Palstaa lukeneena tiedän mistä alppareista siis keskustellaan. Good, haluan ilmaista niistä mielipiteeni.
Frank Millerin Yön Ritari on erinomainen. Yksi parhaimmista Batmaneista koskaan/ yksi vaikuttavimmista sarjisromaaneista koskaan. Dialogi on täyteläisen tyylikästä ja loistavaa, tarina hyppysissään pitävä, sykähdyttävä ja monipuolinen, teemat ajatuksia herättäviä. Yön ritari on yksi niistä harvoista tarinoista jossa Robinkin menettelee.
Mitäpä muuta lisäämään. Millerin Ensimmäinen vuosi oli myös erittäin hyvä ja tunnelmallisesti tehty, karu ja synkkä teos.
Brian Azzarellon ja Lee Bermejon Jokeri oli taidokas, näyttävä ja hyytävä. Sarjis oltiin törkeän hienosti kuvitettu, kyllä kelpasi ihastella kuvia. Vaikka olenkin Jokerista Lurkerin kanssa samaa mieltä niin tässä tarinassa kelpuutin ehdottomasti tämän näkemyksen metkumaakaristamme. Azzarellon Jokeri on kuin vielä rujompi, kaoottisempi ja hirviömäisempi versio Heath Ledgerin Jokerista joka häviää tälle Jokerille. En pahemmin fanita Ledgerin tulkintaa mutta Azzarellon vimmattu versio kelpasi.
Tarina kulki hienosti Jokerin kätyrin näkökulmassa. Dialogi on suomeksi letkeämpi, olen lukenut tätä enkuksikin. Ainoa asia joka jäi häirimään, on Pingviini. Jokeri kutsuu Pingviiniä "Abneriksi" mutta Pingun etunimihän on Oswald? Ja Jokeri saa vähän liian vaivattoman tuntuisesti Pingviinin tiimiinsä...
Pöllöjen hovissa olen samalla kannalla kun Jiksi. Persoonaton tarina ei imaissut mukaansa missään kohtaa. Siitä ei innostunut yhtään. Tarina oli lattea: "tyhmä, tylsä, pettymys". Kakkososa Pöllöjen kaupunki ei herätä kiinnostusta vaikka ehkä kuitenkin luen senkin jos se ilmestyy joskus kirjastoon.
Death of the family oli toden totta, vielä kehnompi esitys kuin Pöllöjen hovi. Kuitenkin olen saanut vaikutelman, että Kuolema kulkee perheessä olisi (yli)arvostettu teos, jota ollaan menty vertaamaan Alan Mooren Killing Jokeen. Ihme juttu, sillä tylsiä ja tekosyvällisiä suoltava naamarinaama-Jokeri ei kolahda itselleni mitenkään. Makuja on tietty kullakin. Mielestäni sopisi Linnunpelättimen tyyliin paremmin tuo kasvojensa repiminen. Liika on liikaa.
Suomennos ei ollut parasta mahdollista. En tiedä, mikä mahtaa olla tällaisen replan kun "senkin sekopallo!" originaali mutta vähän tönköltä kuulostaa, ainakin suomeksi.
Batmankaan ei oikein vakuuttanut onttoine reploineen. Tarina junnasi koko ajan paikallaan eikä mitään varsinaista huippukohtaa tullut edes lopussa. Jokeri vain toistelee itseään Batmanin todetessa "oh my god!". Tunnetilani oli ärtyisä kun sain alpparin luettua.
Onko Batgirl muuten suomennettu yleensä Lepakkotytöksi vai pysyykö nimi suomenkielisissä tarinoissa kuitenkin Batgirlinä?
