeroina parin viikon viipeellä sarjiskaupoista. Suomessa nyt ei ole niin montaa harrastajaa, että mikään kauppa vastaavaan lähtisi. Eli tukkuna noita lähes reaaliajassa hommaamaan. Digitaalisena tietenkin saisi, mutta se ei napostele.

[echramath]

Jotain puliveivausta tuossa kyllä on. Viime vuonna kirjan rahti 2000AD:n kaupasta oli 12,56 €, nyt kokonaisedulliset 41,66 €. En katsonut, olisiko samaan rahaan saanut enemmän, mutta päätin nyt vain tilata tuon viimeisen kovakantisen Nemesis-kirjan. Jotain sielläkin todettiin näistä uusista tariffeista.

[Reima Mäkinen]

Jotain puliveivausta tuossa kyllä on. Viime vuonna kirjan rahti 2000AD:n kaupasta oli 12,56 €, nyt kokonaisedulliset 41,66 €. En katsonut, olisiko samaan rahaan saanut enemmän, mutta päätin nyt vain tilata tuon viimeisen kovakantisen Nemesis-kirjan. Jotain sielläkin todettiin näistä uusista tariffeista.

En ole ehtinyt perehtyä muuten kuin toteamalla saman, että rahdit on vähintään puolet joskus 2/3 kokonaishinnasta. Tullauskäytäntö on totisesti muuttunut. LUULEN että siellä lasketaan joku hinta tullaustyölle tms postitukseen liittyvälle ylimääräiselle työlle(?). Postimaksut ja 3€:n lisä ei tuommoista tee. Sitäkään en tiedä, että miten yli 150€ paketit. Lasketaanko silti joka albumille ja lehdelle se +3€.

Mutta ketjun otsikkoon liittyy sikäli, että EU:n ulkopuolelle ei sarjakuvalehtiä sieltä enää tilailla. Tiedä häntä kuinka suuri osuus tilaajakannasta sitten on ollut EU:ssa? Mutta kun koko albumituotanto ja nettikauppa on samassa kompuksessa ja todella oleellinen osa businesta, niin luulisi tämän jo liikevaihdossakin näkyvän.

[Curtvile]

Sitäkään en tiedä, että miten yli 150€ paketit. Lasketaanko silti joka albumille ja lehdelle se +3€.
.

Ainakaan teoriassa ei.
Lehdistä maksetaan +3€ oli niitä yksi tai 150 ja albumeista +3€ oli niitä yksi tai sata.
Mutta jos on yksi lehti, yksi albumi yksi t-paita Dreddin kuvalla ja yksi kirja jokainen eri kategoriassa oleva tuote nasauttaa+3€ .
Siis teoriassa. Käytäntö voi olla mielivaltaisesta.

Itse en ihmettele minkään rahtikulujen nousua johtuen tarpeettomasti sodasta oli se sitten jenkkien Iraniin kohdistama tai Venäjän Ukrainaan kohdistama ja sen seurauksena on isosti fossiilisten polttoaineiden hintojen nousu/saatavuus ongelmia jotka siirtyvät kuluttajien hintoihin.

Monet ulkosarjakuvalliset tekijät vaikuttavat siihen kokonaiskuvaa.

[Reima Mäkinen]

Nyt Rebellion julkaisi tuliipäivitetyt tilaushinnat.
2000AD 394€/vuosi (52nroa)
Megazine 169€/vuosi (12nroa)
molemmat yhdessä 527€/vuosi

Enää ei ole hullunhalpaa...

EDIT: Toisaalta on tuo Combi-tilaus vielä huomattavasti halvempi kuin vaikka Hesarin vuosikerta.

[Curtvile]

Nyt Rebellion julkaisi tuliipäivitetyt tilaushinnat.
2000AD 394€/vuosi (52nroa)
Megazine 169€/vuosi (12nroa)
molemmat yhdessä 527€/vuosi
....

EDIT: Toisaalta on tuo Combi-tilaus vielä huomattavasti halvempi kuin vaikka Hesarin vuosikerta.

Olematta ilkeä esimerkiksi Pertti Jarlalle tai Jyrki Vainiolle rahalleen saa paremman vastineen.
Ja vaikka Postin toiminta on samaa kuin ennenkin eli todella mitä on niin nämä tulevat varmemmin ajoissa perille.
Helsingin Sanomat tilattuna ei tule läheskään aina edes seuraavaksi päiväksi.

Toki yksikköhinnaksi tulee reilu 8€ mutta näillä on uudelleen luku ja uudelleenmyynti arvoa. Samaa on haastavaa sanoa hesarista.

[Curtvile]

Tiedän, tiedän.... On yksittäistapauksia ja niistä ei voi vetää johtopäätöksiä ja ja.

Siltikin, jokin aika sitten kuulin että Robert Kirkman ( Invincible, The Walking Dead jne) käsikirjoittaa uutta supersankarisarjakuvaa Imagelle.
Ei liity aiempiin omiin töihinsä, ei ole siis mitään fanipohjaa.
Hankki piirtopuolelle sellaisia kevyitä nimiä kuin Arthur Adams, David Finch ja Andy Kubert.
Tulee lehtinä. Ensimmäinen numero läpinäkymättömässä sokkopussitettuna joka voi sisältää ykkösen eri vaihtoehtoisilla kansilla, ykkösen JA kakkosen, numeron seitsemän tai numeron kymmenen.

Osa lukee ja toteaa hiljaa että just jotain tuollaista ihme perseilyä voi odottaa joltain Imagen supersankarifanipojilta.

Terminal otti näin kevyeen alkuun 300 000 kappaleen myynnin.

Monesta tämä on poikkeama ja sarjakuvalehti on jo kuollut, mutta itse näen tämän niinä harvoina valopilkkuina yleisessä kulttuurikehityksessä.

Linkki Imagen sivuille jos jotakuta Terminal kiinnostaa on tässä

Elkää odotelko tradea lapsukaiset.

[Veli Loponen]

Ehkä tää sopii tähän aiheeseen.

Kävin katsomassa Egmontin julkaisukalenteria ja sitä rullatessa tuli julkaistavia sarjakuvia katsoessa mielleyhtymä. Julkaisujen pohjalta voisi ajatella, että eletään uudelleen 1970-lukua. Supersankareita on äärimmäisen vähän. Sitten on lasten ja tyttöjen lehtiä, kuten hevos-aiheisia tai vastaavia. Sitten on Korkeajännitystä sekä useampaa erilaista lännensarjakuvaa. Ja tämän päälle jonkin verran eurosarjoja.

Tästä hieman jopa huomasin löytäväni itsestäni toivoa, että ehkä sarjakuvienkin kohdalla trendit menevät aalloittain ja nyt ollaan tietyssä vaiheessa, mutta jokusen vuoden päästä ollaankin taas uudessa supersankarisarjakuvien kultavaiheessa, kuten oltiin joskus kasarin loppupuollella, tai manga alkaakin taas nousta.

[Timo Ronkainen]

Ettäkö ihan 1974? 


Timo

[MikaKLA]

Tex Willer voi ainakin hyvin. Tänä vuonna ilmestyy 45 virallista Tex Willeriä!

[Veli Loponen]

Ettäkö ihan 1974? 

Ei ihan kaukana. Nykyisin noista ilmestyy edelleen Tex Willer, Maailman vahvin nalle eli Bamse, Hevoshullu ja lisäksi pari länkkärisarjaa, vaikka ei samat kuin tuossa. Tarzania on tullut toiselta kustantajalta, vaikkakaan ei kuukausijulkaisuna. Sitten noita muita selkeästi lastenlehtiä korvaamassa on nippu nykyajan animaatiosankareita, jopa Karvinen eli Garfield.

[Timo Ronkainen]

Tein joku vuosi sitten huvikseni tämmöisen Semic-retromainoksen. Pohja on aito oikea 1970-luvun mainos. Vaihdoin vain tuotteiden tilalle uudet 2020-luvulla ilmestyneet albumit. Eipä sitä heti huomaisikaan. Retro ja nostalgia edellä taidetaan mennä. Niin kauan kuin vielä jotain on. Sitten...

Timo

[Sampsa Kuukasjärvi]

Tein joku vuosi sitten huvikseni tämmöisen Semic-retromainoksen. Pohja on aito oikea 1970-luvun mainos. Vaihdoin vain tuotteiden tilalle uudet 2020-luvulla ilmestyneet albumit. Eipä sitä heti huomaisikaan. Retro ja nostalgia edellä taidetaan mennä. Niin kauan kuin vielä jotain on. Sitten...

Mainos on oikein hyvin tehty! Joo, wanhoilla sarjoilla mennään. Otsikkotekstit vain ovat epäyhdenmukaisia, koska välillä ne mainitsevat itse sarjan nimen ja sitten albumin nimen, mutta välillä kuitenkin vain albumin nimen. Oliko sama myös alkuperäisessä mainoksessa?

[Timo Ronkainen]

Uh, en muista enää. Alkuperäinen mainos oli jonkun Kalar-lehden keskiaukeamalla, mutta missähän Kalarini lie.

Timo

[Curtvile]

Minusta tässä on juuri se syvin ongelma tämän nostalgiabuumin kohdalla.
Ei nyt tahallisesti väärinymmärretä : hyvä että kadonnut lapsuus ja nuoruus myy.
Erittäin hyvä että historiallisuus säilyy.
(Tässä kohtaa hatunnoston paikka Turun Sarjakuvakaupan ja Rosebudin [ sekä muille jotka toimivat samoin] liikkeille joissa ei ole vain se uusin vaan koko klassikkosarjoja)
Mutta se ei voi olla vain historian varassa.

Jenkkien isoista varsinkin Marvel on enemmän pulassa kuin muut koska seurataan tuota muun kapitalismin ajamaa mallia joka on yhdenmukainen meidän nostalgiabuumin kanssa.
Keskiluokka on tapettu.
On se muutama prosentti sarjakuvan nimikkeistä joka vastaa lähes 90% sisään liikkuvasta rahasta.
Markkinoille tämä on normaalia ja alan laki.
Jokainen ymmärtää että jos tuote ei myy kannattaa myydä tuote joka myy. Perushuttua.
Miksi pitää hyllyissä tuotteita joiden menekki on riski?
* Liitä tähän kohtaan kahdeksan sivuinen katkera essee kulttuurin ja kulutustavaroiden yhteneväisyyksistä ja ennen kaikkea eroavaisuuksista sen N:ttä kertaa*
Koska kaikki kulttuuri elää ajassa ja paikassa ja ainoa varma asia on muutos.

On siis, meillä ja muualla, nimikkeet jotka myyvät joiden tuotto kattaa ne joita vielä julkaistaan.
Niitä on kourallinen ja ne tuottavat sen 80-96% myynnistä.
Loput meillä noin satakunta vuodessa, muualla 700/kk nimekettä tappelevat rippeistä kynsin hampain. Pennosista, näkyvyydestä ja niin poispäin. Ei rojalteja, ei toimivaa elinkeinoa.

Suomessa myydään niitä jotka maksava yleisö jo tietää. Maksava, vanheneva yleisö jolle sama tilanne koskettaa yhteiskunnan tasolla keskiluokan rapistuessa ja rikkaiden rikastuessa ja köyhien köyhtyessä. Jolloin kaikkien käytettävissä olevat tulot hupenevat ja yhä harvemmalla Maslow'n tarvehierarkia sisältää kulttuurin ja enenevästi huveten sen sisällä sarjakuvan.
Tämä johtaa kauppojen yleisesti panostavan siihen mikä myy eli ne nostalgiatuotteet uusien sijaan koska tulevat myynnit ovat huomisen tyyppien ongelma.
Ne uudet asiakkaat toteutuvat vasta viiden tai kymmenen vuoden päästä.
Valikoiman yksipuolistuessa ja edullisten muotojen, lehdet, kadotessa suppilo sen kun supistuu.
Väylät päästä esiin vähenevät.

Ja vaikka itse toivon että esimerkiksi Belzebubs saa nostetta sarjakuvana myynnillisesti animaation myötä se aiempi näyttö elokuva ja televisio kytköksistä myyntiin ei mitenkään rohkaise.
Sillä ei hurrata.

Ja yllämainittu malli on tehnyt lehdistä alati kalliimpia = osan ongelmaa. Jos myynti on heikompaa pitää yrittää kompensoida hinnassa. Että saisi jotain takaisin.

Ja vaikka mieluummin keskittyisin lastensarjakuvan nousuun ja siihen tunnelissa näkyy valoa.... meillä on sukupolvia joille lukeminen, minkään lukeminen, ei ole asia. Se ei kuulu heidän elämäänsä.
Väittäisin että on ihan tietoinen valinta ollut kuten jakeluverkostojen ja formaattien alasajo.

Mutta onhan meillä sarjakuvaromaanit! Joissa pätee sama vähintään 90/10 suhdeluku myynnissä. Miksi ottaa riskiä sen 90% suhteen jos osa ei myy edes parilla eurolla pala ja puolet painoksesta on vielä ( painosten juuri edellämainittujen syiden takia pienetessä) myymättä?
Isot hitit kantavat kunnes sukupolvi ja aika vaihtuu ja niistä ei saa divarissa mitään eikä niitä juuri oteta hyväntekeväisyyteenkään vastaan kun ei enää liiku.
Ja jos oma nuoruus olisi tarjonnut vain Aku Ankkaa, Tex Willeriä sekä hajamangoja tuskin olisin tällainen.
Mutta se on osittain jo edessä.