Ollaan nyt sivussa ketjun aiheesta ja ei olla. Käsittääkseni varsinkin USAssa se vauraus on tullut jostain muualta kuin lehdistä. Tai no, lehti on tapa demota ideaa ja oikeuksien myynti muihin medioihin on tapa rahastaa se idea. Alkuperäinen kysymykseni tai väitteeni olikin, että sikäli kun lehteä mediana ajetaan alas se vaikuttaa paljon muuhunkin, eli siihen minkä verran paremmin myyvät, muut alat, saavat kannibalisoitua sarjakuvaa. ...Tai jos niin halutaan sanoa, tuettua sen myyntiä.
Nyt keskustelusta tulee mieleen se vanha Mitchell & Webb kasku kuinka maatalous on tapa rikastua tyhjästä tyyliin kun on kanoja kanat tekevät munia ja kun eivät tee munia ne voi tappaa ja on ilmaista lihaa.
USA on erilainen ympäristö kuten myös Japani ja Ranska. Vaikka maailma on tavallaan homogenisempi kuin ennen eroja on. On myös historialliset tekijät, mitä ja minkälaisia sarjakuvia saa ja pitää kehua ja hyväksyä mitä ei. Kaikki arvottavat näiden keksittyjen rintamalinjojen mukaan minne kulttuurisotien akselilla sijoittuu.
On ryhmiä joille on ihan sama, amerikkalainen sarjakuva on paskaa ja paskinta ovat suoersankarit. Niistä puhutaan tulppaanikuplan tapaisena ilmiönä joka menee ohi ja sitä ei sitten enää muistella kuin " ironisesti". Vähän kuten pulisonkeja ja leveälahkeisia housuja tai 1980- luvulla heitettyä rasistista vitsiä.
Lehdissä liikkuu yhä rahaa. Ei tietenkään enää kuten 1960-1990-luvuilla. Totta kai potti on pienempi koska on konsolipelejä, appejar, streamauspalveluita, pornosivustoja, somehaasteita kokonaisuus on eri. Aiemmin jos oli elokuva se pyöri tietyn aikaa elokuvissa ja mitään tallennetta ei tullut joko ollenkaan tai puolen vuoden vuoden syklin päästä. Jos halusi palata sen maailmaan oli sarjakuva tai kirja. Kyse ei ollut onko juuri se suoratoistosta hankittu omaan talouteen.
Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana on ajettu digitalisaatiota. Ja kuinka netti sovelluksineen voittaa printin, Bluetooth poistaa ne harmittavaiset johdot ja kaikesta asioinnista tulee helpompaa ja tauotonta.. kuten työelämästä. Kunhan päivität luurisi ( jolla ei juuri soiteta, vanhusten ja viranomaisten juttu).
Mutta vaikka tämä koskee vain Yhdysvaltain tilannetta comichron tilastot kertovat kasvusta vuonna 2023
https://www.comichron.com/monthlycomicssales/2023.htmlVuodesta 2024 ei tilastointia ole vielä ja koska osa pohjaa Diamondin tietoihin siellä on juuri nyt muut kiireet.
Suomessakin on yhä lehtiä. Ei montaa, mutta on. Ja olet oikeassa että ne isot rahat liikkuvat lisenssi asioissa.
Sarjakuvan voi tehdä yksi tai kaksi ihmistä. Kyniä ja paperia tai sopivaa digipiirtopöytää käyttäen voivat tuoda eloon ympäristön, henkilöt ja juonen. Elokuva vaatii kamerat, kuvauspaikkoja, infraa, greenscreeneja, jälkituotantoa, näyttelijöitä. Totta kai siinä on isommat rahat, kulut ovat ihan eri luokkaa.
Kaikki täällä tietävät sarjakuvalehden syntyneen sanomalehtien parhaan osuuden sarjakuvien siirtymisestä itsekseen ja siten nähdään sarjakuvalehden kuolevan kuten printtimedian koska nykyisin on influenssereita ja blogeja ja vlogeja ja niissä on omat kuplat joissa pysyminen auttaa uskomaan että maailma on kuten uskoo.
Sarjakuvia sangen vähän tehneenä on törmännyt siihen että monilla ihmisillä ei ole mitään käsitystä miten kertoa tarinoita tai todellisuutta. Kulunein ja kliseisin väsynein kuvio on monelle ihmetyksen aihe ja isossa kuvassa se lienee sarjakuvan ja sarjakuvalehden tulevaisuus. Suhteellisen helppo ja edullinen tapa kokeilla ideoita.
Sitä ei nykyisellä tekoäly korjaa kaiken fiksata hetkessä, jos koskaan.
Ilman Charles M Schulzin sarjakuvia ei olisi miljoonia Ressu ja Kaustinen pipoja, paitoja, pyjamoita, pehmoleluja ja pussinsulkijoita ja muuta muovikrääsää. Tyynenmeren alueella yhä ajautuu rantaan muovisia Karvinen tuotteita siitä reilun vuosikymmenen takaisesta rahtilaivan uppoamisests. Kaikki eivät ole Karvinen tai Tenavat. Suurimman osan kohdalla on suloinen unohdus. Tietenkin uusien sarjojen ja kannattavuuden määrä pienenee mitä aiemmin joku istutetaan välkkyvän ruudun eteen ja se on kaiken alfa ja omega.
Videoiden piti tappaa elokuvateatteri ja kirjat nyt ainakin. Elokuvien harrastajat vannovat fyysisten tallenteiden nimiin syystä.
Siinä missä sähköinen digitallenne voi koska tahansa kadota pilvestä fyysinen ei ole niin arka ulkoisille häiriöille.
Itselleni on mystistä käydä toisaalla Euroopassa ja todeta että lehtiä ja kirjoja kannattaa myydä. Sillä ei ökyrikastu. Mutta tilanne ei muutu, totta pandemia pisti tätäkin alaa maihin mutta ihan sama jos lehtien myynnistä esittää kasvulukuja " siinähän on kuitenkin ne mangat ja graafiset romaanit mukana" no ei, nekin kasvoivat ovat siinä samassa tilastossa jota ei klikata tai lueta.
Takana on usein juuri ajattelu että jos lehdet, varsinkin ne joiden klikkiin en tietenkään itse kuulu koska olen sentään arvoni tunteva ihminen, saadaan loppumaan niin se kaikki hyvä ja fiksu mistä
minä pidän nousee kukoistamaan ja tienaa kaikki rahat ja olemme yhteinäiskulttuurissa jossa vihdoin asiat ovat hyvin. Tämä tuntuu olevan yleinen fantasia joka vertautuu fantasioihin " pärjäisin hyvin tappelussa kuutta vastaan" ja " pystyn tyydyttämään seksuaalisesti useita henkilöitä" niin varmasti.
Mutta muista on aina helpompi löytää vika kuin itsestään ja omasta viiteryhmästä.
Tällä päivämäärällä sarjakuvalehti hakusanalla lehtipiste ja muut tilaa lehti sivustot tarjoavat 9-34 eri nimekettä. Anime lehti on usein jota en laskisi enkä aivan ole Aku Ankan ja Ryhmä Haun ydinkohderyhmää.
Isolla osalla mukana toki ulkomaisia sekä jo lakkautettujen lehtien tietoja.
Mitenkään muuttumattomana en Suomen kohdalla asiaa pidä. Koetan itse osaltani olla tekemättä eutanasiaa vielä elossa olevalle.
