Sarjakuvat ja elektroniset lukulaitteet

[Sampsa_G]

Sanoisin, että vuoden päästä laitteita on saatavilla käytettynä jo niin paljon, että tuo hinta ei ole enää ongelma. Uusi tulee kuitenkin joka vuosi ja sen uuden ostavat ensimmäisenä aina samat ihmiset

[Reima Mäkinen]

Sanoisin, että vuoden päästä laitteita on saatavilla käytettynä jo niin paljon, että tuo hinta ei ole enää ongelma.

Ja jossain vaiheessa aletaan varmaan saada tietoa siitäkin miten kauan näiden kertakäyttölaitteiden akut pelittävät?

[Miha]

Ja jossain vaiheessa aletaan varmaan saada tietoa siitäkin miten kauan näiden kertakäyttölaitteiden akut pelittävät?

Akun rapautuminen onkin hyvä kysymys. Vaikka uusi ipadi kestäisikin viisi ja puoli tuntia lataamatta, se ei kolmen vuoden käytön jälkeen ole välttämättä samassa terässä. Akut voi toki vaihtaa, mutta sekin maksaa.

Yhtä kertakäyttökamaa ipadit on kuin televisiot ja soittimetkin tänä päivänä. Paperilla säilyy toki paremmin, vaikka pilvipalvelussa luvataankin pysyvyyttä. Mutta kernaasti mieluummin tsekkaan uudet tuntemattomat sarjakuvat laillisina halpoina digitaalisina kopioina sen sijaan, että ottaisin riskin ja täyttäisin hyllyä opuksilla jotka jaksaisin lukea vain kerran. Tämä on minulle ipadin paras ominaisuus.

[Curtvile]

hei.
Minä olen Curt ja minä olen luddiitti.

Minä rakastan painettuja sarjakuvia ja kirjoja, niiden tuntua, käsityöhenkeä(jopa teollistuneessa mielessäänkin) mutta aika elää.
Sarjakuva kilpailee monimedioiden meressä ja senkin on sopeuduttava aikoihin.
Mark Waid toisaalla kertoi mikä on isoin elektronisensarjakuvan etu.
kaikki sarjakuvat kuitenkin tehdään digitaaliseen muotoon painoa varten, mutta kun varsinainen fyysinen paino leikkaantuu pois ja rahdit ja ja ollaan yhtäkkiä tilanteessa jossa pikkulafkan tekijäkin pääsee liki yhtä pitkälle.
jakelu on näennäisen helppoa, halpaa ja vaivatonta kunhan nyky-infra pystytään ylläpitämään.

Ja mahdollistaa "uusia" metodeja kerrontaan.

se pääsyy avautumiseeni Madefire
sarjakuva kun ei ole paperia vaan tarina.

Enitenhän tämä koskee ns.ensimmäistä maailmaa, mutta tietyn asteinen kulminaatiopiste on tekniikassa ja sen saatavuudessa minusta saavutettu.
Paperi ei poistu, ei ainakaan vielä. Eihän se ole toimistoistakaan poistunut tietokoneistumisen myötä.

[Reima Mäkinen]

Minä olen Curt ja minä olen luddiitti.

Sen lisäksi myös avauduit ehkä hieman väärässä ketjussa. Esim. tämä olisi voinut olla sopivampi. Muitakin saattaa olla tuolla aiheelle paremmin omistetulla alueella.

Tämä ketju on varattu enemmänkin laitekokemuksille, uudenlaisen lukemisen edellytyksille. Sanon tämän nyt vaan siksi että asioissa pysyisi joku roti. 

[Curtvile]

Tämä ketju on varattu enemmänkin laitekokemuksille, uudenlaisen lukemisen edellytyksille. Sanon tämän nyt vaan siksi että asioissa pysyisi joku roti. 

josta juurikin puhuin.
Olen tuollakin  peräti äänestänyt aiheesta, mutta kuten tässäkin ketjussa mainitaan: teknologia ei ollut vielä riittävällä tasolla.
Ei ainoastaan speksien osalta, vaan myös lukulaitteiden hinnan ja levinneisyyden myötä.

Siihen sovellusten käyttömukavuus päälle ja juurikin kuten linkittämäni madefire, eli se että sarjakuvaSISÄLTÖ ei olekaan digitaalinen versio paperisesta  ja nettiversio vaan tehty elektronisille lukulaitteille alunperinkin, soveltaen niiden mahdollisuuksia ja ominaisuuksia.

Kyllä, taloudessamme on iPadin tuorein versio ja itse en sille keksi muuta käyttöä kuin sarjakuvien lukemisen.

[smitty]

Arttu Silvast käsittelee Ylen kolumnissaan "Kaikki meni" Walking Deadia, elektronisia lukulaitteita sekä sarjakuvien ostopolitiikkaansa.

Olen silti odottavalla kannalla henkilökohtaisesti.

[Reima Mäkinen]

iPad on niin ehdoton väline sarjakuvien lukemisessa, että väitän että kaikki täälläkin ovat samaa mieltä kokeiltuaan

Riippuu minkä sarjakuvan. Perinteisestihän pitkiä sarjakuvia on luettu aukeamittain, ei ruuduittain (vrt. pilakuva ja strippi) eikä sivuittain (kuten tekstikirjoja). iPad taipuu miten kuten B5-lehden sivun kuvaamiseen, mutta ranskis-tyyppisen ison albumin sivua se ei voi vastata sillä kokoero on niin suuri.

Sinänsä voisi olla ihan mielenkiintoinen spekullation aihe, että miten lukulaitteet vaikuttavat printtisarjakuvien layouttiin. Enää kun ei voi olla varma että lukija näkee aukeaman kerralllaan. Tämä, ja sähköisten sarjakuvien "luettua sivuhistoriaa piilottava" ominaisuus vaikuttaa sarjakuvan diskurssiin. Vaikkapa karkeasti yksinkertaistaen niin, että ennen riitti kun joka aukeamalle sijoitti ruudun joka kuvaa tapahtumien ympäristön. Nyt saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tällainen ruutu olisi hyvä olla joka sivulla.

[tertsi]

Yakaria luin oikein sujuvasti ipadilta. Ipad vaaka-asentoon ja puoli sivua näkyi kerralla. Deribin sivutaitot on aika villejä, Lucky Lukea, Asterixia, Tanguy et Laverdurea tai Innommablesia lukee aivan vaivatta: neljä ruuturiviä joka sivulla tasaiseen tahtiin, ipadilla näkyy kaksi riviä kerrallaan. Ihan riittävästi ainakin mulle.

Retina-näytöllinen ipad olisi aika mahtava, mulla on vaanvalitettavasti se ihka eka versio ipadista. Mutta kyllä silläkin pärjää kun hiukan valitsee mitä sillä yrittää lukea.

[Reima Mäkinen]

Yakaria luin oikein sujuvasti ipadilta. Ipad vaaka-asentoon ja puoli sivua näkyi kerralla.

Elokuviakin voi katsella sujuvasti vaikka kuvasta olisi leikattu melkein puolet pois (reunoilta ja tai ylä- ja alalaidasta). Tai dubattuna. Se on sitten makuasia että onko tällöin kyseessä sama teos kuin alkuperäinen.
Juuri sarjakuvaharrastajan luulisi kiinnittävän tähän huomiota. Onhan täällä itketty mm. Semicin Zorbul-pokkareista ja monesta muusta (strippi)sarjakuvasta joita on julkaistu muussa kuin alkuperäisessä kuosissa - vaikka ne voi lukea sujuvasti.

Mutta eipä tämä niin ihme juttu ole. Kunhan nyt vaan halusin huomauttaa että aukeaman lukukokemus kuitenkin poikkeaa sivu, puoli sivua, tai ruutu kerraallaan lukemisesta.

Vielä jos menee pidemmälle, jonkinlainen nostalgia-kokemus silti näihinkin palaamisesta varmaan syntyy, vaikka aika ei digisarjakuvajulkaisua sinällään haalistakaan.

[Curtvile]

Sinänsä voisi olla ihan mielenkiintoinen spekullation aihe, että miten lukulaitteet vaikuttavat printtisarjakuvien layouttiin. Enää kun ei voi olla varma että lukija näkee aukeaman kerralllaan. Tämä, ja sähköisten sarjakuvien "luettua sivuhistoriaa piilottava" ominaisuus vaikuttaa sarjakuvan diskurssiin. Vaikkapa karkeasti yksinkertaistaen niin, että ennen riitti kun joka aukeamalle sijoitti ruudun joka kuvaa tapahtumien ympäristön. Nyt saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tällainen ruutu olisi hyvä olla joka sivulla.

josta juurikin Madefire linkki oli.
Ovat ko.lafkassa alunperinkin tehneet sarjakuvasisällön lukulaitteen mukaan, eivät printtiä ajatellen.

iPadin vaikutuksestahan sarjakuvaan oli hiljan (~kuukausi sitten) artikkeli Wiredissa eli siis tämä

Pääpaino on laitteiston vaikutuksesta sarjakuvakauppaan ja lukemiseen ei taitollisiin tai taiteellisiin ratkaisuihin.
En kaikkien artikkelin kohtien kanssa ole ihan samaa mieltä, mutta jokainen päättäköön itse.

[Reima Mäkinen]

se pääsyy avautumiseeni Madefire
sarjakuva kun ei ole paperia vaan tarina.

josta juurikin Madefire linkki oli.
Ovat ko.lafkassa alunperinkin tehneet sarjakuvasisällön lukulaitteen mukaan, eivät printtiä ajatellen.

Anteeksi nyt vaan, mutta Madefire ei sisältönäkökulmasta tarjoa mitään mitä ei olisi keksitty ja tehty jo 15 vuotta sitten. En pidä kovin kummoisena edistysaskeleena sitä että jotain liikutetaan sormella eikä hiirikädellä. Paska (siis kerrontateknisesti köpö) animaatio on paskaa animaatiota vaikka sen esittäisi millä laitteella.

iPadin vaikutuksestahan sarjakuvaan oli hiljan (~kuukausi sitten) artikkeli Wiredissa eli siis tämä
En kaikkien artikkelin kohtien kanssa ole ihan samaa mieltä,

Muistatko mistä olit eri mieltä? Must toi on fiksuimpia artikkeleja mitä olen aiheesta lukenut.

Ainoa merkittävä parannus, mitä iPad on minun nähdäkseni tuonut (printtiin tai perinteiseen nettiin verrattuna) liittyy ansaintalogiikkaan. Sillä on helppoa ja luotettavaa ostaa kamaa ja SE saattaakin lopulta olla se tappajasovellus, mikä vihdoin avaa digisarjakuvan näkymät myös bisneksenä.
Sen sijaan Madefiren kaltaisille jutuille en näe edelleenkään kaupallista tulevaisuutta. "Madefiretarina" on kalliimpi tehdä, mutta sen käyttö/lukukokemus on onnettomampi kuin sarjakuvan, toisaalta taas elokuvalle tai animaatiolle se ei myöskään pärjää.

Onko kukaan muuten havainnut löytyykö Ranskasta isoja bisneshankkeita lukulaitteiden ympärillä? On aika jännää, että ala on vahvimmillaan Japanissa/E-Koreassa ja USA:ssa, missä sarjakuvat on perinteisesti kulutettu B5-koossa. No, ranskikset on muutenkin olleet hieman hitaita (viisaita?) näiden uusien tekniikoiden käyttöönotossa.

[Curtvile]

Anteeksi nyt vaan, mutta Madefire ei sisältönäkökulmasta tarjoa mitään mitä ei olisi keksitty ja tehty jo 15 vuotta sitten. En pidä kovin kummoisena edistysaskeleena sitä että jotain liikutetaan sormella eikä hiirikädellä. Paska (siis kerrontateknisesti köpö) animaatio on paskaa animaatiota vaikka sen esittäisi millä laitteella.
Muistatko mistä olit eri mieltä? Must toi on fiksuimpia artikkeleja mitä olen aiheesta lukenut.

lyhyesti kerran vielä: Madefiren sarjakuvat on tehty alunalkaenkin lukulaitteelle, mutta ei olemassaolevista hahmoista jotka ovat pyörineet 15-80 vuotta vaan uusista ja tekijöillä joilla on krediittejä ja joiden nimillä myydään printtipuoltakin, ei vain paineta  ja kanneta 99,99999% makkelikoneeseen kun ei myy.
Eli juurikin se mistä sinä puhuit ei niin että tehdään B5 kokoon, A3 kokoon ja väännetään animaatioefekti vaan tehdään suoraan digitaalisesti näytön mukaan ruudut.
Toki kaikkia noita tehtiin jo ennen kuin 15 vuotta sitten, tekinisesti vaan ei ollut yleisiä edellytyksiä siihen.

Wiredin teksti oli kattava ja vähiten puolueellinen , yleensä on joko "kaikki tulee warettaa tekijä on kapitalistisen järhjestelmän vampyyrikätyri" tai "digitaalisen puolen haitat ylittävät edut ja vievät leivänkin suusta" tason kommentaaria.
Ainoa missä oma kritiikkini nousee esiin on johtopäätökset ja se miten vankasti ollaan ei vain ensimmäiseen maailmaan sidottuja vaan ennen muuta amerikkalaiseen versioon.
Jäädään yhden markkina/taiteellisen ratkasiun vangeiksi nähdäkseni eikä nähdä metsää puilta.
Nähdään olemassaolevat markkinarakenteet muttei uusia mahdollisuuksia(ja vaikeuksia) kun rajataan yhteen segmenttiin.

[Reima Mäkinen]

ei olemassaolevista hahmoista jotka ovat pyörineet 15-80 vuotta vaan uusista

Mikä voi olla (ja mielestäni onkin) myös este kaupalliselle menestykselle. Eli uskon että tuollainen uusi "innovaatio" ei kanna kaupallisesti varsinkaan ilman tuttuja sisältöjä. Sitäpaitsi (sarjakuvalehdestä)tutun sisällön kanssa systeemin heikkous, se että on keksitty neliskanttinen pyörä, tulisi helpommin esiin.

Toki kaikkia noita tehtiin jo ennen kuin 15 vuotta sitten, tekinisesti vaan ei ollut yleisiä edellytyksiä siihen.

Sanoisin että kyllä kaikki tekniset edellytykset oli jo 15 vuotta sitten. Itse asiassa multimedia oli täppärin kaltainen trendihitti (ja myös jälkimmäinen saattaa jäädä edellisen kaltaiseksi päiväperhoksi).

Jäädään yhden markkina/taiteellisen ratkasiun vangeiksi nähdäkseni eikä nähdä metsää puilta.
Nähdään olemassaolevat markkinarakenteet muttei uusia mahdollisuuksia(ja vaikeuksia) kun rajataan yhteen segmenttiin.

Mä ainakin luin sen nimen omaan sarjakuvabisneksen näkökulmasta kirjoitetuksi. Uusien "markkinarakenteiden" luominen olisi kyllä tosi vaativa juttu. Tiedä sitten onko Japanissa lehtitaloilla samaa ajattelua kuin DC:llä ja Marvelilla? Tässä on kuitenkin eletty murrosta jo se 10-20 vuotta, laskentatavasta riippuen eikä kukaan tunnu tietävän milloin se murros loppuu.
Digimaailman nopeasyklisyys on pienoinen ongelma, sillä mikään vanhan maailman mediatalo ei koskaan ehdi rakentaa toimivaa systeemiä minkään alustan tai teknisen ratkaisun varaan (ja hankkia sekä totuttaa asiakaskuntaa sille) ennen kuin kaikki muuttuu.

[Curtvile]

Sanoisin että kyllä kaikki tekniset edellytykset oli jo 15 vuotta sitten. Itse asiassa multimedia oli täppärin kaltainen trendihitti (ja myös jälkimmäinen saattaa jäädä edellisen kaltaiseksi päiväperhoksi).

öh, me muistetaan 15 vuoden takainen aika eri lailla.
Se mistä silloin puhuttiin "faktana" ja "teknologiana" on toki nyt sitä ja on ollut viimeiset viitisen vuotta mutta ei ennen.
Varsinkin sähköisten lukulaitteiden kehitys on ollut vasta viimeiset pari vuotta mainostekstinsä tasolla missään määrin.

tuorein iPad soveltuu sarjakuvien(jenkki/manga/BD) lukemiseen mutta niiden ekojen kohdalla niin softa- kuin rautapuolikin olivat suoraan verrattavissa pikselimössöpainojälkeen uusiokäytetyllä raamattupaperilla.
kakkonen oli jo parempi mutta ekojen resoluutio ei vaan riittänyt mihinkään.