Joo, onhan yleistävä väite, mutta näin sanoi ainakin Ville Hänninen, yksi ruotsalainen ja yksi saksalainen (jotka molemmat edustivat kustantajien (ruost. myös piirtäjien) puolta.
Itselläni on sellainen kuva, että sarjakuvasta ei kirjoitetta yhtään paljon kuin kirjallisuudesta, mutta johtunee volyymeistäkin... pisti tosin silmään festsareiden aikaan, että festareista oli mielestäni vähemmän juttua esim. Hesarissa kuin vaikka kirjamessuista. Eikä tapahtumia ollut seuraamassa vissiinkään toimittajia? Itse kun olen ollut joskus toimittajana kirjamessuilla, ja kyllä siellä enemmän toimittajat seurasi tapahtumiakin (ainakin silloin, kauan sitten).
Sitten taidehistoriaa, semiotiikkaa, diskurssianalyysiä yms. opiskelleena olen sitä mieltä, että sarjakuvasta ei oikein analyyttisesti kirjoiteta, aina yhtä analyyttisesti kuin kirjallisuudesta, taiteesta ja elokuvista. Eri asia sitten on, onko ilmaisumuoto joissain tapauksissa sellainen, ettei tarvetta olisi, mutta onhan toisaalta näitä symbolisempia ja psykologisempia sarjakuvia, jotka ansaitsisivat analyyttisempaa otetta + sarjakuvakentän tuntemista. Mutta enpä tiedä, en toisaalta niin aktiivisesti sarjakuvakritiikkiä seuraakaan (mitä nyt Hesarissa joskus tulee eteen), tällainen kuva minulla vaan on.