Myydyimmät kotimaiset sarjakuvakirjat

[Petteri Oja]

Egmontin ja Sanoman lisäksi Kurpitsan ja Zum Teufelin hitit pääsisivät myös käsittääkseni kepeästi tuolle listalle. Tai ainakin olisivat pari vuotta sitten päässeet silloiselle listalle.

Kurpitsalta Femokratia ja Teufelilta Praedor - Varjo menneisyydestä olisivat päässeet listalle.

[Timo Ronkainen]

Kurpitsalta Femokratia ja Teufelilta Praedor - Varjo menneisyydestä olisivat päässeet listalle.

Ohoo! No se on hyvä! Mille sijoille?

Timo

[Lurker]

Huomasin, että Laajasalon kirjastossa on koululaisten Aku Ankka -lukupiiri.
Enää ei sarjakuvalle ole valmista yleisöä, vaan se täytyy kasvattaa.

Huomiotalouden ulkopuolelle jäävää sarjakuvaa on todella vaikea myydä ja markkinoida, pienellä budjetilla.

Sarjakuvan siirtyminen massamediasta alakulttuuriksi sisältää tietenkin myös mahdollisuuksia, ei vain uhkia.

Ennen kaikea itsestäänselvyys: sarjakuvaa ei voi myydä ellei ole myytävää. Tämän suhteen on hyviäkin merkkejä ilmassa.

 

[Curtvile]

Huomiotalouden ulkopuolelle jäävää sarjakuvaa on todella vaikea myydä ja markkinoida, pienellä budjetilla.

Ai se budjetti on olemassa?
Sarjakuvaa ei osata myydä ja monelle se kaupallinen aspekti on pahinta myrkkyä mitä on.

Sarjakuvan siirtyminen massamediasta alakulttuuriksi sisältää tietenkin myös mahdollisuuksia, ei vain uhkia.
 

Vertautuminen runouteen ei ole hyvä asia millään mittarilla.
Minulla on tiskialtaassa elävämpiä kulttuureja.

Sarjakuvien ja kirjojen pitää palata massamediaan. Se massa- etuliite on syystä. Tiedän että on myyty " käyttösarjakuvana" ja " viihteenä", aivottomana bulkkina, mutta siitä ei ole kysymys.
Monipuolisuudesta.
Jos kivijalasta ei löydy herkkää sarjakuvaa polysuhteista tai ultraväkivaltaista kauhusarjakuvaa minikansallisilta verkkokaupoilta löytyy.

Tekijöistä ja kustantajista se ei oikeastaan jää kiinni. Kuluttajille pitää saada muutos. Että nämä ovat olennaisia siinä kuin älyluurikin.

[Reima Mäkinen]

Ohoo! No se on hyvä! Mille sijoille?

Parin vuoden takaisessa videossa käsittelin näitä. Kurpitsalta myös Laatikaisen Ei ois susta uskonut. Sitä on painettu 1500kpl ja myytykin varmasti pitkälle yli tuhat kpl.

Mitä tulee laivavertaukseen, ei tätä purtta muutamat Curtvile -merkkiset pilssipumput pelasta. Kuluttajapuolella ongelma on se että meillä on nuorten vanhemmissa jo yksi lukemista vierova sukupolvi. Nuoret kuluttaa suomenkielistä mangaa, mutta sitäkin vain sen verran että yksi kustantamo pysyy kitkutellen pystyssä. Omistajan taaja vaihtuminen kertoo siitä että mikään kultakaivos mangakaan ei ole. Uusia sarjakuvaa kuluttavia sukupolvia ei kasva.

Tekijäpuolella taas nuo 200-1000:n huitteilla pyörivät myyntiluvut tarkoittavat sitä, että sarjakuvia pystyy tekemään lähinnä apurahoilla. Ylipäätään se, että kirjoja tekemällä ei saa rahaa, vaikuttaa siten, että materiaali on enemmän tai vähemmän juostenkustua. Harrastelijamaista, harrastelijamaisine vikoineen. Se että ei ole mahdollista panostaa laatuun, ei ole oikeastaan kenenkään etu.

Omakustannejulkaiseminen ja ammattimainen tekeminen siirtyy ja on siirtynyt jo verkkoon, siitäkään nämä luvut eivät kerro mitään.