Mielenkiintoinen aihe... Tämä voi kertoa sarjakuvaharrastajista paljon, jaotella väkeä selvästi erilaisiin tyyppeihin. Minä nimittäin huomaan, nyt kun ajattelen, että varmaankin ostan aika usein sarjakuvia nimenomaan niiden kuvien takia: selailen niitä visuaalisuutensa takia, vaikka en jaksaisikaan varsinaisesti lukea.
Nopeasti tulee mieleen ainakin Alex Raymondin Flash Gordonit ja Hal Fosterin Prinssi Rohkea. Katselen mielelläni kuvia, olen ostanut kirjoja (myös niitä kokonaan tarinattomia elämäkerta/kuvakirjoja!) enkä välttämättä jaksa koskaan varsinaisesti lukea...
Mike Mignolan sarjakuvien visuaalisuudesta tykkään tavattomasti... Olen niitä lukenutkin, mutta yksioikoinen "sit vedetään natsiluurankoja turpaan" kaavan toisto kerta toisensa jälkeen ei yllä ollenkaan hiotun ulkoasun tasolle. En varmaan jaksa lukea näitä enää lisää, mutta olisin valmis ostamaan kirjoja Mignolan piirrosten takia vastaisuudessakin.
MAD-lehdet ovat tätä lähes kauttaaltaan: taitavat piirtäjät tekevät juttuja, jotka eivät yllä heidän kuvallisten taitojensa tasolle: Wally Wood, Mort Drucker.... sekä tietysti tästä assosioituna Little Annie Fanny.
Kuten joku jo kommentoikin, pornariosasto on varmaan aina sitä, että tarinalla ei ole mitään väliä kuvien rinnalla - mutta ilmeisimmän käyttötarkoituksensa lisäksi tämän alan sarjakuvissa se tarkoittaa myös, että ne voivat olla todella taitavasti piirrettyjä... Toistan samat nimet kuin muutkin: Manara, Serpieri. En voi ollenkaan kiinnostua jostain Druuna-jutuista tarinoina, mutta voi että miten taitava piirtäjä se Serpieri on: miten yleensä niin helposti elottoman jäykäksi vetävällä viivavarjostustekniikalla voi niin taitavasti kuvata sellaisia pehmeitä tekstuureja kuin iho?
Chris Ware kiehtoo minua kuvallisesti - hassua kyllä minun reaktioni on ihan päinvastainen kuin Reimalla: hänen visuaalisuutensa vetoaa minuun tavattomasti, mutta en ole vaan saanut itseäni varsinaisesti lukemaan niitä juttuja, en edes Jimmy Corrigania.
