Mike Mignolan sarjakuvien visuaalisuudesta tykkään tavattomasti... Olen niitä lukenutkin, mutta yksioikoinen "sit vedetään natsiluurankoja turpaan" kaavan toisto kerta toisensa jälkeen ei yllä ollenkaan hiotun ulkoasun tasolle. En varmaan jaksa lukea näitä enää lisää, mutta olisin valmis ostamaan kirjoja Mignolan piirrosten takia vastaisuudessakin.
Minulla oli samanlainen ajatus vuosikaudet, tai sen suomenkielisen mustavalkoisen alpparin jälkeen, jota oli osaltaan tuskallista lukea, mutta hankin järjestyksessä seuraavat Hellboy-albumit, ja jotenkin se maailma syveni niissä, ehkä Mignola oppi kirjoittamaan. Eihän ne maailmaa mullistavia tarinoita ole, mutta niissä on vahva tunnelma ja mytologista ulottuvuutta. Ja Mignolan tapa kertoa kuvilla, kaikkine pikku yksityiskohtiin keskittyvine ruutuineen, on vaikuttavampaa luettuna kuin pelkkiä kuvia katsellessa. Mutta kymmenisen albumia (+12 B.P.R.D. -alpparia) myöhemmin se on yksi suosikkisarjakuvistani.
B.P.R.D. on tarinoiltaan ehkä vähän pelkistetty, mutta Guy Davis piirtää upeasti, ja Dave Stewart pistää parastaan hehkuvilla väreillään.
Mignola on luotsannut sarjakuvalinjaansa huolella, ja kuvallinen taso on ollut korkea, edellämainittujen lisäksi mm. Jason Shawn Alexander, Gabriel Bá, Fabio Moon ja Richard Corben. Jos kuvitus olisi keskivertoa, menettäisi ison osan tehojaan.
