FinnishComicsDA, ryhmällinen suomalaista sarjakuvaa

[Grezen]

Sanon nyt muutaman sanan ihan tosimielellä ja vailla ilkeyttä.

Hessu, FinnishComicsDA ei ole kauhean kookas tai vaikutusvaltainen yhteisö. Siitä voi hyvinkin tulla jotain suurta ja hienoa jos haluat, mutta vielä se ei sitä ole, joten ei kannata yrittää uskotella niin itselleen eikä varsinkaan muille. Suomessa on kymmeniä sarjakuvaseuroja, jotka tekevät samaa kuin tekin. Monet tyytyvät vain harrastamiseen ja hauskaan yhdessäoloon mutta jos kunnianhimoa riittää, niin aina voi tähdätä korkeammalle. Kyllä siitä jotain tulee lopulta.

Sinulla on paljon energiaa ja kykyä järjestellä asioita ja vaikutat olevan ihan fiksu tyyppi. Kiva olisi nähdä, että tuo energia myös menisi johonkin hyödylliseen. Käytä se rakentavasti oman yhteisösi eduksi. Se, että tarjoat nuorille piirtäjille mahdollisuuden töidensä julkaisuun, ei ole millään lailla ristiriidassa kenenkään muun suomalaisen alan toimijan tavoitteiden kanssa.

Kannattaa ottaa oikeasti selvää asioista, ennen kuin lähtee spekuloimaan esimerkiksi apurahoilla. Räikeän valheellisetkin väitteet jäävät helposti elämään, eikä niiden levittäminen auta omaakaan asiaa. Sarjakuva on melkoisen pieni ala kulttuurikentässä. Sen tunnetuksi tekemisen eteen on tehty paljon työtä ja paljon on vielä tekemättä. Kaikki työstä ei ole ollut Suomen Sarjakuvaseuran tekemää. Yksityiset henkilöt, kustantajat, kääntäjät, toimittajat, yhdistykset, seurat jne. ovat omalta osaltaan olleet mukana. Ihan parin viime vuoden aikana on edistytty huimasti mutta sekin on vasta alkua.

Seitti ja Mikael Mäkisen Musta Ritari -kustantamo ovat hyviä esimerkkejä sinnikkäästä ja huolellisesta työstä, jossa ei ole unohdettu tekemisen iloa. Nuoren porukan aikaansaannoksia kummatkin, mutta takana on vuosien aherrus. Ja kun itse tulin kuvioihin 2005-06, olivat monet tämän päivän arvostetut artistit ja seuran natsimuumiot vielä täysin keltanokkia. Mutta aika ja sinnikkyys tekevät tehtävänsä.

Mika Waltarin paras neuvo kirjailijaksi haluavalle nuorelle oli, että mitä ikinä teetkin, älä missään nimessä anna itsesi katkeroitua. Katkeruutta näissä piireissä riittää ihan tarpeeksi, eikä se ole ikinä sidoksissa henkilön saaman huomion ja arvostuksen määrään. Katkeruus ja sotajalalla oleminen syövät vain ja ainoastaan ihmistä itseään.

Eli: tee, tee, tee, tee, tee, tee ja vielä kerran tee! Älä luovuta, älä katkeroidu, älä kylvä tieten tahtoen valheita ja eripuraa! Älä tuhlaa aikaasi toissijaisuuksiin! Kyä se siitä!

[Jarmo]

Musta on vähän sääli sirpaloittaa sarjakuvapiirejä (näin vanhan pierun näkövinkkelistä) ihan turhan takia. FCDA nyt viimeisenä, manganuoriso ja jotkut taidehipit aiemmin.

Mutta näinhän se menee aina kun kapinoidaan, ei se establishmentin sisältä päin vaan käy. Erittäin positiivista jos tästä syntyy jotain käypää! Sama se syntyykö positiivisen vai negatiivisen energian kautta, kunhan syntyy.

Sarjakuvaseura, Kvaak, ja mikä tahansa suurempi kokoelma harrastajia vaikuttaa auttamatta aika jähmeältä ja hyytyneeltä. Turha toivoa, että näinkin moninainen porukka innostuu kovin paljoa mistään, sen verran on erilaisia näkökantoja ja mielipiteitä. Esim. ihan mikä tahansa aivan mahtava uusi mangasarja saa auttamatta täystyrmäyksen vähintään puolelta porukalta, joita mikään manga ei kiinnosta pätkääkään.

Innostuminen on paljon helpompaa pienemmässä samanhenkisessä porukassa. Hyvin suositeltavaa siis kasata omaa jengiä ja tehdä oma parempi kapina!

Omassa eristyneessä porukassa maailmankuva vaan tuppaa vinoutumaan, miksei muumiot tue tätä ja tykkää tästä vaikka kaikki fiksut tykkää! Enkä tällä suoraan tarkoita, että Kvaak.fi olisi se suuri todellisuus, onpahan vaan vähän isompi vinoutuma.

[Aura]

Itse käsitän mangan ja sarjakuvan samana asiana: kun esim keskuksella järjestetään sarjakuvakursseja, niihin voi tulla piirtämään myös mangaa.

Kai myös mangapiirtäjät ovat löytäneet ne? Itse kovasti toivoin että vastakkainasettelun aika olisi joskus ohi, mutta yhä vain kuulen että mangapiirit eivät halua olla missään tekemisissä tavisten kanssa. Siispä Sarjakuvakeskustakaan ei ehkä osata tai haluta hyödyntää, vaikka se tarjoaisikin ohjelmaa. Kun siellä on niitä taidesarjakuvanatsimuumioita joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Millään tasolla. Kuulemma.

Vaikka olen itsekin kokenut etten kuulu samaan porukkaan skenen enemmistön kanssa, niin eipä siellä nuorisomangapuolella ole sen enempää hengenheimolaisia. Draamaa kyllä löytyy niin että kääkki kalpenee.

Siinä olisi FCDA:lle yksi tavoite: luoda siltoja uuden mangapolven ja muun skenen välille. Pelkkä nuoruus ei ole este päästä esiin, mutta mangavaikutteet voivat olla ja mangatekijöitä on jäseninä paljon, myös sellaisia jotka eivät ole tekemisissä muun skenen kanssa.

Siitä huolimatta että jotkut ovat ilmeisesti yhä sitkeästi sitä mieltä ettei kenenkään kanssa edes tarvitse olla tekemisissä ja mangapiirit pitää pitää tarkkaan eristyksissä.

[sofia]

Ite oon nuori sarjakuvapiirtäjä, jonka tyyli on varsin nippon-vaikutteista (ainakin omaan silmään) ja ite oon kyllä ollut huomaavinani että tällästä "me mangaistit - te epämangasistit"-asettelua ei enää hirveästi ole. Omissakin aikeissa olisi käydä visiteeraamassa Sarjakuvakeskuksella ilmaisten kroki-sessioiden vuoksi. Eniten Sarjakuvakeskuksen tapahtumiin osallistumista jarruttelee puhdas ujous - ainakaan itselläni ei ole pelkoja siitä että joku taidenatsimuumio tulisi ja polttaisi mun piirustukset. Toivottavasti mulla ei oo syytäkään pelätä että näin kävisi...

Nykyaikanahan tilanne on kuitenkin aikalailla se että monet nuoret sarjakuvapiirtäjät ovat jossain vaiheessa piirtäjänuraansa katsoneet edes pari jaksoa animea ja lukeneet muutaman pokkarin mangaa, vaikka se ei piirustustyylistä näkyisikään. En itse kuitenkaan ole törmännyt enää useaan vuoteen siihen että pseudomangaan suhtauduttaisiin jotenkin nihkeästi - ja nykyään myös moni mangavaikutteinen piirtäjä kutsuu sarjakuvaansa ihan vaan sarjakuvaksi, ei erityisesti mangaksi.

Esimerkiksi omasta tyylistäni tosiaan paistaa ainakin omaan silmääni voimakkaasti se, että oon 90-luvun animesukupolvea ja varmasti moni vanhempi harrastaja pystyy huomaamaan saman. Kuitenkin harva mun ikäsistä (+-20-vuotiaista) kanssaharrastajista varmaan edes ajattelee että "ohoh, onpas mangavaikutteista!!". Mangasta peräisin oleva kuvakieli, symboliikka, hahmot, ynnä muut sellaiset kun ovat niin tuttuja tämän sukupolven piirtäjille, ettei niitä aina edes huomata.

Onhan niitä edelleen varmasti sellaisiakin jotka kokevat piirtävänsä nimenomaan mangaa ja jotka haluavat pyöriä vain niissä omissa mangapiireissään, ja jos silloin kokee tarvetta nillittää muiden syrjinnästä, voisi katsoa peiliin. Pelkissä omissa piireissä pyöriminen ja mahdollisesti vielä muiden dissaaminen (vielä pari vuotta sitten törmäsi aika useasti mielipiteeseen "kaikki länsimaalanen sarjakuva on p*skaa!!"), niin sitten on ihan turha ihmetellä miksi muut suhtautuu vähän nihkeästi. Itsekään en koe kuuluvani johonkin tiettyyn skeneen tai identifoi itteäni tiukasti tietyntyyppiseksi piirtäjäksi - oon yksinkertaisesti sarjakuvaharrastaja ja tykkään piirtää. Mitä sitä lokeroimaan itteään sen enempää. Varmaan niissä pienissä laatikoissa olot onkin vähän tukalammat.  

Ja ettei ihan off-topiciksi menisi, pitänee kommentoida myös noita Hessun kirjoituksia. Mä en oikeasti ymmärrä mikä on saanut Hessun lähtemään ristiretkelle nuorten sarjakuvapiirtäjien puolesta. Jos kyseessä on vain mielipaha joka on syntynyt väärinkohdelluksi tulemisesta, niin ok, mutta ei silloin kannata naamioida henkilökohtaista kaunaa joksikin "heikompien puolustamiseksi". Itse nuorena sarjakuvapiirtäjänä en ole nimittäin kokenut Hessun kuvailemaa väärinkohtelua, enkä mä sano tätä sen takia että pelkäisin natsimuumioiden tuhoavan mun sarjakuvaurani.   Päinvastoin, itse olen saanut vanhemmilta harrastajilta lähinnä kannustavaa palautetta - vaikka mä piirrän välillä mangavaikutteista homosarjakuvaa.

[Jari Lehtinen]

Äkkiä iski epäilys, että tietyt fraasit kaipaavat selvennystä niille, jotka eivät hardcoraa Kääkissä.

Muistelen, että ketjun alkupuolella mainittu "taidehipit vs fanipojat" -klisee esitettiin tuossa muodossa Radio Helsingin keskusteluohjelmassa, jossa puhuivat Harri Römpötti ja Ville Hänninen. Tämä hauska kärjistys lähti siitä elämään omaa elämäänsä ja muuttui meemiksi, johon on siitä alkaen viitattu ei-aivan-vakavissaan.

Se on hauska detalji, että fanipoikia tässä jaossa edusti Kvaak. Ei puhettakaan siitä että Kvaak on ainoa suomalaisen sarjakuvakeskustelun areena tai että vain Kvaakin hyväksymä sarjakuva on sarjakuvaa. (Mitä on Kvaakin hyväksymä sarjakuva, kukaan ei tiedä. Onneksi.)

Siitä taitaa olla kahdeksan vuotta, kun Reima kirjoitti jutun, jossa hän ihasteli puoliääneen, miten laaja mangakulttuuri on syntynyt keneltäkään kysymättä. Samalla hän mietti, mahtavatko sarjakuvaseurat olla menneen maailman dinosauruksia, kun mangapiirit eivät edes tiedä, että niitä on olemassa.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin näkee selvästi, että animangapiirit eivät sarjakuvaseuroja edes tarvinneet. He perustivat omansa. Eivätkä tarvinneet edes Sarjainfoa, vaan perustivat pakanat vieläpä omat lehtensä. Ja jos j-kulttuuri osui Suomessa hedelmälliseen maaperään, vaikka sitä ei oltu tilattu eikä vartavasten edistetty jossakin, niin entä sitten? Jollakin tavalla tässä touhussa mukana olleena en nyt aivan osaa ajatella, että Suomen sarjakuvaseura olisi jotakin velkaa. (Se että pyrin olemaan jäsenenä niin harvassa yhdistyksessä kuin suinkin, on oma asiani.)

Kun muistelen 2000-luvun vaihteen tunnelmia, niin henki oli - ei yhtään yllättävästi - sellainen, että tämä on meidän ihan oma juttumme, tämän avulla erottaudumme muista. Nythän tilanne on taas muuttunut. Sarjakuvakursseilla ja omakustanteista näkee, kuinka virtaukset sulautuvat taas yhteen. Se on jännittävää. En osaa arvailla, mikä olisi seuraava irtioton tapa.

Mangapäivä taisi kuihtua siihen, kuinka coneja on nykyään joka niemessä, notkossa ja saarelmassa ympäri vuoden.

Virtuaalisillakin yhteisöillä on oma elinkaarensa. Anikin ja Kupolin keskustelu on vähentynyt huomattavasti vilkkaimmista vuosista. Yksi tärkeä syy on, että tänä päivänä kaikki blogaavat. Siihen ei tarvita edes animeyhdistyksiä.

[Jarmo]

Omissakin aikeissa olisi käydä visiteeraamassa Sarjakuvakeskuksella ilmaisten kroki-sessioiden vuoksi. Eniten Sarjakuvakeskuksen tapahtumiin osallistumista jarruttelee puhdas ujous - ainakaan itselläni ei ole pelkoja siitä että joku taidenatsimuumio tulisi ja polttaisi mun piirustukset. Toivottavasti mulla ei oo syytäkään pelätä että näin kävisi...

Sofialle ja muillekin kiinnostuneille suosittelen ikäänkuin pehmeänä aloituksena käymään joku (ensi) viikko katsastamassa mangakahvilan neutraalilla maaperällä järjestyviä kahvilatapaamisia. Toki sielläkin kaikki on vanhoja ja ilkeitä nauraa piirrustuksille ja repii originaalit.

[Lurker]

...Enkä tällä suoraan tarkoita, että Kvaak.fi olisi se suuri todellisuus, onpahan vaan vähän isompi vinoutuma.

Tosin tämäkin keskustelu käydään täällä Kvaakissa, eikä jossain muualla "nuoremmalla ja dynaamisemmalla" foorumilla.

Olen yrittänyt joskus noita muita, Jarinkin mainitsemia foorumeita seurailla. Ne ovat viittä vaille koomassa tai ainakin hyvin hiljaisia.

Kvaakin manga ja anime -alue on muuten alkanut vilkastua. Nyt vain hyviä keskustelunavauksia.

[Petteri Oja]

Muistelen, että ketjun alkupuolella mainittu "taidehipit vs fanipojat" -klisee esitettiin tuossa muodossa Radio Helsingin keskusteluohjelmassa, jossa puhuivat Harri Römpötti ja Ville Hänninen. Tämä hauska kärjistys lähti siitä elämään omaa elämäänsä ja muuttui meemiksi, johon on siitä alkaen viitattu ei-aivan-vakavissaan.

Tarkennan vielä, että se oli nimenomaan ohjelman juontaja, Hesarin toimittaja Esa Mäkinen, joka tämän kärjistyksen kehitteli ja esitteli yleisölle paitsi radiossa myös Hesarissa.

[Timo Ronkainen]

Niin olikos se "taidehipit" vai "taidehiipparoijat"?
SsuomenSarjakuvaSeuran-natsimuumio-taidehiipparit.

Timo

[katjunen]

Minä taas täälä mietin, että miten natsi(muumio)kortti käyttö ja sen tapa vaikuttaa keskustelun voimadynamiikkaan.

[Reima Mäkinen]

Suomen sarjakuvaseura ei tarjoa mitään mangapiirien sarjakuvantekijöille, vaikka seuran pitäisi edustaa ja tukea kaikkea suomalaista sarjakuvaa - jo ihan nimensä puolesta.

Listastani unohtui eilen... Seuran vuoden 2006 Festarien yhteydessä järjestämät mangakurssit  joille osallistui yli 30 10-16 vuotiasta tekijää.

Kvaakin mangakielteisyydestä taas kertoo jotain se että Nausicaa valittiin täällä ÄÄNESTEYKSELLÄ muutama vuosi sitten vuoden käännössarjaksi.

Siitä taitaa olla kahdeksan vuotta, kun Reima kirjoitti jutun, jossa hän ihasteli puoliääneen, miten laaja mangakulttuuri on syntynyt keneltäkään kysymättä. Samalla hän mietti, mahtavatko sarjakuvaseurat olla menneen maailman dinosauruksia, kun mangapiirit eivät edes tiedä, että niitä on olemassa.

Enpäs muistakaan tuollaista voi hyvin ollakin. Silloinhan käytiin tätä keskustelua.

Nythän tilanne on taas muuttunut. Sarjakuvakursseilla ja omakustanteista näkee, kuinka virtaukset sulautuvat taas yhteen. Se on jännittävää.

Totta. Tämä lienee trendi. Ja voisi lisätä että vihdoinkin. Mangasta on tosiaankin kadonnut kaikki se vähä kapina ja erilaisuuden viehätys mitä siinä vielä 10 vuotta sitten oli.

Sarjakuvaseuran olemuksesta kannattaa myös asia jota ei varmaan koskaan tule toistettua liikaa - vaikka niin luulisi - Seura tarjoaa hyvät puitteet (tietotaitoa, taloushallintaa, tiloja jne) kenelle tahansa järjestää mitä tahansa sarjakuviin liittyvää.

[Jari Lehtinen]

Haa! Dementiani ei olekaan vielä toivottoman täydellinen! Paikallistin visuaalisen muistikuvani tähän artikkeliin.

"Manga ja animeharrastajat eivät joko ole koskaan kuulleetkaan viimevuosituhannen dinosauruksista, sarjakuvaseuroista, tai sitten he haluavat tehdä pesäeroa perinteiseen sarjakuvaharrastukseen."

Jälkiviisaana voi todeta: kummatkin vaihtoehdot pätivät.

Ketjussa julistettuun kapinaan mangapiirtäjien puolesta voisi suhtautua vakavammin, jos se ei olisi kymmenisen vuotta ajastaan jäljessä ja sitä ei olisi keksitty vasta kaksi sivua sitten.

Ehkä kysymys pitäisi esittää toisinpäin: millä tavalla sarjakuvaseurat seuroina olisivat estäneet tai haitanneet mangan maihinnousua tai siitä sukeutunutta innostusta? Ei oikein tule mitään mieleen. Arveluttavia yhteistyön oireita, joita Reima listasi, on sitäkin enemmän.

[J Lehto]

Rituaalinen muumionpotkinta on aikuistumiseen kuuluva riitti. Joskus muumiot louskuttavat leukojaan, viisas muumio pitää balsaminsa. (vanha ylä-egyptiläinen sanonta)

[Emppu]

Sarjakuvaseuran olemuksesta kannattaa myös asia jota ei varmaan koskaan tule toistettua liikaa - vaikka niin luulisi - Seura tarjoaa hyvät puitteet (tietotaitoa, taloushallintaa, tiloja jne) kenelle tahansa järjestää mitä tahansa sarjakuviin liittyvää.

Niin, tämä ja kaikki muu Kehä Kolmosen sisällä. Muut homehtukoon paikkakunnillensa.

[Hessu]

Niin, tämä ja kaikki muu Kehä Kolmosen sisällä. Muut homehtukoon paikkakunnillensa.

Sinä sen sanoit. Nostaisin tämän saman asian esille. Yritän tänään kirjoittaa listan parannusehdotuksista sarjakuvaseuralle ja tämä on yksi hyvä pointti.

Haluaisin tähän liittyen huomauttaa, että FinnishComicsDA toimii ympäri Suomea. Meillä on ollut livenä toimintaa jo tähän mennessä Helsingissä, Turussa ja Oulussa. Ensi kesänä ajatuksenamme on suunnata Tampereelle Tampere kuplii-tapahtumaan. Netissä meidän ryhmässämme on jäseniä joka puolelta Suomea. Uskaltaisin väittää että ryhmämme on varsin kattava kuva Suomen nuorista sarjakuvantekijöistä. Ryhmässämme on myös vanhempaa väkeä, mutta olemme ensisijaisesti tosiaan nuorten sarjakuvaharrastajien ryhmä (mutta kuten aiemmin mainitsin meillä on myös ammattitasoisia tekijöitä).

Haluaisin vielä esittää ihan rehellisen pyynnön osalle tämän ketjun keskustelijoista. Voisitteko olla demonisoimatta minua ja esittää kommenttinne vaikka suoraan minulle, jotta dialogi pysyisi yllä, sen sijaan että kommentoitte tyyliin "Hessua eivät mangustitkaan haluaisi edustajakseen". Tällainen kommentointi on minusta hyvin raukkamaista sillä en itse ole hyökännyt ketään kohti henkilökohtaisesti. Olen kritisoinut vain ja ainoastaan sarjakuvaseuraa ja Kvaakkia yleisesti. Toki lainasin VesaK:n viestejä kirjoituksessani, mutta tämän pointti oli näyttää millaista keskustelua FinnishComicsDA:sta on Kvaakissa käyty. Voisin hyvin nostaa esille myös monia rakentavia ja analyyttisiä kommentteja tästä keskustelusta. Pyydän, että lopetatte henkilökohtaiset hyökkäykset minua kohtaan tässä ketjussa.

Toki voitte suhtautua pyyntööni miten haluatte. Itse toivoisin että tässä keskustelussa puhuttaisiin asioista, kuten on paljon puhuttukin, mistä keskustelijoille suuri kiitos, eikä minusta.