Suomalaisen sarjakuvan luonne

[hdc]

(Mun nähdäkseni sarjisblogeja pikemminkin vähätellään juuri tuon arkisuuden takia, vaikka kyseessä on ainutlaatuisen laaja ja nimenomaan suomalainen ilmiö, jolle ei vastinetta ulkomailta löydy... )

Tuo sarjisblogi-ilmiön suomalaisuus sopii kyllä siihen Comics Journalin huomioon järjestäytyneestä itsenäisyydestä (ja ehkä myös tässä keskustelussa mainittuun arkirealismin vahvaan rooliin suomalaisessa fiktiossa ilmaisumuodosta riippumatta).
Ja ne paremmat blogit osaavat myös irrottautua ihan siitä suorasta "tänään minulle tapahtui tällaista"-linjasta (tai parissa tapauksessa kertoa tuon kiinnostavasti).

Ja ymmärrän kyllä myös sen että esimes koulutuksessa tuo on hyvä lähtökohta että tehdään lyhäri vaikka edellisen päivän kohokohdasta...mutta siinä vaiheessa kun se on myös se yleinen lopputuote niin vielä on kehitettävää suomalaisessa sarjakuvakentässä...
Toki on myös tekijöitä joille tuo sarjisblogi-tyylinen kerronta on se sopivin ilmaisumuoto. Ja olis kiva jos kaikilla olis paljon rahaa jonka avulla ne vois kehittää niitä pitkiä tarinoita ynnä muut disclaimerit.

[sarja]

Täysin  kotimainen  sarjakuvalehti  olisi  kova  juttu.

[Aura]

Täysin  kotimainen  sarjakuvalehti  olisi  kova  juttu.

Mutta kun ne eivät koskaan taida menestyä. Ja samaan lehteen ei saa kuitenkaan tungettua koko täkäläistä sarjakuvaskeneä, lehtiä pitäisi olla useita. Ja edes yhdelle ei ole tarpeeksi lukijoita.

Ei silti, idea vaikkapa sarjakuva-Spotify-Crunchyrollista olisi ihan jees, jos paperilla mikään ei menesty... Eri asia sitten kuinka paljon tekijät saisivat siitä rahaa. Mutta onhan meillä aina sarjisblogit.

[Jovalt]

Hyvälle länkkärisarjikselle olisi taatusti vientiä ihan ulkomaille asti. Olisi hienoa lukea jotain kotimaista Willer-Blueberry-Parker-tasoista sarjakuvaa. En ole varmaan väärässä kun väitän, että Suomesta lötyy paljon teknisesti hyviä piirtäjiä, mutta hyvin harva niistä piirtää sarjakuvaa.

[Jukka Koivusaari]

Jere, Dilbert, yms vertaus ei niin toimi koska muualla maailmassa tuotetaan ainakin teoriassa myös mainstreamia joka ei ole sarjisstrippejä

  Ajoin tällä takaa sitä, että myös suuren maailman suosituin sarjakuva on hyvin pitkälle arkirealistista huumoria. On oikeastaan aina ollutkin.(  - Helmi ja Heikki, Vihtori ja Klaara  jne ).  Aku Ankkakin aloitti arkihumoristisena sanomalehtisarjana, jossa nyt sattui olemaan eläinhahmot.

[EetuT]

Olisi mielenkiintoista kuulla ammatikseen piirtäviltä ihmisiltä, mikä aika heillä menee täysimittaisen albumin kuvittamisessa ja mikä aika heillä menee kansikuvan, mainoksen yms. tekemisessä. Mikä näissä mahtaa olla verrannollinen korvaus albumi vs. esim kirjan kansikuvitus?

Luulen, että ammatikseen piirtävälle ihmiselle sarjakuva-albumin piirtäminen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) on niin suuri taloudellinen uhraus, ettei se ole kovin usein mahdollista. Lisäksi, jos ammatiksesi piirrät niin kyllähän sinulla pitäisi olla julkaisusopimus kustantajan kanssa ennen kuin alat albumia piirtämään, melko vaikeaa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta)?

Kakun ylimmät kerroksethan on tarjonnaltaan hyvinkin kapea-alaista (lähinnä mustavalkoista strippiä). Alemmissa kerroksissa on mielestäni viime vuosina tapahtunut huomattavaa parannusta, tarjonta on huomattavasti monipuolistunut, lisäksi ihmisten mielenkiinto kotimaiseen sarjakuvaan on ainakin hiukan noussut. Toivottavasti tämä näkyy joskus tulevaisuudeessa myös kakun ylimmissä kerroksissa. Kotimaista sarjakuvaahan tekee lähinnä pienkustantamot (pl. AB & ZT), pienkustantamoilla taitaa olla ongelmana tuotteiden myyntiin saaminen isompiin ketjuihin ja ylipäätään tuotteelle näkyvyyden saaminen, mikä osittain poissulkee mahdollisen kasvun ja enemmän ammattimaiseen toimintaan ryhtymisen. Uskoisin, että isommat kustantamot ovat erittäin varovaisia kotimaisen sarjakuvan julkaisemisen suhteen. Mikä varmasti johtuu suurelta osin aikaisemmista kokemuksista ja onhan kotimainen sarjakuva melko hankalasti myytävissä, jos se ei ole humoritista strippisarjakuvaa.

[OlliH]

Hyvälle länkkärisarjikselle olisi taatusti vientiä ihan ulkomaille asti. Olisi hienoa lukea jotain kotimaista Willer-Blueberry-Parker-tasoista sarjakuvaa.

En ole genren suurin ystävä, mutta tuli tuossa pari päivää sitten luettua Petri Hiltusen Kalkkarot. Kyllä siinä jäykästä formaatista huolimatta moni Blueberry ja Parker jäi jälkeen (Willeriin voi verrata joku niitä lukenut). Hyviä olivat muistaakseni myös Aavetanssi ja se toinen. Eikös kolmisensataa sivua n. kymmeneen vuoteen ole ihan hyvin?

[[kivi]]

Olisi mielenkiintoista kuulla ammatikseen piirtäviltä ihmisiltä, mikä aika heillä menee täysimittaisen albumin kuvittamisessa ja mikä aika heillä menee kansikuvan, mainoksen yms. tekemisessä. Mikä näissä mahtaa olla verrannollinen korvaus albumi vs. esim kirjan kansikuvitus?

Luulen, että ammatikseen piirtävälle ihmiselle sarjakuva-albumin piirtäminen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) on niin suuri taloudellinen uhraus, ettei se ole kovin usein mahdollista. Lisäksi, jos ammatiksesi piirrät niin kyllähän sinulla pitäisi olla julkaisusopimus kustantajan kanssa ennen kuin alat albumia piirtämään, melko vaikeaa (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta)?

No vastataan.

Yhdestä albumista kaikkineen saa suunnilleen saman rahan kuin yhdestä kirjan kansikuvasta. Kansikuvan tekemiseen menee kaksi-neljä työpäivää, albumiin 9-10 kuukautta. Näin siis silloin kun tekee "oikeille" isoille kustantajille. Totta kai jos tulee sellainen ihme että kirja tai albumi alkaa myydä, niin menee matematiikat uusiksi, kun painoksia kertyy.

Kyllä julkaisusopimuksen saa kun teokset myy riittävästi. Mulla ei ole koskaan ollut tuossa vaikeutta, vaikeampaa on saada yksikään kustantaja innostumaan myynnistä ja markkinoinnista niin että saataisiin myytyä enemmän kuin se minimimäärä jossa kulut on katettu. Suomalainen sarjakuva-albumi myy kustantajan mielestä sen 600-800 kappaletta enimmillään, eikä ole helppoa saada tätä ajatusta rikottua varsinkin kun esimerkiksi ovh-hinnan laskeminen tai helpompi saatavuus eivät sitten tulekaan vastaan myynnissä. Lisäksi kirjastoille myyminen, joka ennen oli monen pelastus, on romahtanut.

Me vähän pidempään sarjakuvantekijöinä toimineet jotka työksemme tehtäis pitkiä albumeita kustantajille ollaan joskus vähän happamia siitä miten vaikeaa se on. Hiltusen Petri, Anssi Rauhala, Murtosaaren Jukka ja mä yritettiin aikoinaan tuota studiotuotantoakin, omalta osaltani se loppui exhaustioon ja puolen vuoden sairaslomaan, rahoittajan osalta konkurssiin. Mä en kyllä siltikään tunnista suomalaista sarjakuvaa tämän ketjun aloituksesta, on totta että Viivillä&Wagnerilla, B.Virtasella tai Fingerporilla elää, mutta eläähän sitä melkein millä vaan jos sitä saa tehdä joka päivä. (Joskus kyllä kummastuttaa, kuinka kustannusala kykenee tuottamaan säännöllisen toimeentulon jokaiselle kahvinkeittäjällekin, mutta ei kuin lapsenkouralliselle kirjailijoita.)

Mutta maalataanhan sitä taulujakin. Sarjakuvantekijän ei ainakaan tarvi maksaa omaa rahaa matrikkelipaikastaan tullakseen oikeaksi taiteilijaksi.
:-D

Kivi

[Aura]

Luulen, että ammatikseen piirtävälle ihmiselle sarjakuva-albumin piirtäminen (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) on niin suuri taloudellinen uhraus, ettei se ole kovin usein mahdollista.

Eiköhän se noin ole, ja palkkiotaso taitaa mennä suunnilleen näin, parhaiten palkattu ylimpänä:

Jos haluat elää taloudellisessa epävarmuudessa, menet graafiselle alalle.
Jos haluat oikein vähän rahaa, alat tehdä kuvituksia.
Jos haluat vielä vähemmän rahaa, alat tehdä lastenkirjojen kuvituksia.
Jos olet oikein hullu, alat piirtää sarjakuvastrippejä.
Jos haluat ajaa elämäsi suoraan katuojaan, päätät että haluat tehdä pitkiä sarjakuvia.

Eiväthän nuo palkkiot mitenkään vastaa työn määrää, pitkän sarjakuvan kohdalla kaikkein vähiten. Eiväthän kaikki voi menestyä vaikka kuinka yrittäisivät, vaan vielä vaikeampaa se on jos ei kukaan saa edes kunnollista mahdollisuutta.

No, pitää vain totutella ajatukseen että sarjakuvaa voi piirtää silloin kun aikaa on, mutta jos elämä vie kiireisempään suuntaan, se pitää vain unohtaa.

[Lurker]

Sarasvatin hiekkaa ja Päällystakki ovat senkin suhteen harvinaisia tapauksia, että kummatkin albumit ovat ensin ilmestyneet jatkosarjana, lehdessä. Ai niin, onhan niitä muitakin; Liisa ilmestyi Suomen Kuvalehdessä.

Aikakauslehdet ainakin maksavat kohtuullisesti tekijöille, olen kuullut. Jatkosarjana julkaisemisen luulisi helpottavan edes hitusen, taloudellisesti siis, albumin julkaisua.

[[kivi]]

Sarasvatin hiekkaa ja Päällystakki ovat senkin suhteen harvinaisia tapauksia, että kummatkin albumit ovat ensin ilmestyneet jatkosarjana, lehdessä. Ai niin, onhan niitä muitakin; Liisa ilmestyi Suomen Kuvalehdessä.

Aikakauslehdet ainakin maksavat kohtuullisesti tekijöille, olen kuullut. Jatkosarjana julkaisemisen luulisi helpottavan edes hitusen, taloudellisesti siis, albumin julkaisua.

Pitkistä albumeistani myös Parkkipaikka Auringossa ilmestyi jatkiksena, kolmen kuukauden ajan Ilta-Sanomissa. Lehtijulkaisun ja albumijulkaisun rahallinen suhde oli muistaakseni noin 7:1 ja lehtijulkaisu on helppo tapa tehdä piirtämisestä paitsi kannattavaa, myös deadlineen sidottua. Itse asiassa, ainoat albumini jotka eivät koskaan ilmestyneet lehdissä olivat Viesti Rosalle joka oli palkallinen tilaustyö, ja Kytkijät, jota tehdessä nälkäkuolema olikin lähellä, muistan vieläkin ne ajat Kruunuhaan hevostallissa järsimässä viimeiset myyntipäivät ohittanutta jäistä maksalaatikkoa jota olin haalinut pakastimen täyteen poistolaarista. No, eräs sittemmin muissa hommissa menestynyt kollega muuttui samaan aikaan iholtaan kalvakan vihreäksi elettyään joulun jälkeen neljä kuukautta myymättä jääneellä lanttulaatikolla...

Totta kai isot osat tarinaa pitää piirtää uusiksi albumiin. Päällystakkia tuli parikymmentä uutta sivua, uusi taitto ja koko väritys. Kissoja, hiiriä ja ihmisiä ajatellaan kokooma-albumina, mutta 64-sivuisesta albumista vain 24 sivua on ennenjulkaistua materiaalia. Parkkipaikkaa auringossa piirsin uusiksi tai lisää muistaakseni 15 sivua ja koko taiton. Lehtijulkaisu ei ole koskaan sama kuin albumi, mutta se on se runko jonka varaan albumin saa sitten rakentaa ja korjailla.

Sarjakuva ei mitenkään välttämättä ole niin huonosti palkattua kuin puhutaan, ongelma on määrän ja jatkuvuuden puute. Satasen päiväpalkka ei paljon lämmitä, jos viikkoon ei saa kuin yhden kunnon työpäivän. Jos saa päivittäisstripin kahteen isompaan lehteen, sillä voi jo tulla toimeen, ja se on suhteellisen helppoa (jos osaa! en yritä dissata kollegoja, teette kovaa työtä) duunia kunhan pystyy tekemään viikon stripit aina enintään kahdessa, kolmessa päivässä. Nykyinen vaatimus värillisyydestä lisää muuten olennaisesti työmäärää, eivätkä kaikki julkaisijat ymmärrä kuinka paljon se myös lisää työtä ja kuinka sen pitäisi näkyä hinnassa...

Niin vaikeaa kuin se onkin, niin Sanoma Newsin, Sanomamagazines Finlandin (SMF) ja Otavamedia Yhtyneiden Kuvalehtien rahoillahan tässä on enin sarjakuvapiirtäjyys eletty.

Kivi

[Anssi Rauhala]

...Jos haluat ajaa elämäsi suoraan katuojaan, päätät että haluat tehdä pitkiä sarjakuvia.

Näinhän se menee. Terveisiä katuojasta.

[pertti jarla]

  Marvel-meininkiä kaipaaville, maassamme tosiaan on useita vastaavaan kynänjälkeen kykeneviä, osa jopa tekee sarjakuvia. Heiltä voisi syntyä jotain jos olisi tarpeeksi maksava julkaisukanava, esim. alan lehti, mutta tämä menee nyt fantasian puolelle. Toivottavasti joskus MKK kustannuksen kaltaiset voivat kilpailla tekijöistä esim pelifirmojen kanssa.

  Tässä ketjussa ei ole oikein puhuttu siitä, että sarjakuvantekijä voi elättää itsensä aivan siedettävästi muilla kuvitustöillä. Asiakkaiden löytäminen on vähän vaikeaa, ja on toki ärsyttävää kun omimmat sarjakuvaprojektit jäävät ilta- ja viikonloppuhommiksi. Mutta kyllä silleen albumikin syntyy, tosin hitaasti.

[Timo Ronkainen]

Miten kävi Deep Black Comicsin Sami Kivelän ja Jussi Piirosen? Deep Blackin kotisivu ei toimi. Sieltähän tuli ainakin taiteeltaan kovatasoista, monen ulkomaan nimenkin peittoavaa mainstream-kauhu-tavaraa, Mortum, Drolica etc.

Timo

[Miha]

En ymmärrä mitä vikaa siinä on jos haluamaansa genreä löytää vain omakustanteena tai pienkustanteena.

Sitähän varten ne ovat olemassa jotta olisi vaihtoehtoja sille mitä kirjakaupassa myydään. Kaikkia genrejä löytyy kyllä jos jaksaa vähän etsiä, ja jos sopivaa löytyy niin sitä pitää OSTAA, vaikkei se muistuttaisikaan 100% sitä rakastamaasi sarjista johon ihastuit vuonna miekka ja kilpi. Se on ainoa tapa vaikuttaa siihen että haluamaansa lajityyppiä tulee jatkossakin, ja että tekijät saisivat edes vähän rohkaisua ja tilaisuutta kehittyä.

Monien kaipaaman huolitellun "viihde"sarjan, varsinkin värillisen tekeminen vaatii niin valtavasti aikaa, ja sitämyötä myös rahaa, että ei sellaista kovin helpolla tehdä jos ei ole resursseja - ellei ole valmis tuhoamaan itseään. Jos raavit perseesi verille sen ekan alpun eteen ja kukaan ei sitä osta, niin miten hitossa kukaan voi olettaa lisää tulevan?

Lisäksi ammattimaisen näköinen jälki vaatii ajan lisäksi kokemusta, joka tulee vain piirtämällä - tämä on pyörä joka ruokkii itseään. Jos joku omakustanne näyttää liian rupuselta se ei välttämättä johdu tekijän taitojen vaan resurssien ja piirtokokemuksen puutteesta. Jostain pitää aloittaa. Silloin on kyse vain tuotantoarvoista , eikä tuotantoarvot (=detailit, huolellinen piirros, värit) eivät ole muuta kuin tuotantoarvoja, eivätkä ne oleellisesti tee tarinasta parempaa.

Mutta niinhän se on monille että jos jonkun teko ei ole maksanut sataa miljoonaa eikä sitä ole tehnyt se fame piirtäjälegenda ja sitä ei kiikuteta nokan eteen, niin se on automaattisesti p***aa.