Miksi kaikki työt jäävät kirjoitus pöydän laatikkoon.

[judea]

Minulla itselläni on ongelma. Aloitan pitkiä- joskus lyhyitäkin sarjakuvia,
en tajua miksi ne jäävät aina laatikon uumeniin. Enkä koskaan
enää jatka niitä, jos tulee keskeytys. Keskeneräisiä sarjiksia mulla on varmaan
sata. Tämä minua pännii...

Onko teillä kyseistä ongelmaa?

Sorry.. jos tämmönen keskustelu on jo.

[tjaa]

En ole piirtänyt enää sarjakuvia pitkiin aikoihin, mutta muun luovan työn kanssa minulla on ollut sama ongelma. Ja sarjakuvienkin kanssa oli silloin kun niitä omaksi ilokseni tuhertelin.

Syy oli ja on selvä: jos haluaa joskus saada jotain valmiiksi, joutuu myös näkemään vaivaa, puurtamaan, kyllästymään, pitkästymään, tekemään juttua silloinkin kun haluaisi tehdä jotain muuta. Lyhyesti sanottuna: tekeminen ei aina tuota mielihyvää, vaan saattaa välillä olla hyvinkin ikävää. Toki mielihyvänkin hetkiä tulee, mutta pelkästään niiden varassa ei mikään tunnu valmistuvan.

Omaksi iloksi tekemisessä on se ongelma, että silloin työhön tarttuu vain silloin kun on fiilis ja kyllästyessään yhteen projektiin aloittaa heti uuden. Lopulta kaikki jää kesken, iskee turhautuminen ja hanskat uhkaavat lentää lopullisesti naulaan. Ulkoinen paine (kuten julkaisijan kanssa sovittu deadline) tuntuu olevan minulle välttämätöntä, jotta saisin oikeasti tehtyä mitään loppuun asti.

Tuskin teiltä sarjakuvantekijöiltä ihan spartalaisuutta vaaditaan, mutta uskoisin että teillä on samantapaisia kokemuksia.

[JJ Naas]

Syy oli ja on selvä: jos haluaa joskus saada jotain valmiiksi, joutuu myös näkemään vaivaa, puurtamaan, kyllästymään, pitkästymään, tekemään juttua silloinkin kun haluaisi tehdä jotain muuta. Lyhyesti sanottuna: tekeminen ei aina tuota mielihyvää, vaan saattaa välillä olla hyvinkin ikävää. Toki mielihyvänkin hetkiä tulee, mutta pelkästään niiden varassa ei mikään tunnu valmistuvan.

Allekirjoitan tämän täysin. Sarjakuvien tekeminen on hauskaa, mutta ei aina, ja silloin tekemiseen pitää suhtautua kuin työntekemiseen, puurtaa hommat valmiiksi vaikka ei huvittaisi. Mutta tulee valmista.

[AapoK]

Allekirjoitan myös itsekin tuon jutun, ettei sarjakuvan kanssa pakertaminen ole aina yhtä juhlaa. Jotain pitkää juttua tehdessä kun ajattelee sen kokonaisuuden osissa ja palasissa, ei homma kaadu niskaan. Sivu sivulta, luku luvulta, päivä päivältä. Lopulta kun huomaa tarinan olevan viittä vaille valmis, mielen valtaa mukava tunne: vähän sama kuin olisi kiivennyt vuorenrinnettä, pudonnut jossain välissä parikymmentä metriä ja silti kaikesta kivusta huolimatta päättää jatkaa kulkuaan. Lopulta kuitenkin pääsee perille ja voi levähtää.

[[kivi]]

Usein, jos työ jää kesken, se on merkki siitä ettei tarina ole vielä valmiiksi mietitty ja alitajunta yrittää suojata tekemästä turhaa työtä. Silloin saattaa auttaa jos kertoo (huom. ei lueta vaan kertoo suullisesti) tarinan mahdollisimman monelle, ikäänkuin testiyleisölle. Samalla tulee seurattua reaktioita ja huomaa mikä tarinassa on vahvinta, mikä puolestaan heikointa materiaalia.

Monet tekijät (kuulemma) suhtautuvat suojelevasti keskeneräisiin töihinsä, ja käyttäytyvät kuin olisivat salaisessa koelaboratoriossa. Mä en ole ymmärtänyt tätä ikinä. Juuri luomisvaiheessahan teos pitää koetella, happotestata, ottaa löysät pois ja hioa jokainen ylimääräinen sana, kunnes työpöydällä on jotain mistä ei voi enää ottaa mitään pois ja siis maksimimäärä tehoa painoon nähden. Ideoita ei myöskään kannata piilottaa varkauden varalta; ideavarkaus on toki ikävää, mutta ideoita syntyy sitä enemmän ja parempia, mitä enemmän niitä on ja aivolapset pitää ajaa maailmalle että saa tilaa uusille.

Joskus taas työ jää kesken siksi että innostus on lopussa. Silloin auttaa se, että istuu alas ja tekee vain, ja jos ei tulos toimi, niin sitten laittaa laatikkoon ja tekee jotain muuta. Saa töitä olla laatikossa, kunhan samaan aikaan koko ajan valmistuu jotain muita. Ongelma on vasta silloin, jos kaikki jää kesken, silloin kannattaa miettiä, olisiko syytä kehittää pitkäjänteisyyttä tai olisiko jokin muu harrastus parempi (pruukaavat kyllä vaatia saman verran sisua ja perslihaksia kaikki hommat jos ne tosissaan ottaa, ikävä kyllä).

Kivi

[OM]

Heips,

Minusta on ollut todella rohkaisevaa lukea tämän topikin kirjoituksia, jossa te kerrotte, ettei aina ole helppoa tarttua uusiin projekteihin olivatpa ne sitten sarjakuvien tai kuvitusten tekemistä. Itse en ole piirtänyt yhtään mitään kohta yli 5 kuukauteen.

Tsemppiä teille jokaiselle. Olette lahjakkaita taiteilijoita jokainen ja pitäisi vaan jaksaa koettaa saada nautintoa ja tyydytystä siitä, että voi loihtia tyhjälle paperille taidetta jokainen omalla persoonallisella tyylillään. Kun homma lähtee kulkemaan sitä ei voi pysäyttää. Näinhän se on.

[The Spirit]

Minusta on erittäin oleellista, että ennen kuin tarttuu mihinkään piirustuskynään/pensseliin/siveltimeen, käsikirjoituksen tulisi olla TÄYSIN valmis ja paperilla, oli se sitten miten lyhyt tahansa ja harrastusmielessä tehty - vaikkapa vain pari sivua.  Liian usein sitä innostuu PIIRTÄMÄÄN sarjakuvaa, vaikka käsikirjoitus ei olekaan valmis ja innostus sammuu yhtä nopeasti, koska tavoite oli alunperinkin vajavainen - kunhan nyt piirtelen jotakin. Jos arvioi että piirtämiseen menee noin kuukausi, niin tarinan miettimiseen ja kirjoittamiseen PAPERILLE on hyvä käyttää muutama viikko. Kovinkaan moni ei näin tee ja sarjakuva ei pääse alkua pidemmälle ja jää pöytälaatikkoon.

Käsikirjoitus kannattaa tehdä jostakin itseään kiinnostavasta ja läheisestä aiheesta, koska silloin piirtäminenkin sujuu paremmin, kun silloin tuntuu että on tärkeää sanottavaa ja tuntee aihepiirin muutenkin hyvin. Ja on hyvin todennäköistä, että se aihepiiri joka kiinnostaa sinua, kiinnostaa myös muita. Ei pidä ajatella itseään niin kovin poikkeavaksi.

Tuo on täysin totta mitä Kivi sanoi pitkäjänteisyydestä. Pidemmät jutut vaativatkin pitkäjänteisyyttä, aivan samalla tavalla kuten painon pudotus, pokerin peluu, maraton tai sarjakuvan tekeminen. Mitään ei voi saavuttaa ilman pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Pidemmissä jutuissa onkin hyvä jakaa kokonaisuus pienempiin välitavoitteisiin, esim. kun on saanut n kpl sivuja valmiiksi, niin pitää tauon ja tosiaan esittelee sarjakuvaansa muille (kvaakkilaisille). Samalla saa arvokasta palautetta.

Tietysti joskus ei mikään auta ja on parempi laittaa sarjakuva pöytälaatikkoon hautumaan ja odottamaan parempia päiviä. Mutta jos sarjakuvia tekee työkseen, tämä ei luonnollisestikaan ole järkevä vaihtoehto

[judea]

Usein, jos työ jää kesken, se on merkki siitä ettei tarina ole vielä valmiiksi mietitty ja alitajunta yrittää suojata tekemästä turhaa työtä.

Ei ei ja ei. Teen aina käsikirjoituksen ennen sarjista.

Niin on eri asia tehdä työkseen, kun tehdä sanomalehtiin tienatakseen vähän kahisevaa. 


Lainaus korjattu ja kaksi peräkkäistä viestiä yhdistetty.
-Ylläpito

[[kivi]]

Niin on eri asia tehdä työkseen, kun tehdä sanomalehtiin tienatakseen vähän kahisevaa. 

Etkös sä ole 10 - 12 -vuotias?
Jotenkin muistan että jostain kuulin niin.
Ei oo vielä varmaan kiire tehdä harrastuksesta työtä?

[judea]

Ikävä tuottaa pettymys, oon 16 vuotias. 

[[kivi]]

Ikävä tuottaa pettymys, oon 16 vuotias. 

Ok, pyydän anteeksi. Sulla on ehkä joku kaima jonka joku on jossain havainnoinut. Ikävä kyllä en muista mistä mielikuva jäi.

Kivi

[Tero Mäntylä]

Minusta on erittäin oleellista, että ennen kuin tarttuu mihinkään piirustuskynään/pensseliin/siveltimeen, käsikirjoituksen tulisi olla TÄYSIN valmis ja paperilla, oli se sitten miten lyhyt tahansa ja harrastusmielessä tehty - vaikkapa vain pari sivua.  Liian usein sitä innostuu PIIRTÄMÄÄN sarjakuvaa, vaikka käsikirjoitus ei olekaan valmis ja innostus sammuu yhtä nopeasti, koska tavoite oli alunperinkin vajavainen - kunhan nyt piirtelen jotakin. Jos arvioi että piirtämiseen menee noin kuukausi, niin tarinan miettimiseen ja kirjoittamiseen PAPERILLE on hyvä käyttää muutama viikko. Kovinkaan moni ei näin tee ja sarjakuva ei pääse alkua pidemmälle ja jää pöytälaatikkoon.

Itselleni valmiiksi paperille käsikirjoitetun sarjakuvan piirtäminen on varmin tapa, että se jää kesken. Yleensä minulla on jonkin asteinen synopsis ja pidemmissä tarinoissa voin tietää suunnilleen mitä seuraavien numeroiden aikana tapahtuu mutta en välttämättä sitä mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Kun käsikirjoitan muille, käsikirjoitus noudattaa aika standardia muotoa jonkinlaisella kuvauksella siitä mitä kussakin ruudussa on ja dialogi. Plus alussa synopsis. Itselleni kuitenkin tällaisesta käsikirjoituksesta piirtäminen olisi aika mahdotonta. Mielenkiinto pysyy parhaiten yllä kun tarina edelleen elää.

Jos kirjoitan itselleni, olen huomannut että käsikirjoitukseni muistuttaa aika paljon Stan Sakain tapaa työskennellä. Omat "thumbnail sketchit" on vaan jotain, josta itsekään en aina ymmärrä mitä tässä olen ajatellut. Jos tämä käsikirjoitus on jatkunut liian pitkälle eteenpäin, enkä ole päässyt varsinaisesti piirtämään, innostus lakkaa. Parhaiten innostus itselläni pysyy yllä silloin, kun pystyn työmatkoilla työstämään mielessäni tarinaa hieman eteenpäin ja pääsen mahdollisimman tuoreeltaan toteuttamaan sen.

Se mikä minulla on yleensä on valmiina, on tarinan lopetus. Ei valmiiksi lukkoon lyötynä, vaan idea tasolla.

Huonoina hetkinä, silloin kun ei saa mitään paperille, auttaa yleensä se, että joko odottaa että jotain tulisi tai lähtee esim. kävelylle. Sanoisin että lähtee tekemään jotain muuta, mutta se ei pidä paikkaansa. Jos lähtee oikeasti tekemään jotain aktiivista niin se vain vie ajatukset muualle.