Minun Kiinani : Li Kunwu - P.Otie

[haplo]

No kyllähän Kulttuurivallankumous ja Suuri harppaus ovat asioita, joista saisi osoiteltua silloisen Kiinan johtoa ja etenkin Suurta ruorimiestä. Minun Kiinani ei onneksi tähän sorru ja siksi se niin hyvä onkin.

[Timo Ronkainen]

Kyllä se kritiikki on mun mielestä hienovaraisesti siellä rivien... ruutujen välissä... Siinähän näytetään miten asiat menee päin persietä ja kunnolla. Näkökulma vaan on lapsen, joka ei oikein ymmärrä ja kuvaa hyvin silloista meininkiä - sumutus meni läpi vaikka selvästi nähtiin, että tämä ei toimi. Kovassa hurmoksessa mentiin. Väliin tulevat nykyaikaan sijoittuvat kommentit (piirretty eri tyylillä) eivät kuitenkaan tosiaan liikoja syyttele tai syyllistä, ovatpahan vain väsyneen vanhan miehen aatelmia... joka tajuaa kyllä...
Jatko-osa voi tuoda vaihtuvaa moodia. Odotellaan...

Timo

[haplo]

Kritiikkiä kyllä oli, kuten kuuluukin. Verrattuna Hiroshiman poikaan, jossa on selkeä sodanvastainen kritiikki ja osoittelua hieman joka suuntaan, on Minun Kiinani tehty vaikuttavammin. Syyllisiä ei etsitä, ehkä jopa taustalla kysytään kenessä vika edes oli. Mikä on suuren johtajan merkitys ja olisiko kansa voinut toimia toisin? Yksittäinen ihminen kaukana päättävistä tahoista asetetaan paremmin omaan kontekstiinsa.

En minä Hiroshiman poikaa hauku siltikään, hyvä sarjakuva sekin on. Minun Kiinani vain osoittaa esittämänsä ongelmat uskottavammin, vähemmälti yksinkertaistaen. Siksi se olikin viime vuoden parasta sarjakuvaa. Ainoa miinus tulee hitusen liian pehmeästä kansimateriaalista. En haluakaan tähän kovia kansia, mutta kannet tuntuivat käteen pehmeämmiltä kuin esimerkiksi WSOY:n julkaisemissa Delislen sarjakuvissa, joissa ulkoasu siis onnistui paremmin. Vai kuvittelenko minä?

[Petteri Oja]

En haluakaan tähän kovia kansia, mutta kannet tuntuivat käteen pehmeämmiltä kuin esimerkiksi WSOY:n julkaisemissa Delislen sarjakuvissa, joissa ulkoasu siis onnistui paremmin. Vai kuvittelenko minä?

Et kuvittele, onhan ne selvästi ohuemmat. Joku sanoi, että ulkoasu on tehty alkuperäisjulkaisun mukaiseksi.

[haplo]

Kakkososa on nyt tullut, ja liepeessä kerrotaan vasta nyt että osia on yhteensä kolme, eli tämä on trilogia.

Kyllä kai tuo tieto jossakin on jo aiemmin ollut esillä? Tai ainakin olen koko ajan ajatellut tätä kolmeosaisena.

[tmielone]

En muista että olisin ennen huomannut. Mutta aikajanan huomioonottaen se on looginen jako.

Sinun olisi pitänyt lukea kvaakin arvio ekasta osasta. Siellä luki mm. näin:

Isän aika on Li Kunwun kolmiosaisen elämäkerran ensimmäinen osa ja siinä käydään läpi Kiinan kehitys 50-luvulta vuoteen 1976.

Kaikki sarjakuvatieto löytyy kvaakista, ja jos ei löydy niin sitten se lisätään sinne.

[Korsto-Mikko]

Kakkososa on nyt tullut, ja liepeessä kerrotaan vasta nyt että osia on yhteensä kolme, eli tämä on trilogia.

Huonostipa olet ykkösosasi lukenut. Sen etuliepeen lopussahan lukee: "Trilogialle myönnettiin parhaan historiallisen sarjakuvan palkinto Ranskassa vuonna 2010."

[Janne Kuusinen]

Toinen osa on nyt luettu, enkä vaan millään pysty näkemään noita ihmisiä tarinan sisällä, koska aivopesu-teema on niin vahvasti läsnä edelleen. Eli vaikka maot poistuvat takavasemmalle, niin sitten sanellaan heti perään, keitä kansalaisten tulee vihata tai rakastaa vastedes.

Ainoa toivon pilkahdus olivat vilahdukset nykyhetkestä. Kiinassa ei varmaan ole kyse sukupolvien välisestä kuilusta: voitaneen puhua rotkosta. Toisaalta, tokkopa kukaankaan on pätevä päättämään, mistä Kiinassa on "kyse". Juuri tämän asian aiheuttama hämmennys tekee näidenkin sarjakuvien lukemisesta erittäin levottoman kokemuksen, jota piirrosjälki vielä tuntuu tukevan.

Kiina on yksi suuri punainen nappi. Be afraid. Be very afraid.

[haplo]

Eli vaikka maot poistuvat takavasemmalle, niin sitten sanellaan heti perään, keitä kansalaisten tulee vihata tai rakastaa vastedes.

Tässä se sarjan paras puoli onkin. Se ei yritä kertoa lukijoilleen liikoja, vaan antaa jokaisen itse päättää oliko järjestelmään uskominen viisasta vai ei. Aina ei tarvita osoittavaa sormea, vaan voidaan toimia hillitymminkin.

Hieno yksityiskohta oli puolestaan se, kuinka Taiwanin asemaa Kiinan maakuntana ei lainkaan kiistetty. Pois turhat keskustelut saaresta, eihän asiassa ole mitään epäilyksenalaista.

Hieno oli jälleen toinen osa, kiitos WSOY:lle tämän julkaisemisesta.

[Shimo]

Nyt pitää kysyä selvennystä, etten ymmärrä väärin ja puhu läpiä päähäni.

Mikä tarkalleen ottaen on P. Ôtién rooli tämän sarjakuvan kanssa. Onko hän osallistunut sekä käsikirjoittamiseen että piirtämiseen? Vaiko vain toiseen?

[Timo Ronkainen]

Sen minkä sain selville, P. Otie on Li Kunwun ystävä ja toinen käsikirjoittaja. Piirrokset kokonaan Li Kunwun omia. Philippe Otie on insinööri ja diplomaatti (joku virkamies) josta piti tulla (lapsuuden toive) sarjakuvapiirtäjä.

Timo

[Shimo]

Kiitos. Yritin tuota tutkia itsekseni mm. rankalaisesta Wikipediasta, mutta eipä sieltäkään irronnut (kieltä en osaa kuin kaksi sanaa, molemmat alkavat mer-). Eri lähteistä kävi ilmi lähinnä, että Ôtié oli mukana tekemässä sarjakuvaa, mutta roolituksesta en voinut sanoa mitään varmaa.

[Shimo]

Tällaista kamaa lukiessaan sitä todella tietää, miksi sarjakuva on niin merkittävä ja voimallinen formaatti.

http://routakoto.com/2012/12/05/minun-kiinani-1-isan-aika/

[Shimo]

Luettuna toinen osa. No, luettuna se on ollut jo pitkään, nyt sain aikaiseksi arvostelun.

http://routakoto.com/2013/01/18/minun-kiinani-2-puolueen-aika/

Kolmatta osaa odotellessa!

[Reima Mäkinen]

Ja olen suunnattoman pettynyt Taivaallisen rauhan aukion tapahtumien käsittelemättä jättämiseen 4.6.1989.

Mutta arvostelussahan perustelet tosi hyvin sen miksi siitä ei kerrota.

Li kuvaa kehitystä tavallisen ihmisen ja perheen näkökulmasta, ei ylhäältä katsottuna kuten historiankirjat yleensä tekevät.
...
Kiinalaiset suhtautuvat tapahtumiin vähemmän tärkeänä. Arjessa pärjääminen oli vuonna 1989 tavallisille ihmisille tärkeintä ja he joita verilöyly ei suoraan koskenut, eivät välitä asiasta. Ja kuten Li sanoo, hän vetää viivan sen menneisyyden päälle joka ei vaikuta nykyhetkeen tai tulevaisuuteen.

ja

...asiasta vaikeneminen on osa nykykiinalaisuutta,

Luulisi että sitäkin vielä joskus joku fiktio pääsee ruotimaan.
Itellä ykkösosa lepää edelleen lukemattomien pinkan pinnassa.