90-lukua on helppo mollata. Etenkin Hämähäkkimiehen Kloonisaaga on ainaisen ininän kohteena. Väitän kuitenkin, että jos ohittaa kokonaisuuden ryöpytteleväisen ja osittain logiikattoman luonteen, on se noin miljoona kertaa parempaa, miellyttävämpää ja laadukkaampaa materiaalia kuin mikään 90-luvun jälkeen tullut Hämäri-meininki, kenties JMS:n kautta lukuunottamatta. Tämä on tietenkin taas minun mielipiteeni, mutta onpa kuitenkin.
Toinen mikä 90-luvusta muistetaan on Image. Ja sieltä tietenkin Rob Liefeld ja hänen lukuisat, toinen toistaan lahjattomimmat kopiokattinsa. Mutta tulihan imageltakin muutakin: esimerkiksi Todd McFarlanen Spawn oli vuosikaudet yksi parhaista supersankarielementtejä sisältävistä sarjakuvista, kunnes kaatui omaan suuntaviivattomuuteensa.
Marvelilla oli loistavaa Aaveajajaa, Peter Davidin Hulkkia, Warlockin avaruusoopperoita. Tai näitä siis ainakin saimme suomeen 90-luvulla. Oli Wolverinen sooloseikkailuita, jotka paikoitellen olivat jopa hyviäkin. Ryhmä-X oli tietysti hirmu suosittu, mutta itse juuri noista 90-luvun numeroista perustan vähiten: juonet menivät naurettaviksi, Gambiitti pilasi sekä Roguen hahmon että lehden jatkuvalla läsnäolollaan ja univormut näyttivät typeriltä. Toisaalta, Tajunta oli kehissä.
Tästä pääsemme johtopäätökseen, että kukin tavallaan, ja että on aika simppeliä leimata kokonainen aikakausi "ihan paskaksi". Se tuskin kuitenkaan kertoo koskaan minkäänlaista kokototuutta.