Äkkiä iski epäilys, että tietyt fraasit kaipaavat selvennystä niille, jotka eivät hardcoraa Kääkissä.
Muistelen, että ketjun alkupuolella mainittu "taidehipit vs fanipojat" -klisee esitettiin tuossa muodossa Radio Helsingin keskusteluohjelmassa, jossa puhuivat Harri Römpötti ja Ville Hänninen. Tämä hauska kärjistys lähti siitä elämään omaa elämäänsä ja muuttui meemiksi, johon on siitä alkaen viitattu ei-aivan-vakavissaan.
Se on hauska detalji, että fanipoikia tässä jaossa edusti Kvaak. Ei puhettakaan siitä että Kvaak on ainoa suomalaisen sarjakuvakeskustelun areena tai että vain Kvaakin hyväksymä sarjakuva on sarjakuvaa. (Mitä on Kvaakin hyväksymä sarjakuva, kukaan ei tiedä. Onneksi.)
Siitä taitaa olla kahdeksan vuotta, kun Reima kirjoitti jutun, jossa hän ihasteli puoliääneen, miten laaja mangakulttuuri on syntynyt keneltäkään kysymättä. Samalla hän mietti, mahtavatko sarjakuvaseurat olla menneen maailman dinosauruksia, kun mangapiirit eivät edes tiedä, että niitä on olemassa.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin näkee selvästi, että animangapiirit eivät sarjakuvaseuroja edes tarvinneet. He perustivat omansa. Eivätkä tarvinneet edes Sarjainfoa, vaan perustivat pakanat vieläpä omat lehtensä. Ja jos j-kulttuuri osui Suomessa hedelmälliseen maaperään, vaikka sitä ei oltu tilattu eikä vartavasten edistetty jossakin, niin entä sitten? Jollakin tavalla tässä touhussa mukana olleena en nyt aivan osaa ajatella, että Suomen sarjakuvaseura olisi jotakin velkaa. (Se että pyrin olemaan jäsenenä niin harvassa yhdistyksessä kuin suinkin, on oma asiani.)
Kun muistelen 2000-luvun vaihteen tunnelmia, niin henki oli - ei yhtään yllättävästi - sellainen, että tämä on meidän ihan oma juttumme, tämän avulla erottaudumme muista. Nythän tilanne on taas muuttunut. Sarjakuvakursseilla ja omakustanteista näkee, kuinka virtaukset sulautuvat taas yhteen. Se on jännittävää. En osaa arvailla, mikä olisi seuraava irtioton tapa.
Mangapäivä taisi kuihtua siihen, kuinka coneja on nykyään joka niemessä, notkossa ja saarelmassa ympäri vuoden.
Virtuaalisillakin yhteisöillä on oma elinkaarensa. Anikin ja Kupolin keskustelu on vähentynyt huomattavasti vilkkaimmista vuosista. Yksi tärkeä syy on, että tänä päivänä kaikki
blogaavat. Siihen ei tarvita edes animeyhdistyksiä.
