Miten niin näennäistä? Jos kerran osoitteellisen postin määrä on romahtanut – ja siis omalta osaltanikin se johtuu lähinnä siitä, että kaikki tylsä eli laskut, palkkalaskelmat ja sellainen menee suoraan pankkiin tai muihin palveluihin sähköisesti – niin enemmänhän se olisi alasajoa, jos väkisin juoksutettaisin postiljoonia ylös ja alas tornitaloja tai pitkin maaseudun teitä muutaman lähetyksen takia ja tälleen saataisiin jäljellä olevien julkaisujen postikulut taivaisiin tämän perinnetoiminnan kattamiseksi. Itsellenikin tulee vain muutama aikakauslehti eikä kiinnosta pätkääkään minä päivänä, kunhan tulee edullisesti ja kohtalaisen ehjänä.
Toisen keskustelun paikka. Mutta se "kaikki tylsä" on ehkä osaltaan rahoittanut palvelua. Toisesta päästä palvelu on tehostunut (laskun lähettäjä) toisesta päästä taantunut (vastaanottaja). Ja tietoista myös sikäli, että kukaan yksityinen ihminen ei ole niin hullu että lähettäisi postissa enää mitään, lehteä, kirjettyä, korttia jos voi vain välttää sen. Viittaan palvelun hintaan ja luotettavuuteen. Siis enää ei kulje myöskään pienlehdet tai piirtäjien tekemät postikortit.
Tässä vastataan olennaiselta osin miksi kuuluu keskusteluun ja miksi säästö ei ole säästö.
Tämä nyt tuskin kuitenkaan parantaa lehden kannattavuutta. Siinä vaiheessa kun lehdestä tulee kustantajalle enemmän vaivaa ja kulunkia kuin tuottoa, se on järkevä lopettaa. 
Ja silloin vähemmän on vähemmän. Miksi tehdä tuotetta jos logistiikka/toimitus tekee tuotteesta vaihtelevalla prosentilla käyttökelvotonta?
Ja viimeistään kun kustantavan tahon ei kannata julkaista päästään itse itseään toteuttavan profetian piiriin: kun tehdään tarpeeksi vaikeaksi ja kalliiksi voidaan purkaa olemassaoleva palvelu, koska sitä lähetettävää ei ole.
Jos jokin ei juuri omaan elämänpiiriin kuulu siitä ei tarvitse välittää, eihän? Enemmän säästettäisiin jos valtakunnallisesti poistettaisiin pyörätiet tai poliisi esimerkiksi Tampereelta. Ei kosketa minun elämääni vähäisimmässäkään määrin. Jos luulen ettei se vaikuta tämän maan sarjakuvantekijöihin ja heidän turvallisuuteensa ja tee tyhjäksi aiempien vuosikymmenten yhteiskunnallista panostusta...no olisin väärässä.
Sarjakuva lehtimuodossaan ei ole trendikäs. Se on kuten lineaarinen televisio tai psuhelinsoittu, asioita joita ilman monet tulevat hienosti toimeen. Miksi kukaan tarvitsisi näitä dinosauriiden aikaisia hapatuksia?
Jakelu- ja myyntiverkoston alasajon voi perustella myös internetin olemassaolon myötä. Kaikilla on netti ja siten julkaisukanava ja keino löytää uutta sarjakuvaa jopa halvemmalla ja " ekologisemmin kuin puita tappamalla". Koska kaikilla on ilmainen 6G ja valtava kielitaito sekä uusimmat laitteet jotka ovat halpoja kuin mikä ja joilla energiankulutuksen ja osiensa myötä ei ole hiilijalanjälkeä nimeksikään.
Sarjakuva eritoten lehtimuodossaan on verrattain helposti lähestyttävä ja edullinen sekä kuluttajalle että tekijälle. Tai on ollut. Jos edullista tapaa kokeilla uusia sarjoja ja tekijöitä ei ole, vain suoraan albumikoon julkaisu/kovakantinen valikoima supistuu väistämättä. Tekemiseen menevä aika ei kasva, mutta koska tehtävää on enemmän aikaa kuluu enemmän.
Sarjakuvan suurmaat, Japani ja Ranska, ovat yhä sitä mieltä että antologialehti on hyvä tapa koeponnistaa uusia sarjoja ja tekijöitä.. Sillä on saatu uusia lukijoita. Ruutu, Zoom, Non Stop ja Jysäys sekä Tapiirit ja useampi 80-90-luvun kotimainen yritys olivat yritykset ja osoitukset joskin lopetettiin liian pian. Eikä yksin taloudellisista syistä.
Nämä ovat myös valintoja. Lehti on pitkän kantaman panostus eikä tuota ensimmäisillä kymmenkunnalla kvartaalilla. Puhekuplien avulla on vaikeampi tehdä talouskuplia kuin sovelluksilla tai konsultointi palveluilla. Mutta moisen lanseeraaminen olisi pitkä projekti ja vähemmän seksikäs kuin tosi-tv tai suoratoistopalvelu. Pahinta kaikessa jopa voisi tuottaa vähän sarjakuvan tekijöille ja työllistää jonkun syrjäkylän asukkaan postunkantajana.
Paska tulevaisuus sellainen. Selkeästi.